Meille on valittu tämän vuoden teemaksi lause ”Täydellisen romanttinen oopperakesä”. Sillä olemme pyrkineet korostamaan sitä, että kaikki tämän kauden oopperat ovat romanttisen tyylikauden tuotteita ja kyseisen ajanjakson tunnetuimpia teoksia. Niitä ”täydellisiä” oopperoita. Ja kyllähän lavalla tänä kesänä kaikenlaiset tunteet leiskuvatkin vahvasti: rakkaus, mustasukkaisuus, viha, kateus… Koko ihmismielen tunteiden kirjo yhdistyi romanttisessa taiteessa luonnonvoimien myllerrykseen ja yliluonnollisiin voimiin aikaansaaden emotionaalisesti poikkeuksellisen väkevän ja kokonaisvaltaisen elämyksen.
Tämä huomioiden ei olekaan mikään ihme, että juuri tuon aikakauden oopperat ovat edelleenkin niitä kaikkein suosituimpia ja eniten esitettyjä. Antoihan nimenomaan ooppera taidemuotona parhaimmat puitteet korostaa romantiikan keskeisiä tunnusmerkkejä.
Olen seurannut tämän kauden harjoitusjaksoa ihan alusta lähtien ja tässä kohtaa, kun eletään ensi-iltaviikon alkua, on mukava todeta, että vuoden pääteemamme ei todellakaan ole yhtään liioiteltu. Ohjelmistossa on oikeasti todellinen herkkukattaus romantiikan ajan keskeisimpiä teoksia: niitä, jotka Olavinlinnan suurella näyttämöllä ja ainutlaatuisessa akustiikassa pääsevät oikeuksiinsa paremmin kuin missään muualla!
Orkesteri aloitti oman kesäkautensa viime viikolla ja on pysynyt tähän päivään asti omassa harjoitussalissaan eri teosten kapellimestareiden johtamissa musiikkiharjoituksissa. Uutuustuotanto Patarouva on saanut eniten myös musiikkiharjoituksia, onhan se teoksena useimmille muusikoillekin kaikkein vierain. Jotkut Kansallisoopperan orkesterissa varsinaista työtään tekevät ovat sitä kyllä soittaneet ja kertoipa Oulu Sinfonian soolosellisti Arto Alikoski nimenomaan Patarouvan olleen se ihan ensimmäinen soitettu ooppera hänen muusikonurallaan, mutta suurin osa orkesterimme 78 soittajasta työskentelee nyt ensimmäisen kerran tämän teoksen kanssa.
Maestro Alexander Vedernikov sen sijaan tuntee teoksen todella perinpohjaisesti; se on ollut päivänselvää heti ensimmäisestä harjoituksesta lähtien. Bolshoi-teatterissa kasvaneena (hänen samanniminen isänsä oli omana aikanaan kyseisen oopperatalon merkittävimpiä bassosolisteja) ja entisenä ylikapellimestarina hän on varmasti paras mahdollinen valinta johdattamaan soittajamme Tšaikovskin musiikin ”aitoon” fraseeraukseen ja tulkintaan.
Kyseessähän on nimittäin ihan ensimmäinen kerta, kun Savonlinnan Oopperajuhlat on ottanut Tšaikovskia osaksi omaa tuotantoaan. Patarouvan harjoituksia seuranneena on helppo todeta: lopultakin Tšaikovskia, jo oli aikakin! Niin luontevasti tämän venäläissäveltäjän upeat melodiat ja rikas orkestrointi tuntuvat Olavinlinnan kivimuureissa resonoivan. Eikä ihme, onhan Olavinlinna ollut venäläinen linna yli 150 vuotta ja sen nykyinen ulkonäkö on pitkälti venäläisten aikaansaannosta. Ehkäpä linnan kivissä on jotain muistumia venäläisestä kulttuurista, ehkäpä Tšaikovskia on soitettu linnassa jo toissavuosisadan puolella…? Patarouva ainakin on tullut Olavinlinnaan ”kuin kotiinsa”.
Ja Patarouva on vain yksi produktio tämän kesän ”täydellisestä” ohjelmistosta. Puccinin Madama Butterfly on edelleenkin se riipaisevan kaunis tuotanto, Vilppu Kiljusen väkevä ohjaus Gounod’n Faustista saa uuden tulemisensa ranskalaismaestro Philippe Auguinin johdolla ja voi niitä, jotka jättävät kuulematta latvialaistenori Aleksandrs Antonenkon Otellon nimiroolissa tänä kesänä.
Puccini-festivaalin tuotannoista en pysty vielä kertomaan mitään, mutta toki oletusarvo on se, että kun säveltäjämestarin kotikaupungissa järjestettävä festivaali tuo Olavinlinnaan Toscan ja Turandotin, ne ovat niin autenttiset kuin vain voivat olla. Teoksina nuo kaksi sopivat todella mainiosti viimeistelemään tämän romanttisen oopperakesämme.
Puccini-festivaalin tuotannoista en pysty vielä kertomaan mitään, mutta toki oletusarvo on se, että kun säveltäjämestarin kotikaupungissa järjestettävä festivaali tuo Olavinlinnaan Toscan ja Turandotin, ne ovat niin autenttiset kuin vain voivat olla. Teoksina nuo kaksi sopivat todella mainiosti viimeistelemään tämän romanttisen oopperakesämme.
Olavinlinna oopperatalona taipuu toki muunkinlaisen ohjelmiston täydellistäjäksi, siitä olemme saaneet esimerkkejä menneinä vuosina ja tulemme saamaan myös ensi kaudella. Tämä kesä kuitenkin nautitaan näistä romanttisista herkkupaloista täysin siemauksin ja kaikin aistein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti