Kuoro aloitti työt (Olli Tuunanen)

26.6.

Olavinlinnan kolmas harjoitusviikko tarkoittaa Oopperajuhlien normaaliaikataulun puitteissa sitä, että kuoro aloittaa lavaharjoitukset. Näin myös tänä vuonna. ”Talvikauden” kuuden harjoitusviikonlopun aikana oopperoiden ja Kerimäen kirkon konsertin ohjelmistot on harjoiteltu musiikillisesti ja nyt on aika antaa tuo musiikillinen osaaminen Boris Godunovin osalta ohjaaja Nicola Raabin käyttöön.

Ohjaajan ja kuoron ensikohtaaminen.

Savonlinnan Oopperajuhlakuoron kokoonpano vaihtelee eri kausina esitettävien teosten mukaan; Aida-oopperassa on suurimmillaan ollut 130 kuorolaista, Madama Butterflyssä on selvitty puolta pienemmälläkin kuorojoukolla. Tämän kauden oopperoista Boris Godunovissa kuoro on kauden maksimikokoonpanossaan, 100 laulajaa (käytännössä 97, muutaman viime hetken poisjäännin takia).

Olavinlinnan lava on tunnetusti leveä, vaan ei kovin syvä. Sen verran pinta-alaa löytyy, että satakunta kuorolaista mahtuu tyhjälle lavalle helposti ja tilaakin jää. George Souglidesin tähän produktioon suunnitteleman lavastusratkaisun keskeisin elementti, suuri kultainen kuutio on kuitenkin sen verran massiivinen tekijä, että näin suurelle kuorolle jää itse asiassa aika vähän tilaa. Ensimmäisten harjoituspäivien aikana Nicola Raabin kasvoilla on havaitsevinaan lievää epätoivoa hänen liikutellessaan joukkoja etukäteissuunnitelmiensa mukaisesti.

Kun lisäksi Nicolan ohjaustyyli on rauhallisen keskusteleva ja lavatoimintoja yksityiskohtaisesti perusteleva, harjoitukset tuntuivat käynnistyvän kovin hitaasti. Kun kuution toisella puolella annettiin tarkkaa ja yksityiskohtaista ohjausta, toisen puolen kuororyhmässä oli havaittavissa pientä turhautumista omaa vuoroa odotellessa. Tuo mainittu oman vuoron odottelu on kuitenkin niin olennainen osa oopperan tekemistä solisteista näyttämöavustajiin, että sen tosiasian kanssa pitää vain tottua elämään, tai sitten hakeutua muiden projektien pariin. Kiitettävän rauhallisesti ja ammattitaitoisesti kuorolaiset ovat Nicolan ohjaustyyliin sopeutuneet, kuin tavallaan.

 

 

Sekin on tullut viikon aikana selväksi, että Nicola tuotantoryhmineen on miettinyt ja suunnitellut ideansa huolellisesti ja toteuttaa ne varmasti omaan visioonsa uskoen. Suuria muutoksia ei harjoituspäivien aika ole tehty ja kun kohtaus on saatu rauhallisesti kerrottua ja välitettyä lavalla olijoille, siihen ei juurikaan puututa. Itse asiassa hyvin pian, kolmantena harjoituspäivänä päästiin vetämään läpi jo isoja kokonaisuuksia. Vaikka Savonlinnan Oopperajuhlakuoro ei kauttaaltaan ole ammattilaiskuoro (joka vuosi suuri osa nuorista laulajista on ensimmäistä kertaa oopperalavalla), sen oppimiskykyä ei voi kuin ihailla. Ihan uudet näyttämökuviot omaksutaan hämmästyttävän nopeasti ja jo ensimmäisten pitkien vetojen aikana kokonaisuus näyttää yllättävän valmiilta.

Ohjauksen eräs haasteista kuorolle on ohjaajan peruslinjaus pitää kuoro lavalla koko teoksen ajan; niissäkin kohtauksissa, joissa sillä ei ole mitään laulettavaa. Kymmenien minuuttien makoilu viileän kesän kylmettämällä lavalla, vaikka ohueen kaapuun kääriytyneenäkin, ei ole kadehdittava posti. Paksuimpaan norjalaisvillapaitaansa ja vahakangastakkiin pukeutunut satunnainen harjoituksenseuraaja on tuntenut suurta myötätuntoa kuorolaisia kohtaan useammin kuin kerran. Hyvin on laulajien harjoitusmieliala kuitenkin pysynyt korkealla. Nurinoita ei juurikaan ole kuulunut ja sitten kun lopulta saa laulaa, kuorolaisten motivaatiosta tai lauluinnosta ei ole epäilystäkään: Musorgskin sävelet kajahtavat linnanmuurit ylittävissä fortissimoissa tai äärimmäisen herkissä pianissimoissa niin kuin ne vain Olavinlinnassa voivat. Boris Godunov on kolmen-neljän kohtauksen osalta todellista kuorolaulun juhlaa!

Pop-prinsessa ja fanit? Ei, vaan Nicola Raab ohjaa kuorolaisia kruunajaiskohtauksessa.

 

Samaa kohtausta Matti Salmisen kera.

Kuoron ensimmäisen harjoitusviikon loppupuolella on mukava todeta, että omat, erittäin suuret odotusarvot uuden tuotantomme suhteen ovat edelleenkin entisellään. Näillä solisteilla, tällä kuorolla ja tällä näyttämöllepanolla saamme kokea huippuelämyksen. Tämä on selvää, vaikka musiikillisesti kokonaisuutta ei vielä pääsekään lopullisesti arvioimaan. Sen aika on sitten ensi viikolla, kun muusikkojoukkomme täydentyy Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterin kaupunkiin saapumisen myötä.

Orkesterin tuloa odottelevat nämäkin karismaattiset taiteilijat.