Savonlinnan Oopperajuhlien kausi 2019 on Volksoper Wienin viimeisen Lepakko-operetin esityksen jälkeen nyt ohi. Wieniläisvieraat ovat poistuneet kaupungista, ei-savonlinnalaiset Oopperajuhlien kausityöntekijät pääosin myös. Meidän vakituisten työntekijöiden vuosikello osoittaa aikaa, jolloin aletaan rauhoittua pitkän festivaalikauden jäljiltä ja aloitellaan kesälomaa.
Jorma Silvastin viimeinen kesä Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisena johtajana päättyi komeasti. Festivaalikauden aikana koettiin monia huikeita hetkiä. Ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin Oopperajuhlien historiassa, tai ainakin viime vuosikymmenet huomioiden, tänä kesänä tarjottiin todella jokaiselle jotakin. Oma uutuustuotantomme Sevillan parturi, riemukas farssi, osoittautui yleisösuosikiksi, David McVicarin tummanpuhuva Rigoletto-tulkinta palasi Olavinlinnaan kuin kotiinsa, Ryöstö seraljista -tuotanto piti Olavinlinnalle niin tärkeäksi muodostunutta Mozart-perinnettä yllä komeasti, Timo Mustakallio -laulukilpailu nosti esille nuoria tulevaisuuden ääniä, hevikansalle tarjottiin mammuttikonsertti ja sitten tietysti ne huikeat vierailijat: Teatro alla Scala ja Volksoper Wien, kaksi maailman huipputaloa omien tuotantojemme liki häkellyttävinä lisinä.
Kaikista noista edellä mainituista elämyksistä huolimatta minulle henkilökohtaisesti yksi ilta nousi menneen oopperakesän osalta vieläkin tärkeämmäksi ja tunteikkaammaksi. Näin jälkikäteen tuntuu jopa hieman erikoiselta, että kyseessä ei ollut edes esitys, vaan ns. läpimenoharjoitus esitystä edeltävänä iltana. Mozartin Messu c-molli (Missa in c) oli esityksenäkin upea konsertti, mutta erityisen elämyksen tulin itse kokeneeni jo päivää aiemmin. Inspiroiduin kyseisestä 55-minuuttisesta valtavasti; mielessä pyöri tuolloin miltei koko oma Oopperajuhliin liittyvä henkilöhistoriani.
Vielä seuraavana aamunakin olin aika vahvasti tunteiden vallassa ja purin ajatuksiani oheiseksi tekstiksi, jonka lähetin kaikille Savonlinnan Oopperajuhlien vakituisille työntekijöille, pienenä pohjustuksena tulevan illan esitykselle. Tuon saman tekstin haluan nyt vielä jakaa kaikille blogejani lukeville. Sinä iltana tällaisen ”kaiken” Savonlinnan Oopperajuhlilla kokeneen konkarinkin sisällä läikähti!
”Eilen oli Kerimäen kirkossa tämäniltaisen Mozartin Missa in c -konsertin läpimenoharjoitus. Messu käytiin kokonaisuudessaan läpi, konsertinomaisesti ja keskeytyksettä. Jättikirkon alttarille ja sen ympärille kokoontuneen esiintyjäjoukon lisäksi kirkko oli muuten melkein tyhjä ja meitä harvoja kirkkosalissa istuneita hemmoteltiin täydellisellä musiikilla aika täydellisen esiintyjäjoukon sitä tulkiten.
Mozartin nerokkaiden sävelien siivittäminä ja Kerimäen puukirkon ainutlaatuisen tunnelman myötä oma ajatukseni lähti useamman kerran lentoon, suuntaan jos toiseen. Jälleen kerran, ties kuinka monen sadannen kerran olin keskellä taiteentekemisen syvintä ydintä, sellaista musiikillista alkujuurta, josta Savonlinnan Oopperajuhlat on totuttu viime vuosikymmenien aikana tuntemaan ja johon sen kansainvälinen huippumaine perustuu.
Tämäniltainen konsertti on paitsi eräs tämän festivaalikesän musiikillisista huipennuksista, myös Martti Talvelan muistoksi omistettu. Joku saattaa tässä kohtaa huokaista, että joko taas, onhan noita Talvelan muistokonsertteja järjestetty ennenkin, vieläkö yksi? Itsekin pyörittelin asiaa mielessäni eilen illalla ja vaikka toisaalta ymmärränkin niitä, joiden mielestä menneisyydessä piehtarointi olisi syytä jo lopettaa ja keskittyä nykyhetkeen, Martti Talvelan henkilökohtainen panos Savonlinnan Oopperajuhlien uuden tulemisen alkutaipaleella oli kuitenkin niin merkittävä, että mielestäni on ihan oikein sopivan tilaisuuden tullen muistuttaa siitä paitsi itseämme, myös yleisöämme; kaikkia Savonlinnan Oopperajuhlien ystäviä.
Vailla minkäänlaista liioittelun häivää voidaan todeta, että ilman Martti Talvelan suurta visiota, suoranaista missiota Savonlinnan Oopperajuhlien puolesta, ilman hänen henkilökohtaista henkistä ja taloudellistakin panostustaan, ilman hänen koko perheensä väsymätöntä työtä noina 70-luvun vuosina kellään meistä ei olisi nykyistä työpaikkaamme, eikä Savonlinnalla olisi sitä poikkeuksellista asemaa eurooppalaisten kulttuurikaupunkien joukossa, joka sillä eittämättä ainakin vielä on.
Olavinlinnan ohella Kerimäen puukirkko oli Martti Talvelan ajatuksissa se toinen tärkeä ja ainutlaatuinen voimavara hänen alkaessaan määrätietoisesti kehittää Savonlinnan Oopperajuhlien toimintaa ja musiikillista profiilia. Kaikkina seitsemänä Talvelan taiteellisen johtajuuden vuotena Kerimäellä järjestettiin Oopperajuhlien konsertteja. Kun näin jälkikäteen tarkastelee noita 70-luvun konserttien esiintyjiä ja ohjelmistoja, tulee jopa lievästi häkeltynyt olo: Arto Noras ja Okko Kamu, Erkki Rautio ja Ralf Gothóni, Leningradin Filharmonikot, Puolan kamariorkesteri, Haydnin Vuodenajat, Bachin h-mollimessu, Brahmsin Ein deutsches Requiem, Bachin Brandenburgilaiset konsertot, Prokofjevin Romeo ja Julia, Tšaikovskin 6. sinfonia…
Huikein yksittäinen Kerimäkivuosi lienee ollut 1976, jolloin puukirkossa Leif Segerstamin johtaman Oopperajuhlaorkesterin solistina lauloi Birgit Nilsson, Vladimir Ashkenazy johti Mozartin Haffner-sinfonian ja soitti kaksi pianokonserttoa ja koko festivaalikauden huipensi Verdin Requiemin esitys; kapellimestarina Nello Santi, solisteina Pilar Lorengar, Stella Silva, Peter Lindroos ja Martti Talvela itse!
Pienenä anekdoottina tuohon viimemainittuun: Peter Lindroos tuli kyseiseen konserttiin pikahälytyksellä sairastuneen Nicolai Geddan tilalle ja tämän nopean komennuksen johdosta Lindroosin perheellä on tänäkin päivänä kesäasunto Kerimäellä.
Martti Talvelan eräs johtoajatus oli intohimo kvaliteettiin, laatuun. Oman pedagogitaustansa ansiosta (Talvela valmistui kansakoulunopettajaksi Savonlinnan seminaarista) hän ymmärsi myös harvinaisen selvästi pitkäjänteisen koulutuksen merkityksen. Suomalaisten nuorten laulajalahjakkuuksien etsiminen, heidän tukemisensa ja eteenpäin uralla auttaminen oli eräs Talvelalle tärkeistä teemoista. Timo Mustakallio -laulukilpailusta tuli tärkeä osa Savonlinnan Oopperajuhlien festivaalikautta Talvelan toisesta kesästä, 1974 alkaen. Ja vaikka kilpailun rahoittaja olikin Mustakallio, aivan varmasti Talvelan merkitys sen synnylle ja toimintaperiaatteille oli vähintäänkin yhtä tärkeä.
Savonlinnan Oopperakuoron (kuoron tuolloinen nimi) toiminnan kehittäminen oli toinen Martti Talvelalle tärkeistä ja läheisistä asioista. Hän organisoi omilla henkilökohtaisilla suhteillaan kuoron tuolloisen johtajan, Kyösti Haatasen opintomatkan Berliinin Deutsche Operiin ja kävipä jopa itse antamassa äänenmuodostuskoulutusta kuorolaisille. Vaikka itse en tuolloin kuorossa vielä laulanutkaan, mieleeni on vahvasti piirtynyt paikallislehti Itä-Savossa julkaistu valokuva, jossa maailman huippuoopperatalojen lavoilla esiintynyt bassojätti näyttää laulamisen mallia tuolloin pääosin paikallisista laulunharrastajista koostuneelle kuorolle.
Tämänpäiväisessä konsertissa laulava Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on Martti Talvelan aloittaman päämäärätietoisen visioinnin lopputulos: kansainvälisesti arvostettu huippuluokan kokoonpano. Kaikki neljä solistia ovat Oopperajuhlakuoron entisiä laulajia, kolme heistä myös Timo Mustakallio -laulukilpailun voittajia. Illan kapellimestarin, Jaakko Kuusiston isä Ilkka oli Savonlinnan Oopperakuoron ensimmäinen kuoromestari. Kerimäen kirkon huippukonsertti on komea tulos siitä kehityksestä, jonka Martti Talvela omalla panoksellaan ja määrätietoisuudellaan aloitti. Se vie eteenpäin Talvelan perintöä hänen itsensä viitoittamalla tavalla: tänäkin iltana kuullaan mitä syntyy silloin, kun tekijöillä on intohimo kvaliteettiin.”
 |
| Martti |
