Sanonta "Matkailu avartaa." pitää kyllä todellakin paikkansa, sillä huomaan katsovani kotoisen Suomen kulttuurimarkkinoita ja -keskusteluja taas hieman toisin silmin. Tietyt keskustelunaiheet toistuvat silti jokaisessa maassa, kuten esimerkiksi keskustelu esitystilojen akustiikasta. Paljon puhutaan tilojen muodosta ja pohditaan, että mikä olisi akustisesti se kaikkein paras. Kauas on tultu siitä ajasta, kun oopperatalot rakennettiin hevosenkengän muotoon. Tämä muoto pääosin siitä syystä, että yleisössä istuneet pystyivät näkemään, miten muut olivat pukeutuneet juhlavaa tilaisuutta varten. Tuolloin lavalla tapahtuva toiminta olikin pääasiallisesti vain taustaviihdykettä, johon kiinnitettiin huomiota sitä enemmän, mitä mielenkiintoisemmalta se näytti ja kuulosti. Nykyään oletusarvona on pimeän hiljainen katsomo, jonka keskittyminen on herkeämättä lavatoiminnassa ja esityksen seuraamisessa. Silti ei tulisi koskaan ottaa sitä huomiota itsestäänselvyytenä, vaan edelleen muistaa tarjota yleisölle niitä mieltä kutkuttavia ärsykkeitä.
Olavinlinna on akustiikaltaan hyvin erityislaatuinen. Yksi niistä lavoista, joissa akustiikka vaihtelee paljon riippuen siitä, että missä kohdassa milloinkin laulaa. Tietyt paikat ovat erityisesti laulajien suosiossa ja ohjaajan kanssa keskustellessa monet antavat hienovaraisia ehdotuksia näyttämötoiminnan suuntaamisesta juuri näille parhaille alueille, varsinkin suurten soolojen hetkillä. Yleisölläkin on aina oma haasteensa pukeutuessaan Olavinlinnan esityksiin. Kapeakorkoiset kengät ovat omiaan kruunaamaan juhlavan asun, jonka johdosta Olavinlinnan ponttoonisillalla nähdään kymmenittäin lautojen väliin kiilautuneita korkokenkiä jokainen kesä. Kesästä riippuen varustuksena on joko fleece ja huovat tai kevyt kesämekko ja viuhka. Perinteinen suomalainen kesähän on tunnetusti "lämmin ja vähäluminen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti