Keskiviikkona 20.6. linnassa alkoivat Patarouvan harjoitukset klo 11. Patarouvassa laulava Leena Astikaisen lapsi- ja nuorisokuoro aloitti äänenavauksensa sisäpihan teltalla jo klo 10.30. Kuoro teki paljon erilaisia ääniharjoituksia. Monet harjoitukset keskittyivät vatsalihasten ja koko kehon verryttelemiseen ja lämmittelemiseen. Leena painottikin vatsalihasten käyttöä ja koko keholla laulamista. Hän kertoi kuorolaisille, että oopperalaulaminen on täysin eri asia kuin esimerkiksi mikkiin laulaminen. Äänenavauksen jälkeen siirryin lapsi- ja nuorisokuoron tavoin istumaan katsomon puolelle. Aloin tarkastella ja ihmetellä oopperahenkilökunnan vilskettä ja kaikkea muuta kiinnostavaa oopperahälinää ympärilläni. Nuoret odottivat omaa vuoroaan, joka koitti heille klo 11.45. Lapsi- ja nuorisokuoro on oopperan aikana kahdesti lavalla. Ensimmäisellä kerralla nuoret leikkivät oopperajuhlakuoron seassa ja toisella kerralla he marssivat lavalle jonoissa leikkien lapsisotilaita. Tuolloin he laulavat oman soolonsa.
Olen itse ollut aikaisemmin mukana kahdessa oopperassa ja tänä kesänä olen mukana kolmessa oopperassa. Parin oopperakesän aikana olen huomannut, että laulaminen tuntuu helpolta, kun sitä on harjoiteltu koko kevään ajan. Harjoituksia linnassa on kuitenkin melko vähän ja niiden aikana täytyy opetella siirtymiset, ajoitukset ja lavalla olo. Olavinlinnassa pidetyissä harjoituksissa pitää siis olla koko ajan todella tarkkana ja keskittynyt siihen, mitä tekee. Harjoituksissa pitää olla myös nopea, jotta harjoitukset etenevät sujuvasti ja reippaalla tahdilla. Keskiviikon harjoituksissa kiinnitin huomiota tähän. Lapsi- ja nuorisokuorolaiset pyydettiin lavalla ja he kiirehtivät sinne nopeasti. He tiesivät paikkansa, minne pitää mennä ja riensivät sinne reippaasti. Heillä ei ole hirveästi harjoituksia takanaan linnassa, mutta he osasivat hommansa jo hienosti. Oopperaelämässä pidän juuri tuosta sujuvuudesta ja yksinkertaisista ohjeista. En malta odottaa, että pääsen itsekin taas sen makuun.
Savonlinnan oopperajuhlien lapsi- ja nuorisokuoro on tänä kesänä mukana neljässä eri oopperassa, Patarouvan lisäksi Toscassa, Turandotissa ja Otellossa. Oopperoita on harjoiteltu koko kevään ajan lähes viikoittain. Patarouvan harjoituksia on kuitenkin ollut enemmän kuin muissa oopperoissa venäjän kielen vuoksi. Venäjän kielen lausuminen on huomattavasti vaikeampaa kuin italian, mikä on kielenä muissa oopperoissa, joissa lapsi- ja nuorisokuoro on mukana. Kuorolaiset ovat oppineet osuutensa kuitenkin hienosti.
Suuret kuorokohtaukset ovat ehdottomasti lempikohtiani oopperoissa ja en malta odottaa, että pääsen näkemään ne valmiissa produktiossa. Oopperajuhlakuoro oli selkeästi liekeissä jo harjoituksissa, sillä Jere Erkkilä ei meinannut millään saada pysäytettyä kuoron laulua, kun halusi ohjeistaa kuoroa. Mieleeni harjoituksista jäi erityisesti oopperajuhlakuoron kohtaus, jolloin kuoro käy nopeasti lavalla, liikkuen isojen sateenvarjojen kanssa. Kuorolaisten seassa oli myös tanssijoita, jotka taiteilivat sateenvarjojen kanssa. Kohtaus näytti kerrassaan upealta. Toinen mieleeni jääneistä kohtauksista oli se, jossa lapsi- ja nuorisokuorolaiset leikkivät sen aikaisilla leluilla, pojilla oli vanteita, tytöillä hyppynaruja ja kahdella nuorella oli puujalat. Ainakin toinen puujaloilla kävelleistä nuorista otti puujalat kotiin ja harjoitteli niillä kävelyä. Nuorille kuorolaisille annetaan jo
melko vaativia tehtäviä, mutta kaikki on hyvää kokemusta tulevaa varten, sen olen oppinut itsekin oopperoissa ollessani. Kohtauksessa oli myös naisia lastenvaunujen kanssa ja ihmisiä kahvilapöytien ympärillä. Kohtauksen romanttisuus oli huipussaan ja sen katseleminen oli miellyttävää. Oopperajuhlakuorolla oli lavalla myös koreografiaharjoituksia. Kuoron kohtauksissa oli mukana tanssipari, jonka koreografiat olivat upeita. Ne sisälsivät monia nostoja ja upean kevyeltä näyttäviä liikkeitä. Minun ei tarvinnut kuin nähdä yhdet oopperajuhlakuoron harjoitukset ja Patarouvan upean tanssiparin koreografioiden pätkiä, jotta uskon täysillä ohjaajan Jere Erkkilän lupauksiin upeista kuoro- ja tanssikohtauksista.
Keskiviikon harjoituksissa kaikilla oli varmasti mukavampaa olla, sillä pitkään jatkunut lämmin sää oli lämmittänyt linnan muurit. Enää ei tarvinnut kerrospukeutumista tai toppatakkia. Henkilökunta ja hälinä linnassa oli myös selkeästi lisääntynyt edellisestä kerrasta, kun olin käynyt harjoituksissa. Kohtausten harjoittelu oli edelliseen kertaan verrattuna paljon sujuvampaa ja nopeampaa. Myös lavastusta, valotusta ja muita efektejä oli lisätty huomattavasti. Draama ja tunnelma siis lisääntyivät entisestään.
Tekstin on kirjoittanut Emma Vuo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti