lauantai 5. heinäkuuta 2014

Valmista tuli! (Olli Tuunanen)

Aulis Sallisen ooppera Kullervo on saanut ensi-iltansa Savonlinnan Oopperajuhlilla. Teknisten ongelmien viivästyttämä esitys muodostui, alkuun päästyään, suomalaisen oopperataiteen riemuvoitoksi! Harvoin olen itse kuullut ja nähnyt niin intensiivistä, sekä musiikillisesti että näyttämöllisesti upeasti toteutettua esitystä.

Solistit, kuoro ja orkesteri Hannu Linnun kapellimestaroimana antoivat yleisölle kaikkensa Kari Heiskasen johtaman tuotantoryhmän luomien raamien mukaisesti. Ilta oli todellinen onnistuminen kaikilta tekijöiltä, siitä lämmin kiitos ja onnittelut!

Oheisten Hannu Luostarisen ottamien kuvien myötä voivat kaikki paikalla olleet palautella esityksen tunnelmia mieleensä ja kaikki ne, jotka ovat vielä jäljellä oleviin esityksiin tulossa, voivat virittäytyä tulevaan.

Tällainen on Savonlinnan Oopperajuhlien Kullervo, olkaa hyvä:

Unto: "Se oli paha uni. Siinä minä taas tapoin veljeni, poltin hänen talonsa." (Vuokko Kekäläinen, Unton vaimo ja Juha Kotilainen, Unto)

Kullervo: "Miten minusta tuli näin paha?" (Tommi Hakala, Kullervo ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)

Kimmo: "Sinun orjanmerkkisi vuoksi minä rakastan sinua, Kullervo." (Ville Rusanen, Kimmo ja Tommi Hakala, Kullervo)

Kullervo: "Sinä nauroit minulle kun en osannut. Se tuotti sinulle huvia, kun istuin vuoteesi reunalla itkemässä." (Jenny Carlstedt, Sepän nuori vaimo ja Tommi Hakala, Kullervo)

Sepän nuori vaimo: "Sinä olet vielä nuori ja sinä halusit minua. Älä kiirehdi. Minä opetan sinua." (Tommi Hakala, Kullervo ja Jenny Carlstedt, Sepän nuori vaimo)

Äiti: "Ainikki! Ainikkini!" (Nelli Salmi, Ainikki ja Tuija Knihtilä, Äiti)

Kullervo: "Katsokaa tätä kuohittua terää. Se oli minun isäni veitsi." (Petri Lindroos, Kalervo ja Tommi Hakala, Kullervo)

Kalervo: "Minä tunsin tuon puukon. Sinua en halua tuntea." (Tommi Hakala, Kullervo, Reetta Haavisto, Sisar ja Petri Lindroos, Kalervo)

Sokea laulaja: "Pidä mielessä kuitenkin, komea mies,...mulle neitsyys on vieläkin pyhä." (Maria Ylipää, Sokea laulaja)

Äiti: "Itkenpä minä sinua kun kuulen kuolleheksi. Kuinka en sinua itkisi!" (Tuija Knihtilä, Äiti)

Tiera, 1. ja 2. mies: "Aj, aj, aj, elämä on arvokas lahja, jota ei tuhlailla miten sattuu." (Koit Soasepp, Tiera, Aki Alamikkotervo, Metsästäjä, Christian Juslin, 1. mies ja Nicholas Söderlund, 2. mies)

Kuoro: "Kullervo, Kalervon poika, saip' on miekan mielehisen, jolla kaatoi kaiken kansan, joukon Untamon hävitti." (Tommi Hakala, Kullervo)

Kuoro: "Niin se teki, Kullervo, Kalervon poika." (Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)

Kullervo: "Tuli on kohta palanut loppuun. Tulee kylmä ja musta yö... Se oli minun sukuani, ja se oli petojen suku." (Tommi Hakala, Kullervo)

Kimmo: "Nyt minun on mentävä. On kiire. Klo-klo-klo-po-ti-klop! Juokse hevonen..." (Ville Rusanen, Kimmo)

torstai 3. heinäkuuta 2014

Hippoo täyvvellistä! (Olli Tuunanen)


Aulis Sallisen Kullervo-ooppera Olavinlinnassa.
Savonlinnan Oopperajuhlien tämän kesän uutuus, ohjaaja Kari Heiskasen johtaman tuotantoryhmän tulkinta Aulis Sallisen Kullervosta on valmistunut valmistumistaan viimeisen viikon aikana. Pala palalta ovat mukaan tulleet Riitta Anttonen-Palon suunnittelema puvustus, Ilkka Paloniemen valomaailma ja Kaarina Kokkosen ideoima maskeeraus, jokainen äärimmäisen tärkeä osatekijä teoksen kokonaiselämyksen kannalta. Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterin luoma monipuolinen ja värikäs sointimaailma oli se viimeinen puuttuva rengas, joka antoi Olavinlinnan odottaa itseään pisimpään. Taas kerran täytyy heti todeta: hyvää kannattaa kyllä odottaa!
 
Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri Olavinlinnan orkesterimontussa.
Ensimmäisessä orkesteriharjoituksessa on kaikkien oopperantekijöitten pääkopassa ja kropassa aina jonkin verran ylimääräistä ”hyrinää”, kuullaanhan silloin ensi kertaa se lopullinen äänimaailma, jollaisena esitys tullaan tarjoamaan yleisölle. Kullervon harjoituspianistina toiminut Hans-Otto Ehrström on eittämättä ammattikuntansa valioita maassamme, mutta hänenkin huikea osaamisensa pianon koskettimien ääressä antaa vain kalpean häivähdyksen siitä, mitä kuullaan silloin, kun Olavinlinnan orkesterimontun täyttää Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterin kaltainen huippusoittajisto. Aulis Sallisen luoma orkesteripaletti on liki ällistyttävän upea ja tämä orkesteri Hannu Linnun johdolla toteuttaa sen täydellisesti.

Tuon mainitsemani ylimääräisen hyrinän taustalla on myös se tosiasia, että orkesteri on laulajille, niin solisteille kuin kuorollekin harjoituspianistiin verrattuna myös rytmisesti jonkin verran erilainen elementti. Vaikka kaikki soittajat ovat ehdottomasti huippuammattilaisia, seitsemänkymmenen soittajan ja hyvin erityyppisten soittimien yhdessä muodostama kokonaisuus ihan ymmärrettävästi ”syttyy” alukkeiltaan hieman hitaammin, tai ainakin eri tavalla kuin piano. Kun lisäksi useat oman suorituksen kannalta olennaiset sävelkulut kuulostavatkin lopullisessa versiossaan erilaisilta (esim. patarumpalin soittama ns. lähtösävel hahmottuu laulajalle kovin eri tavalla kuin sama pianosta soitettuna) harjoitusviikkojen aikana totuttuun verrattuna, koetaan ensimmäisessä orkesteriharjoituksessa usein yllättäviä hetkiä.

Viimeistään kolmannessa orkesteriharjoituksessa kaikki on sitten jo tuttua ja lopullinen sointikuva vahvana kaikkien tekijöiden mielessä. Ja niin tietysti pitää ollakin, koska tosiasiassa kovin paljoa enempää aikaa tilanteeseen sopeutumiseen ei olekaan. Uusi produktio Savonlinnassa, kuten oletettavasti kaikilla vastaavilla festivaaleilla, valmistuu viimeistelyvaiheessaan aika hengästyttävää tahtia: kolme orkesteriharjoitusta ja kenraaliharjoitus, joka on esim. Kullervon tapauksessa ensimmäinen teoksen läpimeno koko koneistolla ja sitten onkin esitysten vuoro! Selvää on se, että tämän kaltainen työskentelyrytmi onnistuu ainoastaan silloin, kun tekijät ovat kaikki oman alansa huippuosaajia.  

Pikku-Kullervo ja kuoro.
Oman lisämausteensa ja positiivisessa mielessä lisäjännitteensä tämän tuotannon toteutukselle tuo tietysti se tosiseikka, että säveltäjä itse on ollut mukana tässä teoksen viimeistelyvaiheessa. Vaikka Aulis Sallinen, tapojensa mukaan, on pysyttäytynyt koko ajan taka-alalla harjoituksia seuratessaan, eikä ole juurikaan kommentoinut sen paremmin kokonaisuutta kuin yksityiskohtia, on selvää, että kaikki oopperantekijät aistivat säveltäjän, suomalaisen säveltaiteen suuren mestarin läsnäolon vahvasti.

Säveltäjä Aulis Sallinen ja Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti.
Sallinen saapui Savonlinnaan maanantaina ja oli mukana heti saman illan harjoituksissa. Hyvin nopeasti säveltäjän läsnäolo oli noteerattu kaikissa työntekijäryhmissä ja kyseisessä harjoituksessa oli selvästi havaittavissa aika paljon ekstralatausta: kaikki halusivat näyttää säveltäjälle olevansa tehtäviensä tasalla ja enemmänkin. Tuolloin tuo lisäintensiteetti ilmeni myös pienenä yliyrittämisenäkin, mutta olihan se ihan ymmärrettävää. Kukaan ei halunnut tuottaa säveltäjälle pettymystä hänen ensi kertaa tähän produktioon tutustuessaan.

Jorma Silvasti, Aulis Sallinen ja kapellimestari Hannu Lintu.
Itse uskon, myös Sallisen omaa olemusta ja ns. ruumiinkieltä viime päivinä seurattuani, että säveltäjä on tyytyväinen lopputulokseen. Vaikea on kuvitella suurta tyytymättömyyttä löytyvän muiltakaan tahoilta.
 
Sen kummemmin asialla rehvastelematta voin todeta, että jälleen kerran Savonlinnan Oopperajuhlien organisaatio on ollut tehtäviensä tasalla, korkealla oleva tavoitteellinen rima on pystytty ylittämään ja lopputuloksena on upea produktio. Ihan suoraan totean, että tuskinpa Aulis Sallisen Kullervoa pystytään tämän komeammin toteuttamaan. Tämä tuotanto, näillä solisteilla, tällä kuorolla ja orkesterilla, tämän kapellimestarin johdolla mahdollistavat sen, että blogin otsikoksi valitsemani perisavolainen lausahdus pitää todellakin paikkansa paremmin kuin hyvin!

Huippuosaajia Olavinlinnan lavalla: Ville Rusanen (Kimmo) ja Tommi Hakala (Kullervo).
Hyvä suomalainen. Savonlinnan Oopperajuhlien Kullervo-produktio on nyt valmis nautittavaksi. Kuten ihan ensimmäisessä, Kullervokuulumisia-blogissani kirjoitin, tätä oopperakokemusta ei kannata jättää kokematta! En kirjoita tätä Savonlinnan Oopperajuhlien työntekijänä, lipunmyyntiä lisätäkseni, vaan pitkän linjan oopperaihmisen (jollaiseksi ilman muuta itseni tällä elämänkokemuksella koen) ihan puhtaasta innostuksesta tämän teoksen ja produktion puolesta.

Sokea laulaja (Maria Ylipää) on Olavinlinnassa harlekiinimainen hahmo.
Kullervon tarina ei ole ”helppo ja viihdyttävä”, jolloin ei oopperan musiikkikaan sitä voi olla, kulkevathan nämä kaksi parhaimmillaan aina käsi kädessä. Tämän ei kannata kuitenkaan antaa olla mikään pelote tai este. Se, joka tulee Olavinlinnaan Kullervon kokemaan, saa maksamalleen lipulle vastineeksi elämyksen. Tällä kertaa tuo elämys on ehkä ”normaalia” oopperailtaa vielä puhuttelevampi ja syvempi. Sokean laulajan (Olavinlinnassa roolin esittää aivan mahdottoman taitava Maria Ylipää) sanoin: ”Ei laatinut laulaja tarinaa lain, sen on kertonut elämä itse.”
 
Tuo elämän kertoma tarina on koskettava ja puhutteleva, valitettavasti tänäänkin niin kiusallisen ajankohtainen. Olavinlinnassa se kerrotaan tänä kesänä erityisen väkevästi. Tervetuloa mukaan kokemaan se paikan päälle!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Viittä vaille valmis Kullervo (Jenna ja Maria)


Savonlinnan taidelukion
Ooppera- ja Musiikkiteatterilinjan
1.vuoden opiskelijat Jenna
Juusola ja Maria Sairanen.
Menimme perjantai-iltana seuraamaan Kullervon läpimenoa linnaan. Maria oli sen kerran kokonaisuudessaan jo nähnyt, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Kirjoitamme tästä läpimenosta silti yhdessä.

Lavalla oli pystyssä jälleen tutut lavasteet ja mikään ei näyttänyt muuttuneen. Harjoituksen alkuun on vielä 10 minuuttia, joten ehdimme asettautua mukavasti penkkeihimme. Läpimeno alkaa aivan oopperan alusta kuten läpimenoihin yleensä kuuluukin. Alkumusiikki on pitkä, ennen kuin lavalla tapahtuu mitään. Ensimmäisenä lavalle astuu kuoro. On hienoa nähdä kuinka kohtaus on kehittynyt lopulliseen muotoonsa pelkästä koreografiasta. Silti täytyy muistaa, että pieniä korjailuja voi silti tehdä ennen kenraaliharjoitusta ja ensi-iltaa. Alun kummastelun jälkeen saamme kiinni kohdasta, jossa Kullervo myydään sepälle orjaksi. Ensimmäinen näytös loppuu jännityksen ympäröimään tunnelmaan, ja jos koko ooppera loppuisi siihen, vaatisimme jatko-osaa.


Vuokko Kekäläinen (Unton vaimo) ja Unto (Juha Kotilainen).
 
Jenny Carlstedt (Sepän nuori vaimo) ja Tommi Hakala (Kullervo).

Tauolla menemme kiertelemään linnan terasseille. ”Tauko 20 minuuttia” kaikuu kuulutus linnan muureissa. Luulimme sen alkaneen heti, mutta sitä ennen tehtiin korjauksia kuoron kanssa. Kymmenen minuutin jälkeen palaamme katsomoon odottelemaan toisen näytöksen alkua ja katselemme, kun lavastusmiehet muuttavat lavasteita. Näytöksen alku viivästyy hieman, mutta se ei haittaa sillä yksi lempikohdistamme on ensimmäisenä vuorossa: Kullervon uni ja siinä sokea laulaja (Ylipää). Laulun alettua, katonrajassa lentää lintu. Se ei tietenkään ole suunniteltua, vain tavallinen lintu, joka on eksynyt hieman väärään paikkaan, mutta se antaa jonkin lisävivahteen laululle. Jähmetymme paikoillemme kuuntelemaan ja havahdumme transsista laulun viimeisiin sanoihin ”Pennin arvoinen lauluni silti on kai”. Kohtauksessa on sitä jotain. 

Maria Ylipää (Sokea laulaja) ja Tommi Hakala.
Kullervo tapaa perheensä uudelleen ja lähtee heidän luotaan kostoretkelle. Hänen seuraansa siinä liittyy rosvojoukko ja metsästäjä, ja kun koston aika on, myös kuoro, jonka mahtipontinen laulu edelleen tuo kylmiä väreitä. Koreografia on kuin sotaelokuvasta, jonka kohtausta on hidastettu niin, että kaikki ilmeet ja eleet näkyvät. 

Tuija Knihtilä (Kullervon äiti).

Oopperajuhlakuorolaisia.
Aivan oopperan loppu on hämmentävä ja jollain tasolla karmaiseva. Siinäkin näkee hienoa heittäytymistä roolilleen, sekä tietynlaista muuntautumista roolissaan. Ymmärrämme kuitenkin kohtauksen pohjimmaisen tarkoituksen ja ehkä jonkinlaisen niin sanotun tarinan opetuksen, vaikka se on hieman erilainen kuin yleisesti oletetaan. Ooppera loppuu dramaattisesti, kuten useammallakin oopperalla on tapana.

Loppukohtauksen dramatiikkaa.
Olemme hämillämme läpimenon loputtua, sillä tarina on melko raskas ja koskettava. Kari Heiskasen ohjaus tuo Kullervoon myös moderneja vaikutteita, mutta pitää sen silti melko perinteisenä. Poistuessamme linnassa olemme vakuuttuneita ohjauksesta, oopperan rakentumisesta, kaikkien suuresta panostuksesta ja siitä, että Kullervosta tulee varmasti monen ihmisen suosikki tämän kesän ohjelmistossa.

Ensi-iltaa odotellessa: Maria ja Jenna