maanantai 25. heinäkuuta 2016

Z mrtvého domu - aivan huikea elämys! (Olli Tuunanen)

Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisen johtajan Jorma Silvastin rohkea linjanveto ottaa kauden ohjelmistoon täysin italiankielisen ”hittiohjelmiston” seuraksi Leoš Janáčekin Z mrtvého domu, Kuolleesta talosta, osoittautui loistavaksi valinnaksi. Kyseessä on niin erilainen oopperakokemus  librettonsa, sävellyksensä ja kokonaisproduktionsa osalta, että huoleti sen voi sanoa olevan ainutlaatuinen teos Oopperajuhlien satavuotisessa historiassa.  
Itselleni Z mrtvého domun viimeiset harjoitukset ja ensi-ilta olivat toinen toistaan sykähdyttävämpiä elämyksiä. Otello, Don Giovanni ja ravennalaisten Verdi-illat ovat kaikki olleet hienojen taiteilijoiden rakentamia upeita oopperailtoja, juuri niitä poikkeuksellisia hetkiä, joita voi kokea vain Olavinlinnassa, mutta silti: Dostojevskin alkuperäistarina, Janáčekin uskomattoman rikas partituuri, David Pountneyn ohjaus ja Tomáš Hanusin johtama musiikillinen toteutus ovat sellainen kokonaisvaltainen elämysvyöry molemmille aivopuoliskoille, jota hyvin harvoin muistan kokeneeni oopperakatsomossa näin intensiivisellä tavalla.

”Elämä hehkuu julmuuden keskellä” otsikoi Hannu-Ilari Lampila Helsingin Sanomiin kirjoittamansa arvostelun ja jatkaa: ”Janáčekin viimeiseksi jäänyt teos vangitsee rajulla realismillaan.”

Jokaiselle oma oopperakokemus ja mielipide on luonnollisesti niin subjektiivinen kuin se vain voi olla, mutta omalta osaltani haluan silti todeta Z mrtvého domun olevan näin toteutettuna, näillä laulajilla ja erityisesti tämän orkesterin soittamana eräs kaikkien aikojen parhaista Olavinlinnan muurien sisälle tehdyistä tuotannoista!
 
Vaikka oheiset Hannu Luostarisen kuvat ovatkin hienoja välähdyksiä oopperalavalta, ne ovat kuitenkin vain kalpea aavistus siitä mitä linnassa oikeasti on tarjolla ollut ja vielä muutamana iltana tarjolla on. Jos haluat perinteisen oopperakokemuksen, karta tätä teosta. Jos taas haluat kokea jotain poikkeuksellista, puolentoista tunnin intensiivisen kokonaiselämyksen sarjassa ”harvoin tarjolla, ehkä vain kerran elämässä”, tartu tähän tilaisuuteen!

Kuvatekstit ovat Mari Raution suomentamasta libretosta lainattuja.


Suuri vanki: "Mihin sinä tunget? Mikä lie nuija! Väisty!" Pieni vanki: "Mitä sinä möykkäät? Väisty itse! Seisoo siinä kuin mammutti." (Jukka Romu, Pieni vanki ja Christian Juslin, Suuri vanki)
Luka: "Olettekos molemmat kunnolla! Ahmitte akan piimän ja leivän ja saitte raipasta!" (Jukka Romu, Pieni vanki, Mika Pohjonen, Luka ja Christian Juslin, Suuri vanki)
Paikalliskomendantti: "Luutnantti, viekää hänet heti vankilaan, pää on ajeltava. Taotaan jalkaraudat! Ja mikähän tuo päällystakki on? Taitaa olla uusinta muotia? Mistäs sen otit? Pietaristako?" (Ville Rusanen, Gorjančikov ja Nicholas Söderlund, Paikalliskomendantti)

Suuri vanki: "Veljet, kotka on metsän kuningas, metsän kuningas!" (Christian Juslin, Suuri vanki)

Vangit: Silmäni eivät enää näe niitä seutuja, joilla kasvoin. Jälleen kärsimystä ilman syytä! Sydäntä särkee, ahdistaa." (Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)
Luka: "Minä iskin veitsen hänen vatsaansa. Hän rojahti maahan." (Mika Pohjonen, Luka)

Gorjančikov: "Kuule Aljeja! Minä haluan opettaa sinut lukemaan ja kirjoittamaan." (Ville Rusanen, Gorjančikov ja Hanna Rantala, Aljeja)
Kokki: "Alexandr Petrovič, tulee juhlat ja teatteria!"(Ville Rusanen, Gorjančikov ja Juha Pikkarainen, Kokki) 
 
Pappi: "Hyvää pyhää!" (Nicholas Söderlund, Paikalliskomendantti ja Juha Eskelinen, Pappi)

Čekunov: "Mitä se sinua liikuttaa?" Pieni vanki: "Minä vaan sanon sinulle, että olet hölmö, hölmö!" (Hannu Forsberg, Čekunov, Jukka Romu, Pieni vanki ja Christian Juslin, Suuri vanki)

Skuratov: "Katselen saksattaria. Ja ihastun yhteen nimeltä Luisa... Kinusin häneltä sitä ja tätä." 
(Aleš Briscein, Skuratov)
Juopunut vanki: "Valehtelee! Kaikki on valhetta! (Hannu Forsberg, Čekunov, Christian Juslin, Suuri vanki ja Lasse Penttinen, Juopunut vanki)
Skuratov: Laukaus, hän kaatui. Naiset huutavat. Minä lähdin karkuun. Vangittiin. Tuomittiin vihreälle lavitsalle       (= elinkautiseen)." (Aleš Briscein, Skuratov, Hannu Forsberg, Čekunov, Christian Juslin, Suuri vanki)
Don Juan: Tuokaa Elvíra! Älä pelkää piruja! Valmista illallista!" Kedril: "Heti, heti." (Aki Alamikkotervo, Kedril ja Gabriel Suovanen, Don Juan)
Pantomiimi herttaisesta myllärin muijasta
Nuori vanki: Kuljetko solttujen perässä?" Prostituoitu: "Mikä ettei? Ennen ilman kylkiluita kuin solttujen lempeä!" Nuori vanki: "Älä kulje, on meilläkin rahaa." (Joonas Asikainen, Nuori vanki ja Satu Kristina Vesa, Prostituoitu)
Pieni vanki: "Millä varoilla te juotte täällä teetä? Teillä täytyy olla rahaa! Senkö tähden te voitte vankilassa ryypätä teetä? " Jukka Romu, Pieni vanki)
Aljeja: "Minä osaan jo kirjoittaa!" (Ville Rusanen, Gorjančikov ja Hanna Rantala, Aljeja)

Šapkin: "Voi veljet, tuo kipu ei ole mitään! Mikään ei ole pahempaa kuin se, että joku kiskoo sinua korvista!" (Christian Juslin, Suuri vanki ja Adrian Thompson, Šapkin)
Skuratov "Oi Luisa! Luisa! Vangit: "Ole hiljaa! Ole hiljaa!" Skuratov: "Painoin pistoolin otsalle ja, ja..." (Aki Alamikkotervo, Ville Rusanen, Gorjančikov ja Joonas Asikainen, Nuori vanki, Aleš Briscein, Skuratov ja Hannu Forsberg, Čekunov)
Iäkäs vanki: "Rakkaat lapsukaiseni, en näe teitä enää koskaan. Herra armahda..." (Juha Riihimäki, Iäkäs vanki)

 
 
 
Šiškov: "Minä ryyppäsin, veikkonen, häihin asti! Vihkivalojen jälkeen meidät vietiin istumaan. Ja setä sanoo: Juttu on viety päätökseen, ehkei kunniakkaaseen, mutta lujaan!" (Claudio Otelli, Šiškov ja Lasse Penttinen Čerevin)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
Šiškov: "Kiskaisen puukon esiin ja tartun häntä hiuksista ja sivallan puukolla kurkun auki!" (Claudio Otelli, Šiškov, Lasse Penttinen Čerevin, Juha Riihimäki, Iäkäs vanki ja Mika Pohjonen, Luka)
Iäkäs vanki: "Äiti on hänetkin synnyttänyt!" (Juha Pikkarainen, Kokki, Juha Riihimäki, Iäkäs vanki, Claudio Otelli,  Šiškov ja Joonas Eloranta, Vartija)
Šiškov: "Pirunsikiö! Piskinraato! (Claudio Otelli, Šiškov)
Paikalliskomendantti: Sinä olet maan matonen minun edessäni! Ja vielä vähäisempi: sinä olet vanki! Ja minä olen Jumalan armosta majuri paikalliskomendantti! Ymmärrätkös sinä sen?" (Ville Rusanen, Gorjančikov ja Nicholas Söderlund, Paikalliskomendantti)
Paikalliskomendantti: "Avatkaa kahleet!" Seppä: "Auki ovat!" (Aapo Kilpelä, Seppä)
Vangit: "Vapaus! Näetkö, se ei edes vilkaise taakseen!" (Solistit ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)
Vangit: "Vapaus, vapaus! Kotka on kuningas!" (Solistit ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)
Vartija: "Marrs!" Vangit: "Hoh, hoh!" (Joonas Eloranta, Vartija ja Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kuolleesta talosta kenraaliharjoitus (Maria Sairanen)

Kuolleesta talosta -oopperan torstaiaamun kenraaliharjoitus oli mullistava kokemus. Olin liikutuksissani oopperan jälkeen ainakin pari tuntia. Esitykseen oli tullut niin paljon lisää viimeisen harjoitusviikon aikana, mahtavaa. Kenraalissa pääsin näkemään oopperan kokonaiskuvan ja keskittymään enemmän juoneen ja esiintyjien eläytymiseen.
  
Odotin miten orkesterin mukaan tuleminen muuttaisi teosta. Oli aivan huikeaa kuulla alkusoiton aamun sarastus jousien soittamana. Muutenkin orkesterin soitto kapellimestari Tomáš Hanuksen johtamana oli keskittynyttä ja lumoavaa. Orkesterin soittamat tahtilajit vaihtuvat moneen kertaan, soittajat soittavat haastavia kuvioita ja lyömäsoittimet tulevat esille jykevällä soitollaan ja kahleet sekä alasin tuovat lisämaustetta musiikkiin.

Oopperan aikana saa kokea monenlaista tunteiden kirjoa, kuten iloa, surua, hieman sääliä ja haikeutta. Teoksen tarina itsessään on jo puhutteleva, mutta sen toteutus saa aikaan lisää kylmiä väreitä. Erityisesti mieleeni jäi kohta, kun iäkäs vanki toteaa loppupuolella, että ”äiti hänetkin on synnyttänyt”, tarkoittaen Lukaa, vankia, joka on kuollut. Myös kuoron laulamat sivusta kuuluvat ”aa-a..” pätkät kuvastavat kaipuuta ja jäävät päähän soimaan.

Gorjancikov (Ville Rusanen) suorastaan heitetään vankileirille ilman mitään suurempaa syytä. Hän joutuu kokemaan vankilan arjen, raipaniskut ja sen miten ihmiset syystä tai toisesta ovat joutuneet vankileirille. Esityksessä Gorjancikov tutustuu nuoreen Aljejaan ja heistä tulee ystäviä. Heidän ystävyytensä tuoma lämpö lämmittää muuten hyvin mustaa ja synkkää teosta.

Gorjancikov (Ville Rusanen) ja Aljeja (Hanna Rantala).
Katsoessani oopperaa minun teki mieli laittaa esitys hetkeksi tauolle, vetää henkeä ja rauhoittua, koska vankien arki ja elämä tuntui kauhealta. Miten heidän mielenterveytensä onkaan järkkynyt ja he voivat vaan haaveilla vapaudesta.Onneksi pääsiäiskohtauksessa olevat vankien näytelmät naurattavat ja keventävät tunnelmaa.

Kaikki lavalla oleva on hyvin harmaata, roolivaatteet ovat yksinkertaisia, risaisia ja hyvin likaisia. Maskeeraus korostaa vankien ”kuollutta” ulkomuotoa, kaikki ovat väsyneen ja surkean näköisiä. Kontrastia tuo pääsiäiskohtaukseen tulevat paikalliskomendantin kutsumat arvohenkilöt, jotka ovat pukeutuneet hienoihin, juhlallisiin vaatteisiin.

Kuolleesta talosta -oopperan lavastus on tiivis.
Oopperan lopetus on synkkä, mutta siinä on kuitenkin pieni valonvälähdys. Komendantti ilmoittaa humalassa, että Gorjancikov päästetään vapaaksi. On kulunut melkein kaksi vuotta hänen vangitsemisestaan. Vangit riemuitsevat Gorjancikovin vapautuksesta ja samaan aikaan vapautetaan kotka. Vangit laulavat vapaudesta, Gorjancikov lähtee vankilasta, mutta kaikki palaakin samaan vanhaan - vangit jatkavat kävelyään, staattisesti, samassa rytmissä, pienessä valaistuksessa.

Suosittelen Kuolleesta talosta -oopperan katsomista sen sanoman, musiikin ja roolisuoritusten takia.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kulkulupa kulisseihin


Don Giovannin ensi-ilta ja esitysten väliviikko on ansiokkaasti taputeltu.
Tänään 18.7. Giovanni jatkui maestro Kartal Karagedikin äänin.
Moni meistä työryhmäläisistä pohti ennen näytöstä ääneen, että vieläköhän sitä muistaa mitä piti tehdä. Ei hätää, selkärangasta löytyy.

Väliviikkona sen huomasi - näyttämöavustajan eli avustavan näyttelijän työ on yllättävän raskasta. Kroppa on kovilla sekä olosuhteiden että varsinaisen lavariekunnan takia. Nautinnollisen, vaan kovin kuluttavan riekunnan.
Itsellä oli takaisin Stadiin ja sen projekteihin suhatessa vähän epäselvää, että onko pää mukana. Päällekkäiset prosessit pyörivät mielessä ja hiuskuontalo huusi tehohoitoja. Huutaa vieläkin, kiljuu suorastaan.

Tungosta on, kuoron ja avustajien kohtaaminen juuri ennen show'ta

Millainen on esityspäivämme kulku? Saavun naispuolisena avustajana Olavinlinnalle maskiin muutaman tunnin ennen showtimea. Tänään neljän maissa, esityksen alkaessa seitsemältä. Maskin jälkeen luvassa on odottelua vanhassa tykistötornissa ja linnan käytävillä. Samoin oopperan aloituksen jälkeen, sillä vilahduksemme painottuvat väliajan jälkeiseen aikaan.
Väliajalla harvemmin saa mitään järjellistä aikaan. Paitsi tänään kirjoitan tätä tekstiä. Kohtalaisen järjellistä.

Valkoinen maskimme kiinnostaa monia - kerrottakoon, että on se hengittävä, mutten sanoisi pitkässä juoksussa mukavaksikaan. ;) Niin ja sen poistaminen vie parin päivän pesut. Oikeaa taktiikkaa on hiottu.

Haamunainen
Esiintyjänä tässäkin pestissä mukana on aimo annos itsekritiikkiä, vaikka osuutemme ovat määrällisesti melko vähäisiä isossa kokonaisuudessa.
Voi sitä itseinhon ja häpeän määrää kun myöhästyin hiukan ensi-illan parvekekohtauksestamme koska en kuullut laulua takahuoneeseen. Myöhästyin siitä ainoasta pienestä hetkestä, joilloin jonkinasteinen taiteilijaegoni saa erityistä huomiolievitystä serenoivan baritonin ja spottivalon ansiosta. ;)

...Tuntui ennenkaikkea siltä, että olin pettänyt kollegat ja yleisön, vaikka todennäköisesti juuri kukaan ei huomannut mitään. Juoksin itkien takahuoneeseen. Olen tuttavustunut odotteluajalla parin kokeneen polven järjestyksenvalvojan kanssa ja he lohduttivat nähneensä 30 vuoden aikana jos minkälaista. Uskon heitä.
C'est la vie. Eteenpäin.

Ensi-illan jännitys purkaantui minulla itkuna, olenhan tunneherkkä. Kollegatkin reagoivat fyysisesti, omilla tavoillaan. Voin vain kuvitella kuinka kuormittavaa esiintyminen on solisteille, kolme tuntia on pitkä näytösaika, plus tietty ennakkovalmistelut. Kaikki kunnia heidän rautahermoisuudelleen. Iltapesujen jälkeen kello tikittää jo lähellä puolta yötä.

Harmaahapsi edustaa esityksen jälkeen.

Meillä on "DG":n esityksiä vielä viikon ajan. Savonlinna tuntuu oudolla tavalla uudelta kodilta. Linna myös. Kylmä täällä on helteelläkin, vaan perinteiseen tapaan lämmin mieli.
Haluan tässä samalla kiittää minulle viestejä laittaneita ihmisiä. Olen todella otettu kannustuksestanne, lämmöstänne ja kiinnostuksestanne. :)

Suvi-Pilvi
(Instagram)


maanantai 18. heinäkuuta 2016

Naissankarin viimeiset päivät (Olli Tuunanen)


Mozartin ooppera Don Giovanni kertoo kaikkien aikojen hurjimman naistenviettelijän, espanjalaisen aatelismiehen (Don Juan) arveluttavan uran päätepisteestä. Palvelijansa Leporellon muistiinpanojen mukaan 2065 (Italia 640, Saksa 231, Ranska 100, Turkki 91, Espanja 1003) onnistuneen valloituksen jälkeen tämä lahjana kaikille maailman naisille itseään pitävä auervaara kohtaa leipälajissaan yllättäviä vaikeuksia. Donna Anna isän, Komtuurin taposta alkaa naissankarin vimmainen kujanjuoksu kohti helvettiä, jonne Savonlinnan Oopperajuhlien Paul-Emile Fournyn ohjaamassa produktiossa hänet saattelee kalpeitten naisten, aiempien uhriensa joukko.

Hannu Luostarinen on kameroineen seurannut produktion viimeisiä harjoituksia ja saanut tallennettua kuviinsa näyttämötapahtumat molempien roolimiehitysten tulkintoja käyttäen. Komeita kuvia kelpaa katsella, librettolainojen suomennokset ovat Leena Vallisaaren käsialaa.

Leporello: "Öin ja päivin saan raataa miehelle, jolta ei kiitosta heru; saan kestää sadetta ja tuulta, ruoka on huonoa ja unesta pulaa!" (Tapani Plathan, Leporello)
Don Giovanni: "Typerä nainen! Epätoivoinen raivotar aikoo syöstä minut turmioon." (Waltteri Torikka, Don Giovanni ja Gisela Stille, Donna Anna)
Komtuuri: "Murhaaja haavoitti minua, ja tunnen jo hengen pakenevan sykkivästä rinnastani." (Waltteri Torikka, Don Giovanni ja Jaakko Ryhänen, Komtuuri)
Donna Anna: "Hän ei hengitä enää, jäsenet ovat kylmät! Isäni, rakas isä! Rakastettu isäni!" (Gisela Stille, Donna Anna ja Jaakko Ryhänen, Komtuuri)
Donna Anna ja Don Ottavio: "Jumalat, mikä vala, mikä hirmuinen hetki!" (Gisela Stille, Donna Anna ja Tuomas Katajala, Don Ottavio)
Don Giovanni: "Hiljaa! Tunnen naisen tuoksua." Leporello: "Turkanen, onpa täydellinen hajuaisti!" (Kartal Karagedik, Don Giovanni ja Arttu Kataja, Leporello)
Donna Elvira: "Missä on se julmuri, jota häpeäkseni rakastin ja joka petti luottamukseni?" (Helena Juntunen, Donna Elvira)
Leporello: "Pikku neiti, tämä on luettelo kaunottarista, joita isäntäni on lempinyt." (Helena Juntunen, Donna Elvira ja Tapani Plathan, Leporello)
Masetto: "Iloluontoiset nuorukaiset, älkää vaihtako tyttöä yhtenään; hullun huvit jäävät lyhyiksi, minun eivät ole vielä alkaneetkaan!" (Tuuli Takala, Zerlina, Jussi Merikanto, Masetto, Savonlinnan Oopperajuhlakuoro)
Don Giovanni: "Siellä tartumme toisiamme kädestä, siellä sinä sanot minulle kyllä." (Kartal Karagedik, Don Giovanni ja Tuuli Takala, Zerlina)
Donna Elvira: "Ota oppia minun kärsimyksistäni, luota tähän sydämeen." (Helena Juntunen, Donna Elvira ja Tuuli Takala, Zerlina)
Donna Anna ja Don Ottavio: "Mikä ylevyys, mikä viehättävä arvokkuus! Hänen kalpeutensa ja kyyneleensä herättävät sääliä." (Tuomas Katajala, Don Ottavio, Gisela Stille, Donna Anna ja Kartal Karagedik, Don Giovanni)
Donna Anna: "Nyt tiedän, kuka tahtoi viedä minulta kunnian, kuka oli se katala, joka riisti minulta isän." (Gisela Stille, Donna Anna ja Tuomas Katajala, Don Ottavio)
Don Giovanni: "Kun heidän päänsä höyryää viinistä, valmista suuret juhlat... Sillä välin minä puolestani aion vietellä tytön jos toisenkin." (Kartal Karagedik, Don Giovanni)
Zerlina: "Tule, raivoa, tapa minut, tee minulle mitä ikinä tahdot, mutta sitten Masettoni, sitten tee sovinto." (Tuuli Takala, Zerlina ja Jussi Merikanto, Masetto)
Donna Anna, Donna Elvira ja Don Ottavio: Kasvoillaan ja äänellään petturi paljastaa itsensä." (Helena Juntunen, Donna Elvira, Tuomas Katajala, Don Ottavio ja Gisela Stille, Donna Anna)
Don Giovanni: "Nyt laulamaan! Tule ikkunaan, aarteeni, tule lohduttamaan murheellista." (Kartal Karagedik, Don Giovanni ja Mikko Nuopponen, mandoliininsoittaja)
Don Giovanni: "Hiljaa, odotahan kun kuuntelen. Oivallista! Täytyykö meidän tappaa hänet?" Masetto: "Totta vie!" (Waltteri Torikka, Don Giovanni ja Jussi Merikanto, Masetto)
Zerlina: "Kulta, jos olet oikein kiltti, saat nähdä, että minulla on sinulle oivaa lääkettä." (Jussi Merikanto, Masetto ja Tuuli Takala, Zerlina)
Leporello: "Antakaa anteeksi, hyvä herrasväki! En ole se, joksi neiti minua luulee... Antakaa minun elää, armahtakaa!" (Tuomas Katajala, Don Ottavio, Gisela Stille, Donna Anna, Jussi Merikanto, Masetto, Arttu Kataja, Leporello, Tuuli Takala, Zerlina ja Helena Juntunen, Donna Anna)
Don Ottavio: "Kertokaa, että menen kostamaan hänen kokemansa vääryyden; että palaan vasta kun voin tuoda tiedon verestä ja kuolemasta." (Tuomas Katajala, Don Ottavio)
Donna Anna: "Tyynny, tyynnytä kiihkosi ellet tahdo että kuolen tuskaan! Ehkä taivas kerran vielä on minulle armelias." (Gisela Stille, Donna Anna)
Leporello: "Tämän fasaaninpalasen nielaisen hänen huomaamattaan." Arttu Kataja, Leporello)
Don Giovanni: "Anna minun syödä; jos sinua haluttaa, voit syödä kanssani." (Waltteri Torikka, Don Giovanni)
Patsas: Don Giovanni, kutsuit minut illastamaan ja minä tulin." (Jaakko Ryhänen, Komtuuri)
Don Giovanni: "Mikä tämä hirveä kylmyys on?" (Waltteri Torikka, Don Giovanni)
Kuoro (maan alta): "Synneistäsi ei mikään rangaistus ole liikaa; tule, täällä koet vielä paljon pahempaa!"