Ohjaajan ja kuoron ensikohtaaminen. |
Savonlinnan Oopperajuhlakuoron kokoonpano vaihtelee eri
kausina esitettävien teosten mukaan; Aida-oopperassa on suurimmillaan ollut 130
kuorolaista, Madama Butterflyssä on selvitty puolta pienemmälläkin kuorojoukolla.
Tämän kauden oopperoista Boris Godunovissa kuoro on kauden maksimikokoonpanossaan,
100 laulajaa (käytännössä 97, muutaman viime hetken poisjäännin takia).
Olavinlinnan lava on tunnetusti leveä, vaan ei kovin syvä.
Sen verran pinta-alaa löytyy, että satakunta kuorolaista mahtuu tyhjälle lavalle
helposti ja tilaakin jää. George Souglidesin tähän produktioon suunnitteleman
lavastusratkaisun keskeisin elementti, suuri kultainen kuutio on kuitenkin sen
verran massiivinen tekijä, että näin suurelle kuorolle jää itse asiassa aika
vähän tilaa. Ensimmäisten harjoituspäivien aikana Nicola Raabin kasvoilla on
havaitsevinaan lievää epätoivoa hänen liikutellessaan joukkoja
etukäteissuunnitelmiensa mukaisesti. Kun lisäksi Nicolan ohjaustyyli on rauhallisen keskusteleva ja lavatoimintoja yksityiskohtaisesti perusteleva, harjoitukset tuntuivat käynnistyvän kovin hitaasti. Kun kuution toisella puolella annettiin tarkkaa ja yksityiskohtaista ohjausta, toisen puolen kuororyhmässä oli havaittavissa pientä turhautumista omaa vuoroa odotellessa. Tuo mainittu oman vuoron odottelu on kuitenkin niin olennainen osa oopperan tekemistä solisteista näyttämöavustajiin, että sen tosiasian kanssa pitää vain tottua elämään, tai sitten hakeutua muiden projektien pariin. Kiitettävän rauhallisesti ja ammattitaitoisesti kuorolaiset ovat Nicolan ohjaustyyliin sopeutuneet, kuin tavallaan.
Sekin on tullut viikon aikana selväksi, että Nicola
tuotantoryhmineen on miettinyt ja suunnitellut ideansa huolellisesti ja
toteuttaa ne varmasti omaan visioonsa uskoen. Suuria muutoksia ei harjoituspäivien
aika ole tehty ja kun kohtaus on saatu rauhallisesti kerrottua ja välitettyä lavalla
olijoille, siihen ei juurikaan puututa. Itse asiassa hyvin pian, kolmantena
harjoituspäivänä päästiin vetämään läpi jo isoja kokonaisuuksia. Vaikka
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ei kauttaaltaan ole ammattilaiskuoro (joka vuosi
suuri osa nuorista laulajista on ensimmäistä kertaa oopperalavalla), sen
oppimiskykyä ei voi kuin ihailla. Ihan uudet näyttämökuviot omaksutaan
hämmästyttävän nopeasti ja jo ensimmäisten pitkien vetojen aikana kokonaisuus
näyttää yllättävän valmiilta.
Ohjauksen eräs haasteista kuorolle on ohjaajan peruslinjaus
pitää kuoro lavalla koko teoksen ajan; niissäkin kohtauksissa, joissa sillä ei
ole mitään laulettavaa. Kymmenien minuuttien makoilu viileän kesän kylmettämällä
lavalla, vaikka ohueen kaapuun kääriytyneenäkin, ei ole kadehdittava posti. Paksuimpaan
norjalaisvillapaitaansa ja vahakangastakkiin pukeutunut satunnainen harjoituksenseuraaja
on tuntenut suurta myötätuntoa kuorolaisia kohtaan useammin kuin kerran. Hyvin
on laulajien harjoitusmieliala kuitenkin pysynyt korkealla. Nurinoita ei
juurikaan ole kuulunut ja sitten kun lopulta saa laulaa, kuorolaisten
motivaatiosta tai lauluinnosta ei ole epäilystäkään: Musorgskin sävelet
kajahtavat linnanmuurit ylittävissä fortissimoissa tai äärimmäisen herkissä
pianissimoissa niin kuin ne vain Olavinlinnassa voivat. Boris Godunov on
kolmen-neljän kohtauksen osalta todellista kuorolaulun juhlaa!Pop-prinsessa ja fanit? Ei, vaan Nicola Raab ohjaa kuorolaisia kruunajaiskohtauksessa. |
Samaa kohtausta Matti Salmisen kera. |
Kuoron ensimmäisen harjoitusviikon loppupuolella on mukava
todeta, että omat, erittäin suuret odotusarvot uuden tuotantomme suhteen ovat
edelleenkin entisellään. Näillä solisteilla, tällä kuorolla ja tällä
näyttämöllepanolla saamme kokea huippuelämyksen. Tämä on selvää, vaikka
musiikillisesti kokonaisuutta ei vielä pääsekään lopullisesti arvioimaan. Sen
aika on sitten ensi viikolla, kun muusikkojoukkomme täydentyy Savonlinnan
Oopperajuhlaorkesterin kaupunkiin saapumisen myötä.
Orkesterin tuloa odottelevat nämäkin karismaattiset taiteilijat. |