Patarouvan harjoitukset linnassa 20.6.2018

Keskiviikkona 20.6. linnassa alkoivat Patarouvan harjoitukset klo 11. Patarouvassa laulava Leena Astikaisen lapsi- ja nuorisokuoro aloitti äänenavauksensa sisäpihan teltalla jo klo 10.30. Kuoro teki paljon erilaisia ääniharjoituksia. Monet harjoitukset keskittyivät vatsalihasten ja koko kehon verryttelemiseen ja lämmittelemiseen. Leena painottikin vatsalihasten käyttöä ja koko keholla laulamista. Hän kertoi kuorolaisille, että oopperalaulaminen on täysin eri asia kuin esimerkiksi mikkiin laulaminen. Äänenavauksen jälkeen siirryin lapsi- ja nuorisokuoron tavoin istumaan katsomon puolelle. Aloin tarkastella ja ihmetellä oopperahenkilökunnan vilskettä ja kaikkea muuta kiinnostavaa oopperahälinää ympärilläni. Nuoret odottivat omaa vuoroaan, joka koitti heille klo 11.45. Lapsi- ja nuorisokuoro on oopperan aikana kahdesti lavalla. Ensimmäisellä kerralla nuoret leikkivät oopperajuhlakuoron seassa ja toisella kerralla he marssivat lavalle jonoissa leikkien lapsisotilaita. Tuolloin he laulavat oman soolonsa.

Olen itse ollut aikaisemmin mukana kahdessa oopperassa ja tänä kesänä olen mukana kolmessa oopperassa. Parin oopperakesän aikana olen huomannut, että laulaminen tuntuu helpolta, kun sitä on harjoiteltu koko kevään ajan. Harjoituksia linnassa on kuitenkin melko vähän ja niiden aikana täytyy opetella siirtymiset, ajoitukset ja lavalla olo. Olavinlinnassa pidetyissä harjoituksissa pitää siis olla koko ajan todella tarkkana ja keskittynyt siihen, mitä tekee. Harjoituksissa pitää olla myös nopea, jotta harjoitukset etenevät sujuvasti ja reippaalla tahdilla. Keskiviikon harjoituksissa kiinnitin huomiota tähän. Lapsi- ja nuorisokuorolaiset pyydettiin lavalla ja he kiirehtivät sinne nopeasti. He tiesivät paikkansa, minne pitää mennä ja riensivät sinne reippaasti. Heillä ei ole hirveästi harjoituksia takanaan linnassa, mutta he osasivat hommansa jo hienosti. Oopperaelämässä pidän juuri tuosta sujuvuudesta ja yksinkertaisista ohjeista. En malta odottaa, että pääsen itsekin taas sen makuun.
Savonlinnan oopperajuhlien lapsi- ja nuorisokuoro on tänä kesänä mukana neljässä eri oopperassa, Patarouvan lisäksi Toscassa, Turandotissa ja Otellossa. Oopperoita on harjoiteltu koko kevään ajan lähes viikoittain. Patarouvan harjoituksia on kuitenkin ollut enemmän kuin muissa oopperoissa venäjän kielen vuoksi. Venäjän kielen lausuminen on huomattavasti vaikeampaa kuin italian, mikä on kielenä muissa oopperoissa, joissa lapsi- ja nuorisokuoro on mukana. Kuorolaiset ovat oppineet osuutensa kuitenkin hienosti.
Suuret kuorokohtaukset ovat ehdottomasti lempikohtiani oopperoissa ja en malta odottaa, että pääsen näkemään ne valmiissa produktiossa. Oopperajuhlakuoro oli selkeästi liekeissä jo harjoituksissa, sillä Jere Erkkilä ei meinannut millään saada pysäytettyä kuoron laulua, kun halusi ohjeistaa kuoroa. Mieleeni harjoituksista jäi erityisesti oopperajuhlakuoron kohtaus, jolloin kuoro käy nopeasti lavalla, liikkuen isojen sateenvarjojen kanssa. Kuorolaisten seassa oli myös tanssijoita, jotka taiteilivat sateenvarjojen kanssa. Kohtaus näytti kerrassaan upealta. Toinen mieleeni jääneistä kohtauksista oli se, jossa lapsi- ja nuorisokuorolaiset leikkivät sen aikaisilla leluilla, pojilla oli vanteita, tytöillä hyppynaruja ja kahdella nuorella oli puujalat. Ainakin toinen puujaloilla kävelleistä nuorista otti puujalat kotiin ja harjoitteli niillä kävelyä. Nuorille kuorolaisille annetaan jo
melko vaativia tehtäviä, mutta kaikki on hyvää kokemusta tulevaa varten, sen olen oppinut itsekin oopperoissa ollessani. Kohtauksessa oli myös naisia lastenvaunujen kanssa ja ihmisiä kahvilapöytien ympärillä. Kohtauksen romanttisuus oli huipussaan ja sen katseleminen oli miellyttävää. Oopperajuhlakuorolla oli lavalla myös koreografiaharjoituksia. Kuoron kohtauksissa oli mukana tanssipari, jonka koreografiat olivat upeita. Ne sisälsivät monia nostoja ja upean kevyeltä näyttäviä liikkeitä. Minun ei tarvinnut kuin nähdä yhdet oopperajuhlakuoron harjoitukset ja Patarouvan upean tanssiparin koreografioiden pätkiä, jotta uskon täysillä ohjaajan Jere Erkkilän lupauksiin upeista kuoro- ja tanssikohtauksista.
Keskiviikon harjoituksissa kaikilla oli varmasti mukavampaa olla, sillä pitkään jatkunut lämmin sää oli lämmittänyt linnan muurit. Enää ei tarvinnut kerrospukeutumista tai toppatakkia. Henkilökunta ja hälinä linnassa oli myös selkeästi lisääntynyt edellisestä kerrasta, kun olin käynyt harjoituksissa. Kohtausten harjoittelu oli edelliseen kertaan verrattuna paljon sujuvampaa ja nopeampaa. Myös lavastusta, valotusta ja muita efektejä oli lisätty huomattavasti. Draama ja tunnelma siis lisääntyivät entisestään.

Tekstin on kirjoittanut Emma Vuo.

On se totta: ainakin ohjelmistoltaan täydellinen oopperakesä! (Olli Tuunanen)

Meille on valittu tämän vuoden teemaksi lause ”Täydellisen romanttinen oopperakesä”. Sillä olemme pyrkineet korostamaan sitä, että kaikki tämän kauden oopperat ovat romanttisen tyylikauden tuotteita ja kyseisen ajanjakson tunnetuimpia teoksia. Niitä ”täydellisiä” oopperoita. Ja kyllähän lavalla tänä kesänä kaikenlaiset tunteet leiskuvatkin vahvasti: rakkaus, mustasukkaisuus, viha, kateus… Koko ihmismielen tunteiden kirjo yhdistyi romanttisessa taiteessa luonnonvoimien myllerrykseen ja yliluonnollisiin voimiin aikaansaaden emotionaalisesti poikkeuksellisen väkevän ja kokonaisvaltaisen elämyksen.

Tämä huomioiden ei olekaan mikään ihme, että juuri tuon aikakauden oopperat ovat edelleenkin niitä kaikkein suosituimpia ja eniten esitettyjä. Antoihan nimenomaan ooppera taidemuotona parhaimmat puitteet korostaa romantiikan keskeisiä tunnusmerkkejä.

Olen seurannut tämän kauden harjoitusjaksoa ihan alusta lähtien ja tässä kohtaa, kun eletään ensi-iltaviikon alkua, on mukava todeta, että vuoden pääteemamme ei todellakaan ole yhtään liioiteltu. Ohjelmistossa on oikeasti todellinen herkkukattaus romantiikan ajan keskeisimpiä teoksia: niitä, jotka Olavinlinnan suurella näyttämöllä ja ainutlaatuisessa akustiikassa pääsevät oikeuksiinsa paremmin kuin missään muualla!

Orkesteri aloitti oman kesäkautensa viime viikolla ja on pysynyt tähän päivään asti omassa harjoitussalissaan eri teosten kapellimestareiden johtamissa musiikkiharjoituksissa. Uutuustuotanto Patarouva on saanut eniten myös musiikkiharjoituksia, onhan se teoksena useimmille muusikoillekin kaikkein vierain. Jotkut Kansallisoopperan orkesterissa varsinaista työtään tekevät ovat sitä kyllä soittaneet ja kertoipa Oulu Sinfonian soolosellisti Arto Alikoski nimenomaan Patarouvan olleen se ihan ensimmäinen soitettu ooppera hänen muusikonurallaan, mutta suurin osa orkesterimme 78 soittajasta työskentelee nyt ensimmäisen kerran tämän teoksen kanssa.

Maestro Alexander Vedernikov sen sijaan tuntee teoksen todella perinpohjaisesti; se on ollut päivänselvää heti ensimmäisestä harjoituksesta lähtien. Bolshoi-teatterissa kasvaneena (hänen samanniminen isänsä oli omana aikanaan kyseisen oopperatalon merkittävimpiä bassosolisteja) ja entisenä ylikapellimestarina hän on varmasti paras mahdollinen valinta johdattamaan soittajamme Tšaikovskin musiikin ”aitoon” fraseeraukseen ja tulkintaan. 

Kyseessähän on nimittäin ihan ensimmäinen kerta, kun Savonlinnan Oopperajuhlat on ottanut Tšaikovskia osaksi omaa tuotantoaan. Patarouvan harjoituksia seuranneena on helppo todeta: lopultakin Tšaikovskia, jo oli aikakin! Niin luontevasti tämän venäläissäveltäjän upeat melodiat ja rikas orkestrointi tuntuvat Olavinlinnan kivimuureissa resonoivan. Eikä ihme, onhan Olavinlinna ollut venäläinen linna yli 150 vuotta ja sen nykyinen ulkonäkö on pitkälti venäläisten aikaansaannosta. Ehkäpä linnan kivissä on jotain muistumia venäläisestä kulttuurista, ehkäpä Tšaikovskia on soitettu linnassa jo toissavuosisadan puolella…? Patarouva ainakin on tullut Olavinlinnaan ”kuin kotiinsa”. 

Ja millainen siitä nyt sitten on tulossa, tästä Savonlinnan Oopperajuhlien ensimmäisestä Patarouvasta? Yhtään liioittelematta voin ylpeänä todeta, että kyseessä on eräs loistokkaimpia tuotantoja yli satavuotiaan festivaalimme historiassa. Se on taitavasti miehitetty, musiikillisesti upeasti toteutettu ja visuaalisesti (puvustus, lavastus, valaistus) sellainen runsaudensarvi, jota harvoin on Olavinlinnassa koettu! 

Ja Patarouva on vain yksi produktio tämän kesän ”täydellisestä” ohjelmistosta. Puccinin Madama Butterfly on edelleenkin se riipaisevan kaunis tuotanto, Vilppu Kiljusen väkevä ohjaus Gounod’n Faustista saa uuden tulemisensa ranskalaismaestro Philippe Auguinin johdolla ja voi niitä, jotka jättävät kuulematta latvialaistenori Aleksandrs Antonenkon Otellon nimiroolissa tänä kesänä. 

Puccini-festivaalin tuotannoista en pysty vielä kertomaan mitään, mutta toki oletusarvo on se, että kun säveltäjämestarin kotikaupungissa järjestettävä festivaali tuo Olavinlinnaan Toscan ja Turandotin, ne ovat niin autenttiset kuin vain voivat olla. Teoksina nuo kaksi sopivat todella mainiosti viimeistelemään tämän romanttisen oopperakesämme. 

Olavinlinna oopperatalona taipuu toki muunkinlaisen ohjelmiston täydellistäjäksi, siitä olemme saaneet esimerkkejä menneinä vuosina ja tulemme saamaan myös ensi kaudella. Tämä kesä kuitenkin nautitaan näistä romanttisista herkkupaloista täysin siemauksin ja kaikin aistein!