torstai 30. kesäkuuta 2016

Hurmaavat harkat


Kylmää ja pimeää? Sitäkin välillä, mutta eniten hauskaa.

Oopperan alokas täällä hei. Ensimmäinen harjoitusviikkoni on nyt seikkailtu lävitse.
Täytyy sanoa – se käy kyllä työstä, että suhaa itselle uudessa kaupungissa ja arjessa, nitisevällä lainapolkupyörällä, kelissä kuin kelissä, iltaharkoista aamuharkkoihin. Erityisen uutta minulle on mennä illaksi töihin ja saapua majapaikalle takaisin vasta yöllä. Kesäyö on onneksi pikkukaupungissa hyvin armollinen. Suorastaan ihana.

Kirjoitan tätä tekstiä yhdentoista jälkeen yöllä, iltatoimieni jälkeen. Kehossa on vielä paljon endorfiineja. Niitä kyllä virtaa kun antaa kaikkensa (vaihtelevalla lopputuloksella, sillä esim. tänään mokasin ja meinasin ratkoa mekon päältäni).
Parasta lavalla ovat juurikin dramaattiset ja hyvin fyysiset kohtaukset. Don Giovannissa meillä supereilla, extroilla eli näyttämöavustajilla on niukasti vilahduksia, mutta sitäkin kohtalokkaampia esiintuloja. Oopperafanit varmasti tuntevat termistöä, mutta selvennyksen vuoksi – näyttämöavustaja on se tyyppi, joka ei laula (kuoro on sitä varten), mutta tukee muuten draamakokonaisuutta.

Näyttelijänä katson harkoissa ennenkaikkea kanssaesiintyjien näyttelijäntyötä. Itse toinen pääjehuista, Don Waltteri Torikka on moisessa todella ansioitunut. Pakko todeta tässä samalla, että haluaisin nähdä hänet esimerkiksi melodramaattisessa musikaalissa. Waltteri handlaa kroppansa hyvin eli onnistuu tuomaan hahmon ajatuskulun ja tarinan kaaren esille fyysisessä, vahvassa ilmaisussaan. Herkkäaistisuus on synnynnäinen lahja ja siunaus esiintyjälle.

Tässä otoksessa tekemisen ilo näkyy hyvin. Ooppera ei ole vakava asia.

Belgialainen ohjaajamme Paul-Emile Fourny luo ihanan ilmapiirin harjoituksiin. Hän kohtaa jokaisen meistä yksilönä, silmiin katsoen ja vankan ammattitaidon lämmöllä. Plus kera kieroutuneen belgialaisen huumorin, joka pilkahtaa aina välillä pintaan. Ohjaaja on myös mainion pikkutarkka ja korjaa pieniäkin liikeratoja. Niillä on yllättävän paljon merkitystä kun lavarakennelmat ovat melko yksinkertaisia itsessään. Hyvä ohjaaja luottaa tekijään, mutta on kuitenkin mainiota saada yksityiskohtaisia vinkkejä, kehysehdotuksia, joiden tietää ohjaajan hyväksymänä näyttävän hyviltä katsomoon ja joiden päälle on turvallista rakentaa omaa ilmaisua.

Ohjaaja työssään

Ooppera musiikin lajina on minulle vielä etäinen. Ehkä intohimo oopperamusiikkiin ei ole kohdallani vielä syttynyt kunnolla. Huomaan kyllä päässäni hahmottelevani joitain Mozartin sulkakynän sävelkulkuja. Oopperassa on jotain absurdia, koska se on niin spesifi ja ylitsevuotavan dramaattinen taiteenmuoto. Usein satoja vuosia vanhoja tarinoita ja toteutustapoja, eräänlaisia sisäänkirjoitettuja maneereja. Myönnän, oopperaa enemmän pidän yleisesti tuotantohulinasta ja tekemisestä. Väline vaihtuu, vaan intohimo tekemiseen pysyy.
Oopperajuhlat tuntuvat entisestään vahvistavan sitä ajatusta, että suurin rakkauteni on jopa masokistisia ulottuvuuksia saava tarve ja intohimo kehittyä näyttelijänä ja ylipäänsä esiintyjänä. En ole näytellyt katsomolle yli 10 vuoteen, joten pohdin kyllä, että teenkö kaiken riittävän isosti. Elävässä kuvassa riittää välillä vain ajatus päässä ja silmissä.

Harjoitukset aloitettiin koulun salista. Nuottitelineet markkeeravat lavasteita.

Kuten elokuva-alalla, ooppera on esiintyjille useasti odottelua ja sitten nopeita pinkaisuja lavalle. Olosuhteet ovat usein molemmissa haastavia. Toisaalta niistä saa kiksejä. Tuotantotapa on todella vapaanoloinen oopperassa, elokuvien puolella kaikki vaikuttaa paljon hektisemmältä ja tiukemmalta... Oopperan tuotannollinen kepeys on tietenkin illuusiota, koska olen tullut mukaan hulinoihin vasta loppuvaiheessa. En näe kuin murto-osan juhlien tuotantoväestä ja tiedän kyllä, että kuinka kova järkkääminen ja aikataulutus taustalla on.

Kyllä tämä edelleenkin tuntuu seikkailulta. Linna on huikea työpaikka ja yhdessä on hienoa toteuttaa itseään. Rennosti. Pönötystä tai tiukkaa protogollaa ei kyllä löydä mistään, vain kasan innostuneita ihmisiä neulepaidoissaan, tennareissaan ja huppareissaan.

Suvi-Pilvi
https://www.instagram.com/supicharlize/


tiistai 28. kesäkuuta 2016

Merkittäviä muutoksia! (Olli Tuunanen)


Savonlinnan Oopperajuhlien kolmas harjoitusviikko, useimmiten se juhannusta edeltävä, tuo harjoitusrytmiin merkittäviä muutoksia. Suurin juttu on Savonlinnan Oopperajuhlakuoron mukaantulo niin katukuvaan kuin Olavinlinnan lavalle. Myös teosten solistijoukko täydentyy täydentymistään tässä vaiheessa: mahdollisesti harjoitusperiodin alussa poissaolleet kaksoismiehitettyjen roolien toisetkin laulajat tulevat harjoitusvahvuuteen mukaan. Lisäksi kolmannen, sen esityskaudella viimeisimpänä ensi-iltansa saavan produktion harjoitukset käynnistyvät.
Nämä kaikki mainitut asiat tapahtuivat myös tänä vuonna kolmannella viikolla. Kaikkien työmukavuuden kannalta aivan olennainen muutos oli myös sään lämpeneminen, joka tänä vuonna oli hyvin konkreettinen ja selkeä. Kun ensimmäisessä Otellon kuoroharjoituksissa maanantaiaamuna pukeuduttiin vielä toppatakkeihin ja paksuihin kaulaliinoihin, jo tiistai-illan harjoituksessa pärjättiin shortseissa ja T-paidoissa.

Hieman hytisten aloiteltiin maanantaiaamuna.
Mutta tiistai-iltana kaikki oli jo toisin.
Kuoron mukaantulo on aina merkittävää lisäenergiaa harjoituksiin tuova taitekohta. Joukkokohtausten toteuttaminen kahdeksankymmenenneljän ylimääräisen laulajan kera on inspiroiva lisä niin solisteille kuin tuotantoryhmälle edellisviikkojen ”tyhjään” lavaan verrattuna. Kun kyseessä on Savonlinnan Oopperajuhlakuoron kaltainen isku- ja ilmaisukykyinen joukko, mainittua lisäenergiaa niin äänellisesti kuin toiminnallisesti saadaan lavalle todella runsaasti.

Kenraalitkin johtavat joukkojaan etulinjasta: kuoromestari Matti Hyökki kuorolaisten keskellä Olavinlinnan lavalla.
Otello-oopperan kohdalla tarjolla olevalle lähes ylitsepursuavalle kuoroenergialle onkin käyttöä heti alusta lähtien. Harva oopperateos alkaa niin sykähdyttävällä kuoro- ja orkesteripauhulla kuin tämä Verdin viimeinen suuri draama. Käskynhaltijansa laivan kamppailua myrskyävää merta vastaan seuraavat kyproslaiset huutavat hädissään Jumalaa apuun pelastamaan aluksen ja sotasankarin hengen. Ohjaaja-assistentti Héloïse Sérazinin ohjeita noudattaen kuorolaiset heittäytyvät tunnelmaan täysillä niin äänellisesti kuin tulkinnallisestikin, kuten oheiset Hannu Luostarisen ottamat kuvat kertovat.

Héloïse Sérazin.
"Näin, tunnetta mukaan", pyytää ohjaaja-assistentti.
Sitä saa, mitä tilaa, kun kyseessä on Savonlinnan Oopperajuhlakuoro!
 
Toista Jagoa laulava Elia Fabbian ja Desdemonan roolin myös tulkitseva Yana Kleyn pääsevät luontevasti mukaan Olavinlinnan harjoitustunnelmaan. Fabbianille linna on viime vuodesta tuttu, olihan hän mukana sekä Toscan Scarpiana että La traviatan Germontina. Savonlinna-debytantti Yanalle tämän ainutlaatuisen oopperatalon leveä lava ja suuri katsomo ovat aluksi hieman jännittäväkin kokemus, mutta parin harjoituksen jälkeen Olavinlinnan magia ja ainutlaatuinen akustiikka ovat tehneet tehtävänsä, jälleen kerran. Tämä linna tukee ja hellii laulajaa poikkeuksellisella tavalla, lavalla on helppo olla ja antaa äänen virrata vapaasti!

Kuorolaisten keskellä Ilkka Hämäläinen (Roderigo) ja Elia Fabbian (Jago).
Kokeneen kollegan kainalossa on roolidebytantin hyvä olla: Yana Kleyn (Desdemona) ja Kristian Benedikt (Otello).
Kyllä, kyllä... Iso linnanpiha on hieno paikka laulaa!
Kun Olavinlinnassa kuoro ja solistit harjoittelivat Otelloa, kokoontuivat samanaikaisesti Savonlinnan OKL:n (sen pian lakkautettavan L) saliin Z mrtvého domun kaikki kaksikymmentäkaksi solistia, kapellimestari Tomáš Hanus ja Caroline Cleggin johtama muu tuotantoryhmä. Don Giovannin harjoitukset jatkuivat puolestaan Talvisalossa. Kaikkien kolmen oman produktion väki on nyt siis töissä yhtä aikaa ja tekemisen intensiteetti on suorastaan käsin kosketeltava! Isoista palasista puuttuvat vielä orkesteri, puvut, maskit ym., mutta ihan kohta on niidenkin aika tulla kuvaan mukaan. Näistä enemmän tulevissa blogeissa.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kuolleesta talosta 2016 (Maria Sairanen)


Maria Sairanen (keskellä) seuraamassa harjoituksia
Anni Elna Kaakisen (vas.) ja Chieko Okaben (oik.) kanssa.
Olen Maria Sairanen, Savonlinnan kulttuurielämän kasvatti. Valmistuin Anni Elnan, toisen bloggaajan kanssa tänä keväänä Savonlinnan Taidelukiosta ooppera-musiikkiteatterilinjalta.
Tänä kesänä tulen kirjoittamaan blogia Kuolleesta Talosta – oopperasta jossa olen myös näyttämöavustajana. On hienoa päästä tutustumaan oopperan maailmaan blogikirjoittajan kuin myös näyttämöavustajan näkökulmasta.

Ooppera ja Savonlinnan Oopperajuhlat ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Ensimmäinen oopperakokemukseni sijoittuu lapsuuteeni, kun pääsin katsomaan Jaakko Kuusiston perheoopperaa Koirien Kalevala, jota muistelen tänäkin päivänä lämmöllä.

Vaikka olen päässyt tutustumaan oopperan maailmaan laulutuntien, katsojan roolin, blogikirjoittajan ja musiikinhistorian kautta minulla on silti paljon opittavaa. Odotan innolla mitä tämä oopperakesä tuo tulleessaan.

Kävin seuraamassa maanantaiaamuna 20.6. Kuolleesta talosta -oopperan ensimmäisiä harjoituksia. Kyseinen ooppera on Oopperajuhlien tuotannossa ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja sen ensi-ilta on 23.7.

Olin tehnyt vain vähän taustatutkimusta ennen harjoitukseen menemistä. Tiesin, että Kuolleesta talosta on tsekinkielinen ooppera ja kieli on hyvin haastavaa erilaisten konsonanttien ja niiden paljouden takia. Minusta kieli on myös korville vaativaa kuunneltavaa, koska sanoja ei pysty ollenkaan ymmärtämään kuulemalta ellei tunne kieltä.

Olin lukenut, että kyseinen ooppera on säveltäjän (Leoš Janáček) viimeinen ooppera, jonka partituuri löytyi hänen työpöydältä vasta Janáčekin kuoleman jälkeen. Tieto sai minut pohtimaan liittyykö partituurin valmistumiseen jotakin erikoislaatuista.

Jollain tavalla mieleenpainuvin tieto oopperaan liittyen on se, että teoksen 17 roolista vain kaksi on naisrooleja, joista toinen on ns. housurooli, eli naisen tekemä miesrooli, mutta ei Dostojevskin vankileirilläkään naisia varmaankaan ollut.

Harjoitus oli Savonlinnan OKL:n Aino -salissa, jossa teosta harjoitellaan ainakin 1. viikko. Miten mukavalta tuntuikaan päästä harjoituksia seuraamaan, mutta mielessäni oleva ajatus siitä, että Oopperajuhlien toiminta keskittyy vain Olavinlinnaan, kariutui kun luin harjoitusaikataulua. Oopperoita harjoitellaankin monessa paikassa, niin tietenkin.

Nuoresta ihmisestä, joka on yleensä käynyt vain katsomassa valmiita teoksia, harjoitusten seuraaminen tuntuu kutkuttavan kiinnostavalta. Ajatus siitä, miten pienistä paloista, yksittäisistä ohjeista ja eri henkilöiden - kuten kapellimestarin ja ohjaajan yhteistyöstä - jotka ovat tulleet ympäri maailmaa panoksesta, syntyy ihmeellinen kokonaisuus. Se on huikeaa nähtävää ja vielä huikeampaa on päästä olemaan mukana siinä näyttämöavustajana.

Miten Kuolleesta talosta -oopperan harjoitukset lähtivät käyntiin?

Kuolleesta talosta -oopperan ensimmäinen pala oli lähteä liikkeelle musiikkiharjoituksen muodossa teoksen alusta kera solistien, korrepetiittorin, kapellimestarin ja ohjaajan.
Musiikkiharjoituksessa solistit istuivat penkeillä kahdessa rivissä, kapellimestari heidän edessään, korrepetiittori hänen toisella puolellaan. Kapellimestarilla oli tarkka, mutta lempeä ote ohjauksessa ja hän keskeytti aina kun oli tarve. Kuten jo aikasemmin mainitsin tsekin kielen haasteellisuudesta, se tuli aina välillä vastaan myös harjoituksissa, mutta käsittämättömän nopeasti sen aiheuttamat ongelmat korjaantuivat.

Jo harjoituksissa, ensimmäisellä kuuntelukerralla pystyi tuntemaan musiikin tyylin vaihtelun piinavista tunnelmista melodisiin pätkiin. Huomio kiinnittyi siihen, että laulu on puhelaulun tyylistä, henkilöt keskustelevat keskenään, ei ole vain yhtä tiettyä henkilöä, joka olisi melkein jatkuvasti pääroolissa.

Ensimmäinen tarkka, mutta rento harjoitus loppui toiseksi viimeisen osan käymiseen. Niin alkoi teoksen matka kohti ensi-iltaa.


Keskiviikko, 22.6.2016 Savonlinnan OKL Aino -sali

Aino -saliin on ilmestynyt oopperan rekvisiitat, tuolit ovat kadonneet, solisteilla ei ole enää nuotteja, lattialla olevassa matossa on kaikenlaisia kuvioita jotka kertovat miten Olavinlinnan lavaa tulla käyttämään, mitä on missäkin, miten kaikki asettuu. Harjoitus alkaa erään oopperan esityksen taltioinnin katselulla. Päivän harjoitus tulee koostumaan 1. osan harjoituksesta.

Harjoitusta on mielenkiintoista seurata, miten jokainen produktiossa mukana oleva tekee oman osuutensa, varsinkin ohjaaja. Ohjaajan työ on suuressa osassa produktion tekemisessä. Jos esiintyjät saavat tarvitsemansa ohjeet mahdollisimman alussa, on roolin työstäminen paljon helpompaa ja esityksestä voi tulla monipuolisempi. Katsoja saattaa nähdä lavalla enemmän, hän pystyy kiinnittämään huomiota monenlaisiin hahmoihin ja niiden välisiin suhteisiin.

Minusta, nuoresta ihmisestä, joka ei ole vielä täysin syvällä oopperan maailmassa, on ihmeellistä nähdä se miten musiikki, laulaminen, kapellimestarin työ ja näytteleminen yhdistyvät. Korrepetiittorin, myöhemmin orkesterin soittama musiikki luo tunnetilat, mikä kuvaa miljöötä ja tapahtumia, kuten alkusoitossa oleva pätkä, joka kuvaa aamun sarastusta. Musiikkiin liitetty näytteleminen avaa teosta enemmän, se tuo tapahtumat ja roolihahmot konkreettisiksi. Lopuksi on laulaminen, joka on henkilöiden replikointia. Ei pidä kuitenkaan poissulkea lavastusta, rekvisiittaa ja valotekniikkaa, jotka tekevät loppusilauksen teokseen.

Keskiviikon harjoitus sai pyörät pyörimään kunnolla eteenpäin, ohjaaja antoi laulajille tietyt ohjeet heidän paikoistaan ja kulkureiteistään, ja kehotti laulajia jo ajattelemaan roolihahmojaan. Tiettyjä alun kohtauksia harjoiteltiin monta kertaa kunnes ne toimivat hyvin. Oopperan tarinasta vain vähän tietävänä keskityin seuraamaan ohjaajan työtä ja solistien tekemistä, myös harjoituskapellimestarin ja korrepetiittorin ihailtavaa työtä. Tuntuu siltä, että teoksesta tulee jotain pysäyttävää ja mielenkiintoista, tarinan kuten myös hahmojen osalta.

Maria

Otellon harjoitukset Talvisalon koululla (Anni Elna Kaakinen)

Otellon harjoitukset on täksi viikoksi siirretty Talvisalon koulun jumppasaliin. Jännä ympäristö oopperalle. Sali oli kuitenkin muutettu toimivaksi harjoitusnäyttämöksi. Lattialle oli levitetty matto jonka oletan olevan samaa kokoa linnan lavan kanssa. Muut lavasteet, kuten lavan vasemmalla puolella sijaitseva suuren rikkoutuneen peilin palasista tehty ”tasohykermä”, oli merkitty lattiaan teipeillä. Teoksen lavasteista oli siirretty juuri kaikki tärkeä Talvisaloon. Osan lavasteista laulajat tosin joutuivat vain kuvittelemaan olevan siinä ja esittämään miimisesti. Tästä esimerkkinä taustalla oleva yksi pala suurta peiliä.
  
Perjantain harjoituksissa tehtiin Otellon läpimeno ensimmäistä kertaa uuden Desdemonan kanssa, Yana Kleyn. Minusta oli mielenkiintoista nähdä miten hän roolin suorittaa, ja miten se eroaa Ekaterinan Desdemonasta. Ainakin Yana on oikein mukava, vaihdoimme muutaman sanan ennen ja jälkeen harjoitusten.
Saavuin paikalle juuri kun Otello on saapunut satamaan ja roikuttaa vihollisen päätä käsissään. Alkaa siis hyvin! Heti ensimmäisessä kohtauksessa saa nauraa vedet silmissä. Ainakin minä nauroin. Cassio siis hoipertelee kännissä ympäri-ämpäri Jagon ja Roderigon juotettua hänet. Hoipertelu näyttää niin hupaisalta että minun pitää pidätellä itseäni etten purskahtaisi räkättämään täyteen ääneen. Kyllä muutkin hekottelivat sille, en ollut ainoa. Toinen kerta milloin meinasin revetä nauramaan oli kun 3. näytöksen lopussa näytti aivan kuin Jago olisi näyttänyt Otellolle keskaria. Eihän hän tietenkään näyttänyt, jotain Tommi Hakala kuitenkin teki kädellään joka vaikutti siltä. Se oli jotenkin niin koominen tilanne.
Ooppera on erittäin fyysistä hommaa. Otellossakin laulajat miekkailevat laulamisen keskellä, laulavat selällään, toisen käsi kurkulla tai mitä omituisimmissa asennoissa. Siihen tarvitaan hyvää kuntoa ja harjoittelemista. Sekä oikeaa laulutekniikkaa.
  
En silti voinut olla miettimättä että ärsyttikö koko tiimiä olla Talvisalossa vai olivatko kaikki jotenkin todella väsyneitä, sillä tunnetta jäi mielestäni puuttumaan monista kohtauksista. Desdemonan ja Otellon ensimmäisestä yhteisestä kohtauksesta varsinkin. Jotkut laulajista säästelivät ääniään aika kovasti, tai sitten heidän äänensä olivat muuten vain jotenkin todella tukkoisia. Toisaalta toiset sitten taas lauloivat aivan pää punaisena ja täysillä. Väillä mietin että nyt paukkuu turvallisen työympäristön desibelirajat. Miten iso ääni heistä pääsee! Oli kyllä hauska kuulla että ammattilaisillakin ääni kiksailee kuin murrosikäisellä pojalla. Myös väsynyttä hihittelyä ja levottomuutta oli ilmassa. Se toisaalta sai rentouttaa meininkiä. Ammattimaisuus harjoituksista silti taas loisti, vaikka olisikin väsyttänyt. Virheisiin ei taaskaan jääty vellomaan, vaan etiäpäin mentiin kuin mummot lumessa.
  
Tauolla ollessamme kuulin ohjaajan Duffautin ja kapellimestari Zhangin juttelevan hieman huolestuneeseen sävyyn aikataulusta ja harjoitusten puutteesta. Varsinkin siitä kun kuoro ja orkesteri ovat tulossa vasta tulevilla viikoilla harjoituksiin, eikä heidän kanssaan ole paljoa yhteistä harjoitteluaikaa. Myös solistien jotka vuorottelevat yhden roolin kanssa, kuten Jagojen, erilaisuus tuo kuulemma omat vaikeutensa ohjaamiseen. Duffaut kyllä tekee työnsä hyvin, ja vaikka häntä hieman huolestuttaisikin ei hän anna sen näkyä työssään. Hän näyttelee laulajien kanssa ja kertoo tasan tarkkaan missä heidän pitäisi olla. Duffautista kuoriutuu kunnon laulajakin. Tauolla hän alkoi esittää kuoroa ja tanssahtelemaan laulaen mukana, meidän muiden naureskellessa vieressä. Kivan rento meininki taas!

Desdemonan laulaessa ensimmäiset vuorosanansa älysin että okei, Yana on aivan yhtä hyvä kuin Ekaterinakin. Pidempään seuratessani Yanaa, huomasin kuitenkin että hän on jotenkin enemmän läsnä näyttelemisessä, toisin kun Ekaterina joka oli jotenkin orjallisempi laulussa, eikä niin läsnä lavalla. Tosin voi johtua siitä että viimeeksi kun näin hänet hänellä oli toppatakki päällä ja istuin kauempana lavasta mitä nyt. Yanan aktiivinen näyttely luultavasti johtui osaksi siitä että hänen piti olla kokoajan hereillä sillä tämähän oli hänen ensimmäinen läpimenonsa Otellon harjoituksissa. Hänen piti kokoajan vahtia mihin Duffaut häntä ohjasi. Hyvin hän selviytyi. Ja hänen Ave Mariansa oli ihanaa kuunneltavaa. En uskaltanut edes hengittää tai liikahtaa etten rikkoisi sitä tunnetilaa mikä salissa oli.
  
Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Otellon kokonaan. Pidän tästä teoksesta sillä siinä tapahtuu kokoajan, eikä jäädä junnaamaan paikalleen. Otello ei ole ollenkaan pitkäveteistä tai vaikeaa kuunneltavaa. Kaikki tapahtumat ovat kuin mehukkaita juoruja joista haluaa vain kuulla lisää. Draamaa! Sellaista mitä katsoo mielenkiinnolla, odottaen jokaista seuraavaa kohtausta. On se Jago kyllä aikamoisen draamasopan keittänyt!
Minusta oli ihanaa katsoa läpimenon jälkeen miten Duffaut meni heti pitämään Yanaa ja Kristiania kädestä ja kiittämään heitä. Ennen lähtöä jälkeen käytiin vielä läpi että mitä parannettavaa on jotta osataan seuraavalla kerralla tehdä oikein.
Olen aika varma että kaikilla työryhmäläisillä pyörii koko Otello päässä aina joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Anni Elna

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ooppera-alokas

Veikkaan, että kiinnostus oopperaan ja klassiseen musiikkiin on perinnöllistä.
Isäni on osallistunut ainutlaatuisille Savonlinnan Oopperajuhlille jo huimat 28 kertaa,
liki yhtä kauan, mitä olen itse saanut tällä pallolla tallustaa. On siis korkea aika, että tyttärensäkin tutustuu tuohon maagiseen maailmaan.

En tarkalleen muista kuinka löysin tiedon Oopperajuhlien työpaikoista, mutta tunnen kehossani vielä sen innostuneisuuden ja ajatuksen, että tuonne on päästävä!
En keksi juurikaan parempaa tapaa viettää kesää, kuin työskentely luonnonkauniissa Savonlinnan kaupungissa, eritoten 1400-lukulaisessa linnassa (!), inspiroivien ammattilaisten ja huikean kulttuurituotannon parissa.
Oopperassa musiikillisesti ja näyttämötaiteellisesti viehättää sen dramaattisuus ja intohimo. Rohkenen väittää, että moinen sopii minulle kuin nenä päähän.

Kuva: Toni Kinnunen
Tähän väliin tekstiä olennainen esittely:
Olen Suvi-Pilvi Inkeroinen, elokuva- ja media-alan tuotantopuolen ammattilainen sekä näyttelijä. Toimin kesän 2016 Oopperajuhlilla Don Giovannin näyttämöavustajana sekä sosiaalisen median lähettiläänä. Kirjoitan tätä ryhmäblogia yhtenä valtavan oopperaorganisaation työntekijänä, plus vilahdan kuva- ja videotervehdysten kera somen puolella.

Juuri nyt Don Giovannin ensi-iltaan on reilut kolme viikkoa.
Tässä vaiheessa minua kutkuttaa vatsan pohjasta kuin piimäsuuta jouluaattona.
Voin vain veikkailla millaisia kokemuksia edessä on. Kyseessä todellakin on seikkailu, sillä oopperan maailma on minulle melko tuntematon. Tiedän joitain oopperateoksia, ilmiöitä ja taiteilijoita, mutta oopperaa olen kokenut vain kerran aiemmin (ehkä vähän häpeällistä). Tulen blogiteksteissäni osalta valottamaan sitä, kuinka elämykselliseltä Savonlinnan Oopperajuhlat näyttäytyvät ja tuntuvat kaltaiselleni ensikertalaiselle.

Juuri nyt olen valmistautunut oopperarupeamaani tekemällä alustavan vaatepakkauslistan. Asiat tärkeysjärjestyksessä siis. ;) En voi muuta todeta, kuin että Oopperajuhlat ovat minulle yksi iso puoleensavetävä mysteerimatka.
Odotan heinäkuultamme ennenkaikkea yhteisöllisyyttä ja suuria tunne-elämyksiä molemmin puolin katsomoa.

Seuraa toki tämän blogin lisäksi myös Savonlinnan Oopperajuhlien ja allekirjoittaneen sosiaalisen median kanavia;

Savonlinnan Oopperajuhlat:
Twitterissä

Allekirjoittanut:
Twitterissä
Lämmöllä,
Suvi-Pilvi

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Don Giovanni tuli kuvioihin mukaan (Olli Tuunanen)


Savonlinnan Oopperajuhlien kesän toinen harjoitusviikko toi Otellon rinnalle harjoiteltavaksi toisen produktion. Kesällä 2011 ensimmäisen kerran Olavinlinnassa nähty ja kuultu ohjaaja Paul-Emile Fournyn johtaman tuotantoryhmän tulkinta Mozartin Don Giovannista kokee nyt uuden tulemisensa miltei totaalisesti uusiutuneen solistikaartin kera.

Tuo edellä mainittu miltei tarkoittaa tietysti Komtuurin roolia laulavaa Jaakko Ryhästä, joka oli mukana viisi vuotta sitten, ja joka kokemansa sydänoperaation jälkeen ehti jo ilmoittaa monikymmenvuotisen oopperalaulajan uran olevan ohi. Meidän kaikkien oopperanystävien iloksi Jaakko on pystynyt pyörtämään päätöksensä ja ties monennenko kerran hänen jylisevä bassonsa saattelee Don Giovannin, tämän kaikkien aikojen menestyksekkäimmän "naissankarin" (pelkästään Espanjassa 1003 valloitusta...), kohti helvetin lieskoja.
Jaakko Ryhänen, eräs Olavinlinnan kuningasbassoista.
Etukäteen suurin kiinnostus ja huomio Savonlinnan Oopperajuhlien tämänkertaisen Don Giovannin osalta on eittämättä kohdistunut yhteen laulajaan: nimiroolin ensi-illassa laulavaan Waltteri Torikkaan. Viimevuotisen ”Tähdet, tähdet” –kilpailuvoiton jälkeen baritonia on viety erilaisiin projekteihin sellaista vauhtia, että ainakin sivullista on hieman jopa hirvittänyt. Eri musiikkityylien ja laulutekniikoiden jatkuva vaihtelu ei välttämättä ole se ihan kaikkein yksinkertaisin juttu ja jos jotakin, sitähän Waltterin viime vuosi on sisällään pitänyt.

Ensimmäisen harjoitusviikon perusteella on kuitenkin helppo todeta, että vielä oopperauransa alkutaipaleella olevan baritonin pää ja kurkku ovat kestäneet pyörityksen hienosti: komea äänimateriaali toimii ja ulkoinen olemus istuu rooliin mainiosti. Waltterin ihailijat eivät varmasti tule pettymään! 
Sehän on kuitenkin selvää, että Don Giovannin esitys ei ole yhden miehen show. Ei varsinkaan silloin, kun solistijoukko on miehitetty näin taitavasti hienoilla, soinnillisesti toisiinsa sopivilla äänillä, kuten tässä produktiossa on tehty, kiitos Jorma Silvastin. Meikäläisen korvissa erityisesti tenori Tuomas Katajala (Don Ottavio) ja sopraanot Gisela Stille (Donna Anna), Helena Juntunen (Donna Elvira) ja Tuuli Takala (Zerlina) sulautuvat yhteisissä ensembleissaan jopa poikkeuksellisen harmoniseen kimmellykseen. Kotimaisten huippunimien rinnalla ”naapurintyttö”, ruotsalainen Gisela Stille tekee roolissaan upean Olavinlinna-debyytin.

Waltteri Torikka ja Gisela Stille
Joskus käy niin, että suunniteltuun roolimiehitykseen tulee syystä tai toisesta muutoksia vielä ihan viime tipassa. Savonlinnassakin on käynyt näin useasti, niin myös tämänvuotisen Don Giovannin kohdalla. Leporellon rooliin kiinnitetyn venäläisen Pavel Shmulevichin peruutuksen jälkeen Jorma Silvasti noudatti johdonmukaista roolitusfilosofiaansa: luottoa nuoriin suomalaisiin laulajiin, jos mahdollisuus on. Tapani Plathan, jonka piti laulaa Masetton roolia sai pikakomennuksen Leporelloksi ja Masettoksi kiinnitettiin Jussi Merikanto.
Isäntä ja hänen palvelijansa, Waltteri Torikka ja Tapani Plathan.
Koska on olemassa vain yksi Olavinlinna, tilanne harjoituskaudella on se, että kun yksi teos on linnan lavalla, muita harjoitellaan festivaalin käyttöön vuokratuissa harjoitussaleissa eri puolilla Savonlinnaa. Don Giovannin ohjausharjoituksetkin alkoivat siis Talvisalon koulun juhlasalissa, jonne solistikaarti kokoontui ohjaaja Fournyn, hänen assistenttinsa Anselmi Hirvosen ja harjoituskapellimestari Jutta Seppisen johdolla aloittelemaan kesän projektiaan.
Jutta Seppinen
Kolmen päivän harjoitussaliaherruksen jälkeen Don Giovanni pääsi Olavinlinnaan ja otellolaiset siirtyivät Talvisaloon. Yllättävänkin sujuvasti harjoitussalissa treenatut askelmerkit löytyivät myös linnan lavalla ja oikeiden lavasteiden kera. Tämän panivat tyytyväisinä merkille myös ”vanhemmat valtiomiehet” Jorma Silvasti ja Jaakko Ryhänen seuratessaan nuorempiensa suorituksia näyttämöllä.
Ryhänen: "Oletpa miehittänyt tämän produktion hienosti." Silvasti: "Jaa, mutta oletkos kuullut jo Komtuuria?"
 
Anselmi Hirvonen antaa ohjeet...
 
...ja Gisela Stille ja Tuomas Katajala tekevät työtä käskettyä.
 
Samoin Helena Juntunen,

ja Tuuli Takala.
Perjantai-iltaan mennessä koko teos oli saatu peruskuosiin, vaikka koko Suomen yli kulkeneet runsasvetiset ukkosrintamat paukkuivat ja kohisivat Savonlinnassakin useampaan otteeseen. Rankimpien sadekuurojen aikana harjoitukset keskeytettiin luonnonvoimien turhan äänekkäiden lisätehosteiden takia.
Sadetta pidellessä voi vaikka somettaa: pukusuunnittelija Giovanna Fiorentini,
valaistussuunnittelija Patrick Méeüs,

ja ohjaaja Paul-Emile Fourny.
Noh, tämäkin kuuluu suomalaiseen kesään ja suomalainen kesä on olennaisen tärkeä osa Savonlinnan Oopperajuhlien ainutlaatuista tunnelmaa! Satoi tai paistoi, Olavinlinnassa esitetään huippuoopperaa tänäkin kesänä!
Oopperantekeminen on mukavaa (Tuuli Takala)!
 


tiistai 14. kesäkuuta 2016

Bloggarin moikat ja Otellon ensimmäiset harjoitukset (Anni Elna Kaakinen)

Moikka!

Minä olen Anni Elna Kaakinen, juuri Savonlinnan taidelukiosta toisen bloggaajan, Marian, kanssa valmistunut nuori laulajan alku. Olen syntynyt Rovaniemellä, muuttanut sieltä Helsinkiin ja taas eteenpäin Imatralle, ja lopulta lukion perässä Savonlinnaan. Olen harrastanut musiikkia ja varsinkin laulua aivan pienestä pitäen ja ollut monenlaisissa musaprojekteissa mukana. Laulu ja musiikki ovat erittäin tärkeitä minulle ja olen iloinen että pääsen kesän ajan seuraamaan ja oppimaan musiikin ja laulun ammattilaisten tekemisistä läheltä.

Kirjoitan blogia Oopperajuhlien uutuusteoksesta Otellosta. Olen todella utelias tietämään oopperamaailmasta lisää, enkä malta odottaa miten paljon tulen oppimaan oopperan maailmasta tänä kesänä. Minulla ei ole lähes ollenkaan kokemusta blogin kirjoittamisesta, ja tämä onkin täysin uusi ja mielenkiintoinen aluevaltaus! En ole suurin oopperan ystävä enkä tiedä oopperasta paljoa. Ensimmäinen kunnollinen kosketukseni oopperaan tuli, kun pääsin opiskelemaan ooppera-musiikkiteatteri-linjalle Taikkariin.

Olen kesätöissä Savonlinnassa Cafe Nestor nimisessä kahvila-autossa jonka voi löytää Aleksin aukiolta, sekä Mustan Virran Panimobaarissa joka löytyy Riihisaaresta, aivan Olavinlinnan vierestä. Saa tullaa moikkaamaan ja antamaan palautetta teksteistä, tai tulla keskustelemaan oopperoista ja musiikista muutenkin. Lisäksi keikkailen kesällä jonkin verran yksin ja bändin kanssa.

Otello

Maanantaina 6.6.2016 lähdin intoa ja uteliaisuutta puhkuen katsomaan  Savonlinnan Oopperajuhlien uutusteoksen, Otellon, ensimmäisiä harjoituksia. En ole ikinä ollut sellaisessa tilanteessa. Menimme Marian (toisen bloggarin) ja Chiekon (meidän kahden ihanan lauluopettajan) kanssa linnaan jossa heti kättelyssä näimme kuinka vanhat ja uudet tuttavat tervehtivä toisiaan lämpimästi, ja kuinka meidätkin, kaksi nuorta bloggaria, toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi joukkoon ja linnaan (Kättelin muun muassa Tommi Hakalaa, Fangirling!!). Vaikka Olavinlinnassa oli koleaa ja seinät hohkasivat kylmää ilmaa, oli tunnelma lämmin ja innostunut. Aluksi oli lyhyt teosesittely jossa ohjaaja Nadine Duffaut kertoi muulle tiimille teoksesta hänen silmin. Tästä jatkettiin ensimmäisiin yhteisiin musiikkiharjoituksiin.

Anna Elna Kaakinen, Maria, Chieko Okabe Otellon harjoituksissa.
Otellon kapellimestari, kiinalainen Xian Zhang, teki heti vaikutuksen. Ei minulla ollut mitään hajuakaan kuka hän on – ei ainakaan ennen tätä. En tosin ole ikinä tutustunutkaan kapellimestareihin, että ei ihmekään etten tiennyt häntä. Nyt hän kuitenkin on painunut mieleeni ikuisiksi ajoiksi.

Menimme kuuntelemaan musiikkiharjoituksia, ja Xian antoi heti laulajille neuvoja tulkintaan ja ääntämiseen. Sitä oli nuorena laulajan raakileena niin opettavaista seurata vierestä. Eikä hän pelkästään keskeyttänyt ja pyytänyt laulajilta lisää, vaan hän myös aidon vilpittömästi kehui laulajia. Tätä on myös ihanaa nähdä. Jollain tasolla ärsyttävän uppiniskaisena suomalaisena en ole täysin tottunut siihen että kehuja voi saada niin monistakin asioista, ja se yllätti minut. Positiivisesti tietenkin! Kehut ovat tärkeitä, eihän muuten voi tietää että tekee jotain oikein ja hyvin.

Lisäksi näistä harjoituksista jäi mieleen Desdemonaa esittävä solisti Ekaterina Goncharova. Hänen äänensä ja tulkintansa oli näissä ensimmäisissä harjoituksissa jo uskomaton. Sain kylmiä väreitä Ave Mariasta. Se on ainoa pätkä jonka olin aikaisemmin kuullut Otellosta ja jota olin vielä kaiken lisäksi itsekin laulanut laulutunneilla. Kaikki pienimmätkin sävyt hänen äänessään herättivät tunteita. Se intonaatio millä hän lauloi oli ihanaa kuunneltavaa. Ja miten puhdasta... Olisin voinut painaa silmäni kiinni ja kuunnella hänen lauluaan loppuun saakka. Kesätyöt kuitenkin painoivat päälle ja piti lähteä suorittamaan muita velvollisuuksia. Näiden harjoitusten seuraaminen oli erittäin hyvä alkupuraisu Otellon harjoituksiin.

Perjantaina 10.6.2016 kävin katsomassa Otellon aamuharjoituksia Chiekon kanssa. Minua vähän mietitytti ensin että mitä ihmettä minä, kevyen musiikin suurkuluttaja, oopperoista lähes mitään tietävä ”moukka” muka saan niistä irti. Ja mitä ihmettä minä vielä osaisin niistä kirjoittaa? ”Älä ota paineita”, näin olin kuullut ihmisten sanovan minulle monta kertaa. Paineita kuitenkin oli. Mitä muuta voi olettaa kun menet amatöörinä arvostelemaan ammattilaisten harjoituksia? Noh, päätin kuitenkin olla oma itseni ja kiinnittää huomiota niihin asioihin jotka automaattisesti ja luonnollisesti kiinnittävät huomioni, ne ovat varmasti hyvin yksinkertaisia ja itsestäänselvyyksiä joillekin, mutta toisaalta saattavat olla niitä asioita mihin muut eivät olisi kiinnittäneet huomiota.

Linnassa harjoiteltiin Otellon 4. ja viimeistä osaa. Ensimmäinen asia mihin kiinnitin huomion oli se miten hupaisilta laulajat näyttivät lavalla toppatakeissa ja paksuissa kaulahuiveissa. Niin arkisilta ja kylmissään olevilta näyttävät ihmiset lavalla ovat niitä suuria oopperatähtiä, joista  koulun musiikinhistorian tunneilla puhuttiin. Tämä palautti minut heti maan pinnalle. Ihmisiä hekin vain ovat. Tosin viisaita sellaisia, sillä parempi vain että olivat pukeutuneet lämpimästi. Linnassa oli taas jäätävän kylmä, maksimissaan 7 astetta.

En oikein tiennyt mitä odottaa oopperaharjoituksilta. Yllätyin siitä miten ”tavalliset” harjoitukset ne olivat. Ohjaaja seurasi kokoajan tarkasti ja läheltä laulajien jokaista liikettä ja elettä. Varmasti luo paineita suoriutua hyvin, ja vaaran ylisuorittaa tässä vaiheessa harjoituksia. Laulajat selvästikin säästelivät ääniään tulevaa varten. Kellokin oli vasta 11 eikä ääni tietenkään ole parhaimmillaan tähän aikaan. Silti voi vain ihailla sitä menoa ja ammattitaitoa mikä harjoituksissa oli. Ohjaaja laittoi harjoituksen monesti poikki ja tämä olisi voinut turhauttaa useimpia ihmisiä, mutta ohjattavat ymmärsivät syyn ja koittivat tehdä kaikkensa että harjoituksissa päästiin eteenpäin eikä junnattaisi paikallaan. Ammattilaisten harjoittelua on ilo katsoa. Laulut kajahtelivat linnassa vakuuttavasti. Otellossa on perinteiseen malliin useita miesrooleja ja vain kaksi naisroolia, mutta nämä kaksi naissolistia, joita sain kuunnella ovat upeita. Girl Power!

Otellon solistin Kristian Benediktin äänestä saattoi kuulla kaikki pienimmätkin tunteet. Vaikken ymmärtänyt laulusta muita sanoja kuin Sí ja Morta, saatoin silti aistia mistä hän lauloi hänen tulkintansa ansiosta. Kesken dramaattisen loppukohtauksen ilmestyy jostain vahingossa varpunen lentelemään Otellon ja Desdemonan ympärille, kuin innokkaasti antamaan aplodeja ja huutamaan bravo, bravo! Kesän ensimmäinen oopperavieras.

Pianisti myös herätti huomioni. Uskomatonta että joku pystyy säestämään kokonaisen oopperan luultavasti suurimmalta osalta prima vistana, eli ensinäkemältä. Hän vain ihan luontevasti soitti mitä nuotissa luki ja käänsi vielä itse sivuakin. Ja vaikka pianisti pystyy soittamaan vain tärkeimpiä melodiakulkuja siten miten käsiä ja sormia riittää, sai soitosta jo käsityksen siitä miten kaunista musiikkia Verdi on säveltänyt ja mitä tulevan pitää kun koko orkesteri saapuu paikalle. Luultavasti tulen saamaan kylmiä väreitä useamman kerran kunhan pääsen katsomaan oopperan varsinaiseen esitykseen.

Innolla odotan!

 Anni Elna

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kyproksen käskynhaltija otti Olavinlinnan haltuunsa! (Olli Tuunanen)

Olavinlinnan leveä oopperanäyttämö on saanut ”marmoripinnoitteen”, lavanäkymää hallitsee suuri särkynyt peili, jonka palaset ovat levinneet ympäri lavaa, takaseinää vasten on sen suurin osa, jonka yläkarmilta katsoo Pyhän Markuksen leijona. Pohjoinen keskiaikainen rajalinna on selvästikin saanut välimerellisiä, venetsialaisia vaikutteita.

Tämä johtuu tietenkin siitä, että Savonlinnan Oopperajuhlien tämän kesän uutuusproduktion harjoitukset ovat käynnistyneet. Venetsian tasavaltaan kuuluvan Kyproksen saaren käskynhaltija, juhlittu sotapäällikkö Otello, hallitsee Olavinlinnaa puolitoista ensimmäistä viikkoa.
Uuden produktion harjoitukset käynnistyivät sään osalta melkoisen hyytävissä tunnelmissa, kuten parina viime vuonna tavaksi on tullut. Varsinkin Savonlinna-ensikertalaisten oli vaikea uskoa, kun selitin, että edellisviikolla lämpöä oli ollut reilusti tuplaten siihen kalseuteen verrattuna, mikä oopperantekijöitä odotteli ensimmäisen harjoituspäivän aamuna. Ohjaaja Nadine Duffautin ja kapellimestari Xian Zhangin kylmällä näyttämöllä lausumien projektin avaussanojen jälkeen oli järkevää siirtyä linnan Kongressisaliin musiikkiharjoitusten pariin.


Ensimmäinen käskynjako Olavinlinnan näyttämöllä.
 Korrepetiittori Jari Hiekkapellon avustuksella solistit ja kapellimestari aloittivat käymään teosta läpi. Heti alusta pitäen itselleni tuli selväksi, että taiteellisen johtajamme Jorma Silvastin päätös antaa Otellon musiikillinen vastuu Maestra Zhangille on mainio ratkaisu. Tässäpä todellinen oopperakapellimestari, jonka musiikillinen painotus ainakin harjoitusten alussa lähtee tekstistä, sen selkeydestä ja huolellisista ajatuksellisista painotuksista.


Jari Hiekkapelto ja Xian Zhang.
Illalla oltiin sitten jo lavalla. Vaikka sää olikin suorastaan arktinen, ainakin Cassio ja Montano, Jussi Myllys ja Markus Nieminen, saivat huhkia hiki hatussa. Miehillä on ensimmäisessä näytöksessä kelpo miekkailukohtaus, jonka koreografiaa he harjoittelivat miekkailunohjaaja Jordi Valderraman opastuksella niin, että ainakin Markuksen niska punotti komeasti A-katsomon takaosaan asti!
Markus Nieminen ja Jussi Myllys miekkailevat, Jordi Valderrama ja Nadine Duffaut arvioivat suoritusta.
Oopperan kaksoismiehitetystä pääsolistikolmikosta aloittivat nimiroolia laulava Kristian Benedikt, Desdemonaa herkästi tulkitseva Ekaterina Goncharova ja Jagona debyyttinsä tekevä Tommi Hakala. Täysin selväksi tuli jälleen se, että Jorma Silvastin miehitysnenä on toiminut erinomaisesti. Mainitun trion lisäksi kaikki muutkin solistit istuvat rooleihinsa mainiosti niin äänellisesti kuin näyttämöllisesti.

Silla aikaa kun Tommi Hakala kohottaa maljaa kylmällä näyttämöllä...
 
Kristian Benedikt ja Ekaterina Goncharova somettavat lämpimässä toimistossa.
Ohjaaja Duffaut ja hänen assistenttinsa Héloïse Sérazin johdattelivat laulajia lavalla varmalla otteella, onhan tämä jo neljäs kerta, kun ohjaus siirtyy näyttämölle. Joka kerta tuo näyttämö on tosin ollut erilainen: Orangen oopperajuhlien jättilavan ja Marseillen sekä Massyn oopperatalojen näyttämöiden jälkeen on Olavinlinnan vuoro.

Nadine Duffaut johdattelee "juopunutta" Jussi Myllystä. Tommi Hakala ja Ilkka Hämäläinen juonessa mukana.
Ja kyllähän tämä Otello Olavinlinnaan istuu mainiosti. Lavastus kulkee väritykseltään käsi kädessä linnan harmaakivimuurien kanssa. Mielenkiinnolla odotan Marc Delamezierin toteuttaman Philippe Grosperrinin valosuunnitelman mukaantuloa, Katia Duflotin silkkipuvuista puhumattakaan…

Héloïse Sérazin, Marc Delamezier ja Nadine Duffaut.
Mutta ei pidä kiirehtiä. Ensimmäistä viikkoa vasta mennään ja aikaa on. Toisaalta, Don Giovannin tekijät odottavat jo omaa linnavuoroaan ja sitten tulevat Z mrtvého domu ja vierailijatalot… Festivaalikautta kohti tahti tiivistyy tiivistymistään, eikä Olavinlinnan vuorokauteen kovin monta hiljaista tuntia mahdu. Tästä se taas lähtee!


Taiteellinen johtaja Jorma Silvasti seuraa silmä tarkkana harjoituksen etenemistä.
 
Maestra Xian Zhang, todellinen oopperakapellimestari!