Vuoden 1967 kuorossa lauloivat mm. Jorma Hynninen ja Matti Salminen. Viimemainittu sai jo tuolloin pientä esimakua tulevasta, Fidelio-oopperan 2. vangin muutaman repliikin soolo-osuuden myötä. Oheinen kuva vuoden 1968 Trubaduurin kuorolaisista Azucenaa laulaneen Raili Kostian taustalla esittelee meille Hynnisen ja Salmisen lisäksi myös kolmannen tulevan Savonlinnan ja Kansallisoopperan vakiosolistin, Jorma Falckin.
 |
| Kuoromiehet Raili Kostian takana: Salminen, Hynninen ja Falck. |
Savonlinnan Oopperajuhlien nykyinen taiteellinen johtaja, suomalaisista tenorilaulajista kaikkein komeimman kansainvälisen uran tehnyt Jorma Silvasti tuli Savonlinnan oopperakuoroon (kuoron tuolloinen virallinen nimi) ensimmäisen kerran kuusitoistavuotiaana koulupoikana Sallisen Ratsumiehen kantaesityskesänä v. 1975. Sibelius-Akatemian lauluopintojen alkaessa viisi vuotta myöhemmin Jorma oli siis jo rutinoitunut oopperakuorolainen, eikä olekaan ihme, että lauluopinnot Helsingissä jäivät yhteen lukukauteen ammattilaisuran käynnistymisen myötä. Ensin kiinnitys Kansallisoopperan, sitten Frankfurtin oopperan kuoroon, ensimmäinen solistikiinnitys Krefeldin oopperaan, paluu Savonlinnaan ja Timo Mustakallio -laulukilpailun voitto 1982. Siitä vielä vuosi ja Jorma oli valmis, 24-vuotiaana, laulamaan Taikahuilun keskeistä tenoriroolia, Taminoa, jonka hän omien sanojensa mukaan oli kuorovuosinaan oppinut ulkoa Kimmo Lappalaista kuunnellessaan.
 |
| 7. mieskuorolainen vasemmalta, lippalakkipäinen poika: Kyllä, se on Jorma Silvasti omaksumassa solistilaulamisen mallia Heikki Toivaselta. |
Jorma Silvastin urakehitys oli toki suoraviivaisen nopea, mutta muuten ei siis lainkaan poikkeuksellinen. Koska itse lauloin Oopperajuhlakuorossa yhtäjaksoisesti yli 20 vuotta ja senkin jälkeen organisaation muihin töihin siirryttyäni olen ollut tiiviissä yhteydessä kuoroon, olen päässyt kirjaimellisesti vierestä seuraamaan useita vastaavia tapauksia. Juha Kotilainen ja Jukka Rasilainen tulivat kuoroon vuotta minua myöhemmin, Jyrki Korhonen siitä parin vuoden kuluttua ja sitten vuosi toisensa jälkeen uusia nuoria kasvoja, jotka yhden tai muutaman kuorovuoden jälkeen poistuivat niistä ympyröistä. Joku lähti ulkomaisille lavoille, joku kiinnitettiin Kansallisoopperaan ja itse asiassa aika moni palasi jonkun vuoden kuluttua takaisin Olavinlinnaankin, nyt solistitehtävissä. Raimo Sirkiä, Ulla Sippola, Lilli Paasikivi, Timo Kuusisto, Anna-Kristiina Kaappola, Heikki Kilpeläinen, Aki Alamikkotervo, Juha Riihimäki, Ritva-Liisa Korhonen, Petri Lindroos, Jussi Myllys, Sami Luttinen, Laura Nykänen, Juha Uusitalo… Muun muassa heidät kaikki minä opin tuntemaan ensin kuorokavereina Olavinlinnan lavalla, myöhemmin vasta solisteina.
Jo pelkästään kotimaisten laulukilpailujen osallistujalistoja, usein myös palkittujen luetteloa katselemalla Savonlinnan Oopperajuhlakuoron merkitys solistihautomona korostuu. Oopperajuhlien yhteydessä järjestettävän Timo Mustakallio -laulukilpailun palkituissa kyseinen teema nousee jopa poikkeuksellisen vahvasti esiin. Edellä mainituista löytyvien Mustakallio-menestyjien lisäksi mm. Laura Pyrrö, Marjukka Tepponen, Miina-Liisa Värelä, Markus Nieminen, Jussi Merikanto, Hanna Rantala, Alina Heikkilä (nyk. Koivula), Tuuli Takala, Pihla Terttunen ja Markus Suihkonen ovat kaikki entisiä SOJK-laulajia.
Myös tämänvuotisia Lappeenrannan laulukilpailuja seurasin jopa hieman ylpeänä, olivathan mm. kaikki semifinaaliin selviytyneet mieslaulajat ”meikäläisiä”, naisten finaalissa heitä oli kolme: jo mainitun Alina Koivulan lisäksi Annika Leino ja Irina Nuutinen, joka jatkaa kuoron riveissä myös ensi kesänä.
Eikä SOJK ole ollut solistihautomo pelkästään suomalaisille nuorille laulunopiskelijoille. Jo neljännesvuosisadan ajan Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on ollut kansainvälinen ryhmä, enimmillään sen riveissä on saman kauden aikana laulanut kuorolaisia kolmestatoista eri maasta. Suomalaisten laulajien lisäksi suurin ryhmä on tullut etelästä, Eestistä. Niinpä kun viime syksynä piipahdin Estonia-teatterissa nauttimassa kyseisen oopperatalon ja José Curan yhteistyön tuloksena syntynyttä Lännen tyttö -oopperaa, oli mukava katsella lämpiössä talon solistien kuvagalleriaa. Kuvaston uusimpina jäseninä komeilivat tutut kasvot: tenori Mehis Tiits ja basso Raiko Raalik, jotka molemmat lauloivat vielä viime kesänä Olavinlinnassa kuorolaisina. Toistaiseksi merkittävimmän kansainvälisen uran tehnyt eestiläinen entinen SOJK-laulaja on eittämättä kaikki keskeisimmät eurooppalaiset oopperanäyttämöt valloittanut Ain Anger. Siinä on upea basso, jonka paluuta Olavinlinnaan ainakin minä mieluusti toivon ja odotan!
 |
| Uusia solistikuvia Estonia-teatterin lämpiön seinällä. |
Miksi Savonlinnan Oopperajuhlakuorosta on muodostunut mainitun kaltainen nuorten laulajien koulutuskeskus? SOJK on ainakin Suomessa ainutlaatuinen kasvu- ja kehitysympäristö nuorelle laulajalle. Missään muualla maassamme ei kenties parikymppinen, vasta opintojensa alkutaipaleella oleva laulunopiskelija pääse niin syvästi sisälle huippuluokan oopperantekemisen ytimeen! Suuri lava, upea akustiikka, Olavinlinnan ainutlaatuinen tunnelma, kansainvälisen tason produktiot mestariohjaajineen ja -kapellimestareineen, ja ennen kaikkea: merkittäviä kansainvälisiä lavoja kiertävät maineikkaat laulajat yhdistettynä nuoriin tulokkaisiin. On ihan selvää, että tämä ympäristö antaa nuorille laulajille jotakin sellaista, jota ei minkään musiikkikorkeakoulun laulutunneilta tai opiskelijaproduktioista löydä. Ilta illan jälkeen sekä harjoitus- että esityskaudella he pystyvät imemään vaikutteita laulutaiteen korkeimmalta tasolta. Ääniluokasta ja -tyypistä riippumatta nuorille opiskelijoille ”lauletaan eteen” sellaista mallia, josta kannattaa ottaa oppia ja jota kohti omaa laulamistaan suunnata. Jorma Silvastin Taminon roolin opiskelu Kimmo Lappalaisen johdolla (Lappalaisen sitä itse tietämättä) on tästä konkreettinen esimerkki.
Hyvin todennäköisesti Savonlinnan Oopperajuhlakuoron tämänvuotisessakin kokoonpanossa laulaa joku tulevaisuuden oopperasolisti. Osa nykyisistä kuorolaisista on jo tähän mennessä laulanut rooleja niin Kansallisoopperassa, Estonia-teatterissa kuin hieman pienemmissä produktioissa ”maakunnissa”. Jorma Silvastin linjauksena on ollut miehittää mahdollisuuksien mukaan kesän tuotantoja niin, että joitakin rooleja annetaan nimenomaan nykyisten kuorolaisten laulettavaksi. Näin on myös tulevana kesänä, jolloin kaikissa kolmessa omassa tuotannossamme tullaan kuulemaan solisteja kuoron riveistä. Hieno periaate, jossa Jorma jatkaa Savonlinnan Oopperajuhlien menneiden vuosikymmenien perinnettä, ja joka omalta osaltaan pitää huolta siitä, että SOJK:n rooli solistihautomona säilyy!
 |
| Savonlinnan Oopperajuhlakuoron kauden 2019 1. kuoroleirillä bassojen eturivin laitimmaisena Henri Uusitalo: Kansallisoopperan roolidebyytti (Vanginvartija Toscassa) tehty, Lappeenrannan laulukilpailujen semifinaaliin ylletty, mutta tuleva kesä tehdään töitä Olavinlinnassa kuorolaisena. |
