maanantai 13. heinäkuuta 2015

Savonlinnan uusi Boris Godunov! (Olli Tuunanen)

13.7.

Savonlinnan Oopperajuhlien uutuusproduktio, alkuperäisessä 7-kohtauksisessa muodossa toteutettava Modest Musorgskin Boris Godunov sai loistavan vastaanoton ensi-iltayleisöltä. Nimiroolia laulaneen Matti Salmisen johtama solistikaarti, kapellimestari Leif Segerstam, Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri, -kuoro ja lapsikuoro sekä ohjaaja Nicola Raab tuotantoryhmänsä kera saivat kaikki osansa juhlinnasta.

Uusi, erilainen, mutta silti perinteitä kunnioittava Boris on hyväksi havaittu myös kriitikoitten taholta, samoin sen tietty historiallinen asema suomalaisessa oopperakentässä. Kuten Helsingin Sanomien Vesa Sirén kirjoittaa oman arviointinsa lopuksi: "Aikakausi on vaihtumassa, joten ilmeinen vihje myös nuoremmille lukijoille: bongatkaa ihmeessä Salminen Boriksena ja Segerstam uuden produktion oopperakapellimestarina, kun voitte vielä kokea heidät näin hyvässä kunnossa. Ette taatusti kadu."

Hannu Luostarisen kamera on tallentanut Savonlinnan uuden Boriksen kaikki seitsemän kohtausta. Tässä teille makupaloja muistoksi tai ennakoksi tulevasta, olkaa hyvä! Kuvatekstien librettolainaukset ovat Jertta Ratia-Kähösen suomentamia.

Kansa: "…oi, pyydämme sinua, rukoilemme kyynelin kirvelevin. Sääli meitä! Sääli meitä!" (Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)


Kansa: "Murskatkaa julma käärme, sen kaksitoista siipeä ja lonkeroa, se lohikäärme, Venäjän sekasorto ja laittomuus." (Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ja Oopperajuhlien lapsikuoro)


Kansa: "Auringonkilolle kunnia, kunnia!" (Matti Salminen, Boris, Taras Shtonda, Pimen, Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)



Kansa: "Eläköön! Venäjän tsaari Borikselle kunnia!" (Matti Salminen, Boris, Taras Shtonda, Pimen, Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)

Boris: "Sen jälkeen kansa kutsutaan kesteihin, kaikki, pajareista sokeaan kerjäläiseen, kaikki ovat tervetulleita, kaikki rakkaita vieraita." (Matti Salminen, Boris)


Grigori: "Minä munkki poloinen olen poikavuosista asti kierrellyt munkinkammioissa! Miksen minäkin saisi nauttia taisteluista, juhlia tsaarin pöydässä!" (Taras Shtonda, Pimen ja Mika Pohjonen, Grigori/Vale-Dimitri)


Pimen: "Hän olisi ikätoverisi ja hallitsisi! Mutta Jumala sääti toisin. Boriksen räikeään rikokseen päätän kronikkani." (Mika Pohjonen, Grigori/Vale-Dimitri ja Taras Shtonda, Pimen)


Emäntä: "Olkaa hyvät, isät, juokaa terveydeksenne." (Lasse Penttinen, Misail, Giorgi Kirof, Varlaam, Vuokko Kekäläinen, Majatalon emäntä ja Mika Pohjonen, Grigori/Vale-Dimitri)


Varlaam: "Iivana Julma tuli murhemielelle, hänen päänsä vaipui hartialle, hän alkoi kutsua koolle tykkimiehiä, tykkimiehiä ja sytyttäjiä." (Giorgi Kirof, Varlaam ja Lasse Penttinen, Misail)


Varlaam: "Tataareja kaatui julmetusti, neljäkymmentäkolmetuhatta heitä kaatui. Sellaista tapahtui Kazanissa… Hei!" (Giorgi Kirof, Varlaam ja Vuokko Kekäläinen, Majatalon emäntä)


Grigori: "Tšudovin luostarin kelvoton munkki Grigori Otrepjevin suvusta, perkeleeltä opin saaneena on saanut päähänsä hämmentää pyhää veljeskuntaa…" (Mika Pohjonen, Grigori/Vale-Dimitri, Lasse Penttinen, Misail, Giorgi Kirof, Varlaam, Vuokko Kekäläinen, Majatalon emäntä ja Heikki Aalto, Nikititš/Poliisi)


Feodor: "Voi, imettäjä kulta, olipa siinä satu! Alkoi hilpeästi, hautaan päättyi!" (Artem Krutko, Feodor, Hilke Andersen, Ksenian imettäjä ja Anna Immonen, Ksenia)


Feodor ja Imettäjä: "Pöllö silmää vinkkaa, pöllö laulun laulaa: Til, til, tilulil, kilkuttelee, vilkuttelee…" (Hilke Andersen, Ksenian imettäjä, Artem Krutko, Feodor Matti Salminen, Boris ja Anna Immonen, Ksenia)


Boris: "Jopa unikin pakenee, ja yön hämärässä verinen lapsi nousee eteeni." (Matti Salminen, Boris)


Kansa: "Mitä pirua! Mitä sinä hourit? Oletko tärähtänyt?" (Niklas Spångberg, Mitjuha ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)


Pojat: "Trrr, trrr, trrr, trrr! Peltipakki, peltipakki! Ulu-lu-lu! Trrr!..." (Dan Karlström, Vähämielinen ja Savonlinnan Oopperajuhlien lapsikuoro)


Vähämielinen: "A-a-a-a-a, Boris! Hei Boris! Jumalanhullua kiusattiin!" (Matti Salminen, Boris, Dan Karlström, Vähämielinen, Christian Juslin, Šuiski ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)


Vähämielinen: "Ei, Boris! En saa, en saa, Boris! Ei saa rukoilla Herodeksen puolesta. Jumalansynnyttäjä ei salli." (Matti Salminen, Boris, Dan Karlström, Vähämielinen ja Christian Juslin, Šuiski)


Štšelkalov: "Sen vuoksi Jumalan siunauksen turvin langettakaa oikea tuomionne." Heikki Kilpeläinen, Štšelkalov ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)


Pimen: "Vaari, tiedä, olen tsarevitš Dimitri. Herra otti minut enkeliensä joukkoon ja nyt olen Venäjän suuri ihmeidentekijä." (Matti Salminen, Boris, Taras Shtonda, Pimen ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)


Boris: "Pidä omatuntosi puhtaana, Feodor, siinä on valtasi ja voimasi ja järjen linnoitus ja pelastus." (Matti Salminen, Boris, Artem Krutko, Feodor ja Christian Juslin, Šuiski)


Boris: "Tässä, tässä on tsaarinne… tsaarinne… Antakaa anteeksi… antakaa anteeksi…" (Matti Salminen, Boris)


Kuoro: "Nukkui pois." (Matti Salminen, Boris)

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Se on nyt valmis! (Olli Tuunanen)


10.7.
Kesäkuun alussa kirjoittamaani blogiin laitoin viimeisen kuvan tekstiksi lauseen ”Tällä joukolla se tehdään” ja onhan töitä todellakin tehty. Jopa niin intensiivisesti, että kuin varkain on tullut tämä hetki, jolloin voi todeta Savonlinnan Oopperajuhlien uuden Boris Godunov –produktion olevan valmis; harjoitukset on harjoiteltu, ensi-ilta jo huomenissa!
Eilinen kenraaliharjoitus päättyi salintäyteisen yleisön huumaaviin aplodeihin, joista saivat osansa kaikki lavalle kiitosharjoituksiin marssineet tekijät. Ihan ymmärrettävästi suosionosoitusten kuningas oli Matti Salminen, mutta hyviä perintöprinssejä oli lavalla useita: Mika Pohjonen, Christian Juslin, Dan Karlström, Taras Shtonda, Heikki Kilpeläinen, Artem Krutko, Giorgi Kirof, Lasse Penttinen, Heikki Aalto, Niklas Spångberg ja Joonas Eloranta. Oopperan naissolisteja, Anna Immosta, Hilke Andersenia ja Vuokko Kekäläistä yhtään väheksymättä on pakko todeta, että Boris Godunov on jo Musorgskin kynästä lähtiessään sävelletty miesten oopperaksi ja tämä ooppera on upeasti miehitetty, kiitos taiteellisen johtajamme Jorma Silvastin.

Solistien lisäksi Savonlinnan Oopperajuhlien kaksi tukevaa kivijalkaa, Oopperajuhlakuoro ja –orkesteri osoittautuivat jälleen kerran maineensa veroisiksi. Kuoron sointi on tasaisuudessaan kenties täyteläisempi ja tasaisempi kuin koskaan aiemmin, ykköstenoreiden iskukyky melkein ällistyttää tällaista ”kaiken kokenutta” kuorokonkariakin. Lapsikuoron kirkkaat äänet kruunaavat sointikirjon upeasti.

Kun kapellimestari Leif Segerstam astui kiitoksissa lavalle ja kaappasi karhunsyleilyynsä yhtä karhumaisen ikätoverinsa Matti Salmisen, kaikki salissa istuvat aistivat kokevansa jotain, jossa oli aitoa historian siipien havinaa. Nämä kaksi seitsenkymppistä taiteilijaa ovat antaneet Olavinlinnan yleisölle kymmeniä vuosia parasta taidettaan uudestaan ja uudestaan, enemmän kuin kukaan toinen. Onhan näet niin, että eniten eri rooleja ja esitysiltoja Savonlinnan Oopperajuhlien historiassa on laulanut nimenomaan Matti ja eniten Olavinlinnassa produktioita ja esityksiä johtanut kapellimestari on Leif. Vielä ainakin viitenä iltana nämä ”vanhat toverit” kohtaavat Olavinlinnassa ja millaisia nuo kohtaamiset tulevatkaan olemaan! Tervetuloa kokemaan tuo ainutlaatuinen tunnelma itse paikanpäälle; Olavinlinnaan, Savonlinnan Oopperajuhlille, tulevina viikkoina!

Mestarit kohtaavat.
Oheisten Hannu Luostarisen kuvien kautta voi virittäytyä ensi-iltatunnelmaan, laajempi kronologisesti oopperan tarinan kertova kuvablogi tuonnempana.
Enkelilapset ja köyhistä köyhimmät.

Boris Godunov tavoitteessaan, uudeksi tsaariksi kruunattuna.

Pidätysmääräystä tavataan tarkasti ja syytä onkin.

Kotielämää Kremlissä.
 
Hallitsija kultaisten kaltereiden takana, valtansa vankina?

Tsaari on kuollut.
 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Takana "mahdoton" viikko! (Olli Tuunanen)


5.7.
Savonlinnan Oopperajuhlien festivaalikausi 2015 on jo täydessä vauhdissa! Pakko tunnustaa henkilökohtaisesti, että on ollut hieman vaikeaa orientoitua tähän tosiasiaan, koska kaikki omat produktiomme ovat vielä harjoitteluasteella ja ensimmäiseen omaan ensi-iltaankin päästään vasta vajaan viikon kuluttua.
Kesällä 1995 olimme tämän kesän kaltaisessa tilanteessa edellisen kerran; silloinkin kesän vierailutalo (tuolloin Pietarin Mariinski-teatteri) täytti juhlakauden ensimmäisen viikon tarjonnan, mutta kaikkina muina kesinä vierailut ovat olleet juhlien lopuksi. Oma pää ei meinaa millään sopeutua tilanteeseen, sen verran harvinaisesta rytmityksestä kuitenkin on kyse.
Niin tai näin, Volksoper Wien on valloittanut paitsi Olavinlinnan lavan, myös salintäyteisen yleisön nyt jo kolmena iltana Die lustige Witwe (Iloinen leski) –operetin esityksillä. Savonlinnan Oopperajuhlien yleisölle tarjotaan tässä todellinen wieniläisoperetin jalokivi huipputekijöitten täydelliseksi hiomana. Näistä esityksistä ei operetti parane!
Aurinkoisissa tunnelmissa, ihan poseerauksen kera, matkalla Iloisen lesken ensi-iltaan.
Omien produktioittemme harjoituksissa ei suinkaan ole nyt tauko, niitä harjoitellaan aamuin, illoin, kuten edellisviikkoinakin. Wieniläisten linnanvaltauksesta johtuen Boris Godunovia, La traviataa ja Toscaa työstetään harjoitussaleissa eri puolella kaupunkia. Kun lisäksi orkesterimme on myös saapunut kaupunkiin ja aloittanut musiikkiharjoituksensa, Savonlinnan Oopperajuhlien teoksia on viime viikolla harjoiteltu yhtä aikaa viidessä eri pisteessä.

Periaatteessahan tämä tuntuu liki mahdottomalta organisoitavaksi, mutta käytännössä se toimii sittenkin. Savonlinnan Oopperajuhlien tuotantopäällikkö Jukka Pohjolaisen rakentama harjoitussuunnitelma on pitänyt kutinsa tänäkin kesänä. Jukin monikymmenvuotisella kokemuksella tehdyn suunnitelman mukaan ovat eri tuotantojen tekijät liikahdelleet sulassa sovussa ympäri Savonlinnaa. Itse olen singahdellut produktioitten mukana yrittäen pysyä kaikkien etenemisessä mahdollisimman hyvin kyydissä.
Juki Pohjolainen, tuotantosuunnittelun velho!
Boris Godunov siirtyi wieniläisten tieltä Olavinlinnasta Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonlinnan kampuksen päärakennuksen juhlasaliin. Oli siinä Nicola Raabilla hieman asennoitumista, kun isolta linnapihalta ja sen jättilavalta siirryttiin kohtalaisen pieneen, alun perin tyttölyseoksi rakennetun koulun saliin.
Koska kuoro ei näissä harjoituksissa mukana ollut (aloittelivat urakkaansa La traviatan ja Toscan kanssa), ohjaaja saattoi keskittyä solistien roolityöskentelyn syventämiseen. Ja kyllähän tulosta onkin syntynyt! Majatalokohtauksessa alkoi olla jo puoli välissä viikkoa merkittävän paljon enemmän draamaa ja säpinää. Lisämausteen harjoituksiin toi toisen Varlaamin, Johann Tillin liittyminen harjoitusvahvuuteen tosi mielellä. Savonlinnan yllättäneen muutaman päivän hellejakson höystämänä MAMK:n salissa oli konkreettisesti hikinen ja tiivis tunnelma, mutta samalla äärimmäisen keskittynyt ja positiivinen työntekemisen meininki. Solistien hyvä keskinäinen yhteistyö, se kuuluisa henkilökemia tuntuu kehittyvän yhä positiivisempaan suuntaan ja koko porukan yhteishenki vaikuttaa erittäin tiiviiltä!

Hikeä siis valutetaan, pieniä kolhujakin on sattunut. Päämäärä on kuitenkin kaikilla oopperantekijöillä, niin Boris Godunovin, kuin muiden produktioiden osalta kirkkaana mielessä: Olavinlinnan lavalle tuotetaan tänäkin vuonna huippuproduktioita kaikkien oopperanystävien nautinnoksi. Niin kuin meillä totuttu on ja niin kuin vain Olavinlinnassa pystytään. Ohessa Hannu Luostarisen ottamia tunnelmakuvia Boris Godunovin saliharjoituksista.
Nicola Raab ohjaa, Ralf Kircher odottelee vielä.
 
Kerjäläismunkit Misail (Lasse Penttinen) ja Varlaam (Johann Tilli), takana Vale-Dimitriksi muuttunut Mika Pohjonen

Varlaamin aarian aikana Misaililla on kiire (ja tässä ympäristössä hiki)!
 
Kun Johann Tilli hikoilee salissa, toinen Varlaam, Giorgi Kirof ottaa rennosti.
 
Poliisi pamputtaa taas! Heikki Aalto rakentaa yrmyä roolihahmoaan huolella.
 
Kun harjoituksissa on yhteinen tempo, oopperantekeminen on erityisen hauskaa!

 

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kuoro aloitti työt (Olli Tuunanen)

26.6.

Olavinlinnan kolmas harjoitusviikko tarkoittaa Oopperajuhlien normaaliaikataulun puitteissa sitä, että kuoro aloittaa lavaharjoitukset. Näin myös tänä vuonna. ”Talvikauden” kuuden harjoitusviikonlopun aikana oopperoiden ja Kerimäen kirkon konsertin ohjelmistot on harjoiteltu musiikillisesti ja nyt on aika antaa tuo musiikillinen osaaminen Boris Godunovin osalta ohjaaja Nicola Raabin käyttöön.
Ohjaajan ja kuoron ensikohtaaminen.
Savonlinnan Oopperajuhlakuoron kokoonpano vaihtelee eri kausina esitettävien teosten mukaan; Aida-oopperassa on suurimmillaan ollut 130 kuorolaista, Madama Butterflyssä on selvitty puolta pienemmälläkin kuorojoukolla. Tämän kauden oopperoista Boris Godunovissa kuoro on kauden maksimikokoonpanossaan, 100 laulajaa (käytännössä 97, muutaman viime hetken poisjäännin takia).
Olavinlinnan lava on tunnetusti leveä, vaan ei kovin syvä. Sen verran pinta-alaa löytyy, että satakunta kuorolaista mahtuu tyhjälle lavalle helposti ja tilaakin jää. George Souglidesin tähän produktioon suunnitteleman lavastusratkaisun keskeisin elementti, suuri kultainen kuutio on kuitenkin sen verran massiivinen tekijä, että näin suurelle kuorolle jää itse asiassa aika vähän tilaa. Ensimmäisten harjoituspäivien aikana Nicola Raabin kasvoilla on havaitsevinaan lievää epätoivoa hänen liikutellessaan joukkoja etukäteissuunnitelmiensa mukaisesti.

Kun lisäksi Nicolan ohjaustyyli on rauhallisen keskusteleva ja lavatoimintoja yksityiskohtaisesti perusteleva, harjoitukset tuntuivat käynnistyvän kovin hitaasti. Kun kuution toisella puolella annettiin tarkkaa ja yksityiskohtaista ohjausta, toisen puolen kuororyhmässä oli havaittavissa pientä turhautumista omaa vuoroa odotellessa. Tuo mainittu oman vuoron odottelu on kuitenkin niin olennainen osa oopperan tekemistä solisteista näyttämöavustajiin, että sen tosiasian kanssa pitää vain tottua elämään, tai sitten hakeutua muiden projektien pariin. Kiitettävän rauhallisesti ja ammattitaitoisesti kuorolaiset ovat Nicolan ohjaustyyliin sopeutuneet, kuin tavallaan.

 
 
Sekin on tullut viikon aikana selväksi, että Nicola tuotantoryhmineen on miettinyt ja suunnitellut ideansa huolellisesti ja toteuttaa ne varmasti omaan visioonsa uskoen. Suuria muutoksia ei harjoituspäivien aika ole tehty ja kun kohtaus on saatu rauhallisesti kerrottua ja välitettyä lavalla olijoille, siihen ei juurikaan puututa. Itse asiassa hyvin pian, kolmantena harjoituspäivänä päästiin vetämään läpi jo isoja kokonaisuuksia. Vaikka Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ei kauttaaltaan ole ammattilaiskuoro (joka vuosi suuri osa nuorista laulajista on ensimmäistä kertaa oopperalavalla), sen oppimiskykyä ei voi kuin ihailla. Ihan uudet näyttämökuviot omaksutaan hämmästyttävän nopeasti ja jo ensimmäisten pitkien vetojen aikana kokonaisuus näyttää yllättävän valmiilta.
Ohjauksen eräs haasteista kuorolle on ohjaajan peruslinjaus pitää kuoro lavalla koko teoksen ajan; niissäkin kohtauksissa, joissa sillä ei ole mitään laulettavaa. Kymmenien minuuttien makoilu viileän kesän kylmettämällä lavalla, vaikka ohueen kaapuun kääriytyneenäkin, ei ole kadehdittava posti. Paksuimpaan norjalaisvillapaitaansa ja vahakangastakkiin pukeutunut satunnainen harjoituksenseuraaja on tuntenut suurta myötätuntoa kuorolaisia kohtaan useammin kuin kerran. Hyvin on laulajien harjoitusmieliala kuitenkin pysynyt korkealla. Nurinoita ei juurikaan ole kuulunut ja sitten kun lopulta saa laulaa, kuorolaisten motivaatiosta tai lauluinnosta ei ole epäilystäkään: Musorgskin sävelet kajahtavat linnanmuurit ylittävissä fortissimoissa tai äärimmäisen herkissä pianissimoissa niin kuin ne vain Olavinlinnassa voivat. Boris Godunov on kolmen-neljän kohtauksen osalta todellista kuorolaulun juhlaa!

Pop-prinsessa ja fanit? Ei, vaan Nicola Raab ohjaa kuorolaisia kruunajaiskohtauksessa.
 
Samaa kohtausta Matti Salmisen kera.
Kuoron ensimmäisen harjoitusviikon loppupuolella on mukava todeta, että omat, erittäin suuret odotusarvot uuden tuotantomme suhteen ovat edelleenkin entisellään. Näillä solisteilla, tällä kuorolla ja tällä näyttämöllepanolla saamme kokea huippuelämyksen. Tämä on selvää, vaikka musiikillisesti kokonaisuutta ei vielä pääsekään lopullisesti arvioimaan. Sen aika on sitten ensi viikolla, kun muusikkojoukkomme täydentyy Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterin kaupunkiin saapumisen myötä.
Orkesterin tuloa odottelevat nämäkin karismaattiset taiteilijat.
 

torstai 18. kesäkuuta 2015

Leif otti ohjat (Olli Tuunanen)


17.6.

Leif otti ohjat

Boris Godunovin toisen harjoitusviikon aluksi oli ilmassa pienoista lisäväreilyä, ilmestyihän vielä melkein tyhjän orkesterimontun kapellimestarinkorokkeelle tuttu harmaapartainen hahmo, Olavinlinnassa eniten eri tuotantoja johtanut Maestrojen Maestro, Leif Segerstam.

 
Näin näyttämöharjoitusten alkumetreillä kapellimestarin asema on hieman epäkiitollinen: suurin osa harjoitusajasta kun kuitenkin menee väistämättä ohjaajan ja solistien väliseen kommunikointiin, ohjauksellisten ideoiden kokeiluun ja jatkojalostamiseen. Pitempiä musiikillisia kokonaisuuksia ei juurikaan pystytä käymään läpi, vaan edetään hitaasti; jos ei ihan tahti kerrallaan, niin joka tapauksessa pieniä pätkiä toisensa perään, uudestaan ja uudestaan.

Itse hieman aprikoin etukäteen, että mitenkähän impulsiivisen verbaalivirtuoosimaestron kärsivällisyys riittää tulla mukaan jo tässä vaiheessa, kun harjoitukset etenevät kuitenkin täysin ohjaajan ehdoilla. Rutinoituneesti ja ammattitaitoisesti Leif tilanteeseen kuitenkin asennoitui. Sen verran ohjaaja-Nicola antoi omasta aikataulustaan periksi, että kaikki harjoiteltavat kohtaukset käytiin ensi läpi musiikillisesti Leifin ja korrepetiittori Hans-Otto Ehrströmin kanssa ja sitten vasta ruvettiin harjoittelemaan näyttämöllisesti. 

Hans-Otto Ehrström, oopperakorrepetiittori parhaasta päästä!
Joka tapauksessa Leifin läsnäolo antoi merkittävän lisäpotkun harjoitusten intensiteettiin. Kaikki kunnia Ralf Kircherin ammattitaidolle, kyse on korkean tason ammattilaisesta, mutta silti: kyllä Segerstam on ihan oma lukunsa. Kun harjoituksen aluksi ohjaaja ja solistit olivat hieman aikaa keskenään käyneet uutta kohtausta näyttämöllä läpi, katseet kääntyivät kapellimestarin suuntaan. "Joko saa aloittaa?", kajahti tutulla tenoriäänellä orkesterimontusta ja melkeinpä siinä samassa heilahti Maestron tahtipuikkokäsi ja sitten sitä mentiin. Mystisesti Hans-Oton pianosta tuntui yht’äkkiä löytyvän uusia sävyjä, musiikki hengitti ihan uudella tavalla, kaikki tuntui etenevän niin luontevasti kuin vain parhaimmillaan voi.

Mielenkiintoista, suorastaan hauskaa oli katsomosta seurata tänä kesänä kuiskaajadebyyttinsä tekevän kuoron- ja orkesterijohdon ammattiopinnoissa olevan Jonas Rannilan toimintaa omassa kopissaan. Vaikka nuori mies toki oman tonttinsa hoitelikin, varsinkin aamuharjoituksen aluksi pää kääntyi salamannopeasti kohti kapellimestaria heti tilaisuuden tullen. Taisi saada Jonas mainion oto-oppitunnin siinä sivussa. Oopperajuhlat on ainutlaatuinen työskentely-ympäristö meille kaikille, mutta erityisen hedelmällinen se on nuorille musiikinopiskelijoille. Jonas Rannilakin on ehtinyt jo laulaa kuorossa, toimia Taikahuilun harjoituskapellimestarina ja nyt on siis kuiskaajadebyytti. Oopperassa työskentely on käyty läpi monipuolisesti, kantapään kautta.


Kuiskaaja Jonas Rannila saa viimeisiä venäjän ääntämisohjeita Olga Zhukilta
 Niin siis etenivät harjoitukset pari päivää Leif Segerstamin musiikillisessa komennossa, vaikka varsinaisesti harjoitusten ohjaksissa olikin siis Nicola Raab. Suoria, tiukkojakin kommentteja, jos myös kehuja kajahteli orkesterimontusta tuon tuostakin, lennosta, siinä johtaessa.

Ja kyllähän eteenpäin päästiin, myös näyttämöllisesti. Kaikki kohtaukset ovat nyt saaneet perusmuotonsa, osa niistä muistuttaa todennäköisesti jo hyvinkin paljon lopullista versiota, sitä, jonka me kaikki koemme reilun kolmen viikon kuluttua. Erityistä vauhtia lavalla on majatalokohtauksessa, kun kerjäläismunkit Misail ja Varlaam, mainiot Lasse Penttinen ja Giorgi Kirof antavat palaa oikein isosti. Matti Salmisen nimiroolitulkinta iäkkään hallitsijan tunnontuskista on sykähdyttävää nähtävää ja kuultavaa, valtaosin kotimainen solistikunta tekee kokonaisuudessaan upeaa työtä. Erikoistapaus, ei ihan ainutlaatuinen Savonlinnan Oopperajuhlien historiassa, mutta melkein, on Boriksen pojan, Feodorin roolia laulava venäläinen kontratenori Artem Grutko. Kyseessä on poikkeuksellisen hieno äänimateriaali omassa äänityypissään ja tähän nimenomaiseen rooliin Artem on taiteellisen johtajamme Jorman nappivalinta. Oheiset, Hannu Luostarisen ottamat kuvat kertovat hieman siitä, missä mennään tässä vaiheessa.


Vähämielinen (Dan Karlström)
Shuiski (Christian Juslin) ohjailee tsaari-Borista (Matti Salminen)
Olavinlinnassa on nyt kylmä, sen kokevat myös Kim Amberla ja Nicola Raab (heinäkuuksi lämpenee!)
Varlaam (Giorgi Kirof) laulaa ja Misail (Lasse Penttinen) lentää
Majatalon emäntä (Vuokko Kekäläinen) ja Vale-Dimitri (Mika Pohjonen)
Tätä kirjoittaessani Maestro Segerstam on jo muilla mailla. Sen verran hieno kokemus Leifin piipahdus kuitenkin oli, että tuskin malttaa odottaa hänen paluutaan. Olo on hieman kuin pikkupojalla joulupukkia odotellessa…