Leif otti ohjat (Olli Tuunanen)

17.6.

Leif otti ohjat

Boris Godunovin toisen harjoitusviikon aluksi oli ilmassa pienoista lisäväreilyä, ilmestyihän vielä melkein tyhjän orkesterimontun kapellimestarinkorokkeelle tuttu harmaapartainen hahmo, Olavinlinnassa eniten eri tuotantoja johtanut Maestrojen Maestro, Leif Segerstam.

 

Näin näyttämöharjoitusten alkumetreillä kapellimestarin asema on hieman epäkiitollinen: suurin osa harjoitusajasta kun kuitenkin menee väistämättä ohjaajan ja solistien väliseen kommunikointiin, ohjauksellisten ideoiden kokeiluun ja jatkojalostamiseen. Pitempiä musiikillisia kokonaisuuksia ei juurikaan pystytä käymään läpi, vaan edetään hitaasti; jos ei ihan tahti kerrallaan, niin joka tapauksessa pieniä pätkiä toisensa perään, uudestaan ja uudestaan.

Itse hieman aprikoin etukäteen, että mitenkähän impulsiivisen verbaalivirtuoosimaestron kärsivällisyys riittää tulla mukaan jo tässä vaiheessa, kun harjoitukset etenevät kuitenkin täysin ohjaajan ehdoilla. Rutinoituneesti ja ammattitaitoisesti Leif tilanteeseen kuitenkin asennoitui. Sen verran ohjaaja-Nicola antoi omasta aikataulustaan periksi, että kaikki harjoiteltavat kohtaukset käytiin ensi läpi musiikillisesti Leifin ja korrepetiittori Hans-Otto Ehrströmin kanssa ja sitten vasta ruvettiin harjoittelemaan näyttämöllisesti. 

Hans-Otto Ehrström, oopperakorrepetiittori parhaasta päästä!

Joka tapauksessa Leifin läsnäolo antoi merkittävän lisäpotkun harjoitusten intensiteettiin. Kaikki kunnia Ralf Kircherin ammattitaidolle, kyse on korkean tason ammattilaisesta, mutta silti: kyllä Segerstam on ihan oma lukunsa. Kun harjoituksen aluksi ohjaaja ja solistit olivat hieman aikaa keskenään käyneet uutta kohtausta näyttämöllä läpi, katseet kääntyivät kapellimestarin suuntaan. "Joko saa aloittaa?", kajahti tutulla tenoriäänellä orkesterimontusta ja melkeinpä siinä samassa heilahti Maestron tahtipuikkokäsi ja sitten sitä mentiin. Mystisesti Hans-Oton pianosta tuntui yht’äkkiä löytyvän uusia sävyjä, musiikki hengitti ihan uudella tavalla, kaikki tuntui etenevän niin luontevasti kuin vain parhaimmillaan voi.

Mielenkiintoista, suorastaan hauskaa oli katsomosta seurata tänä kesänä kuiskaajadebyyttinsä tekevän kuoron- ja orkesterijohdon ammattiopinnoissa olevan Jonas Rannilan toimintaa omassa kopissaan. Vaikka nuori mies toki oman tonttinsa hoitelikin, varsinkin aamuharjoituksen aluksi pää kääntyi salamannopeasti kohti kapellimestaria heti tilaisuuden tullen. Taisi saada Jonas mainion oto-oppitunnin siinä sivussa. Oopperajuhlat on ainutlaatuinen työskentely-ympäristö meille kaikille, mutta erityisen hedelmällinen se on nuorille musiikinopiskelijoille. Jonas Rannilakin on ehtinyt jo laulaa kuorossa, toimia Taikahuilun harjoituskapellimestarina ja nyt on siis kuiskaajadebyytti. Oopperassa työskentely on käyty läpi monipuolisesti, kantapään kautta.



Kuiskaaja Jonas Rannila saa viimeisiä venäjän ääntämisohjeita Olga Zhukilta

 Niin siis etenivät harjoitukset pari päivää Leif Segerstamin musiikillisessa komennossa, vaikka varsinaisesti harjoitusten ohjaksissa olikin siis Nicola Raab. Suoria, tiukkojakin kommentteja, jos myös kehuja kajahteli orkesterimontusta tuon tuostakin, lennosta, siinä johtaessa.

Ja kyllähän eteenpäin päästiin, myös näyttämöllisesti. Kaikki kohtaukset ovat nyt saaneet perusmuotonsa, osa niistä muistuttaa todennäköisesti jo hyvinkin paljon lopullista versiota, sitä, jonka me kaikki koemme reilun kolmen viikon kuluttua. Erityistä vauhtia lavalla on majatalokohtauksessa, kun kerjäläismunkit Misail ja Varlaam, mainiot Lasse Penttinen ja Giorgi Kirof antavat palaa oikein isosti. Matti Salmisen nimiroolitulkinta iäkkään hallitsijan tunnontuskista on sykähdyttävää nähtävää ja kuultavaa, valtaosin kotimainen solistikunta tekee kokonaisuudessaan upeaa työtä. Erikoistapaus, ei ihan ainutlaatuinen Savonlinnan Oopperajuhlien historiassa, mutta melkein, on Boriksen pojan, Feodorin roolia laulava venäläinen kontratenori Artem Grutko. Kyseessä on poikkeuksellisen hieno äänimateriaali omassa äänityypissään ja tähän nimenomaiseen rooliin Artem on taiteellisen johtajamme Jorman nappivalinta. Oheiset, Hannu Luostarisen ottamat kuvat kertovat hieman siitä, missä mennään tässä vaiheessa.



Vähämielinen (Dan Karlström)

Shuiski (Christian Juslin) ohjailee tsaari-Borista (Matti Salminen)

Olavinlinnassa on nyt kylmä, sen kokevat myös Kim Amberla ja Nicola Raab (heinäkuuksi lämpenee!)

Varlaam (Giorgi Kirof) laulaa ja Misail (Lasse Penttinen) lentää

Majatalon emäntä (Vuokko Kekäläinen) ja Vale-Dimitri (Mika Pohjonen)

Tätä kirjoittaessani Maestro Segerstam on jo muilla mailla. Sen verran hieno kokemus Leifin piipahdus kuitenkin oli, että tuskin malttaa odottaa hänen paluutaan. Olo on hieman kuin pikkupojalla joulupukkia odotellessa…