Gioachino Rossini (1792-1868) mainitaan usein ensimmäisenä, kun luetellaan italialaisen oopperataiteen ehkä kaikkein hedelmällisimmän ajanjakson, romantiikan tyylikauden merkittäviä säveltäjiä. Monesti esille nostetaan ainakin viisi tärkeää nimeä, joita ovat Rossinin lisäksi Gaetano Donizetti, Vincenzo Bellini, Giuseppe Verdi ja Giacomo Puccini. Kaikki he ovat jääneet oopperakirjallisuuden historiaan useiden edelleen suosittujen mestariteostensa ansiosta.
Edellä mainitusta viisikosta varsinkin Rossinille ja Donizettille oopperoiden säveltäminen tuntui olevan erityisen helppoa ja nopeaa; uusia kantaesityksiä syntyi nopeimmillaan kuukauden, kahden välein. Osin moiseen työskentelytahtiin vaikutti toki myös se, että tuon ajan tapojen mukaisesti molemmat hyödynsivät uusissa teoksissaan jo aiemmin sävellettyä materiaalia, aarioita ja laajempiakin kohtauksia, vain tekstiä uuteen librettoaiheeseen sopivaksi muokaten.
Vuonna 1816 kantaesityksensä saanut koominen ooppera (melodramma buffo) Il barbiere di Siviglia, Sevillan parturi on Rossinin neljänkymmenen oopperan kokonaistuotannosta seitsemästoista. Aiemmin säveltämiensä teosten ansiosta hän oli tuolloin jo saavuttanut vankan suosion paitsi kotimaassaan, myös muualla Euroopassa.
Sevillan parturin libretto perustuu ranskalaisen kirjailijan Pierre-Augustin Caron de Beuamarchais’n näytelmään, joka oli sävelletty oopperaksi jo muutaman kerran aiemminkin; aikansa tunnetuin versio oli Giovanni Paisiellon tekemä ja myös Rossinin hyvin tuntema. Beaumarchais’n kolme Figaro-aiheista näytelmää olivat innoittaneet oopperasäveltäjiä enemmänkin, tärkeimpänä esimerkkinä Wolfgang Amadeus Mozartin v. 1786 säveltämä näytelmätrilogian toinen osa, Figaron häät.
Vanhempien mestareiden teosten suosio ei kuitenkaan pelottanut Rossinia, vaan hän tarttui tähän suosittuun aiheeseen ja sävellystyöhön ryhdyttyään teos syntyi hänelle tyypilliseen tapaan sujuvasti ja nopeasti, legendan mukaan jopa 13 päivässä. Ja vaikka Sevillan parturin kantaesitys Roomassa ei ihan onnellisimpien tähtien alla sujunutkaan, teos osoittautui hyvin nopeasti todelliseksi yleisönsuosikiksi ja sitä alettiin esittää ympäri oopperamaailman. Edelleenkin se on Rossinin oopperoista suosituin ja esitetyin.
Tyylillisesti Sevillan parturi nojaa vielä vahvasti klassisen kauden italiaiseen oopperaperinteeseen. Siinä on siis runsaasti cembalosäestyksellisiä resitatiiveja, joiden aikana tarinaa viedään vauhdikkaasti eteenpäin. Varsinkin aarioiden aikana juonen eteneminen puolestaan pysähtyy johonkin tiettyyn tunnelmaan tai ajatukseen ja niiden keskeisenä rakennusaineina ovat jo barokkiaikana vahvasti esillä olleet erilaiset musiikilliset korukuviot, koloratuurit. Vaikka Sevillan parturi usein luokitellaankin varhaisromanttiseksi oopperaksi, se on musiikillisesti lähempänä Mozartia kuin esim. Verdiä. Figaron häistä Sevillan parturiin on melkeinpä sama määrä vuosia kuin Parturista Nabuccoon (kantaesitys 1842), mutta Verdin dramaattisen intohimoinen sävelkieli ja ilman resitatiiveja etenevä musiikillinen tarinankerronta on Figaron häihin ja Sevillan parturiin verrattuna kuin täysin eri maailmasta.
Jos Mozart ja hänen libretistinsä Lorenzo Da Ponte sisällyttivät Figaron häiden tekstiin koomisten ainesten lisäksi tummempiakin sävyjä, Rossinin ja libretisti Cesare Sterbinin yhteistyön tulos on aika klassinen buffo-ooppera. Kreivi Almavivan ja Rosinan rakkaustarina saa siis täyttymyksensä monien kommellusten, sekaannusten, väärinkäsitysten, valepukuihin pukeutumisten ja muiden farssinomaisten tapahtumien kautta. Melkeinpä kaikki keskeiset roolihenkilöt; Almaviva, Rosina, Figaro, Bartolo, Basilio ja Berta ovat enemmän tai vähemmän karikatyyrihahmoja, jos heitä vertaa merkittävän paljon moniulotteisempiin samannimisiin Figaron häät -oopperan henkilöihin.
Sevillan parturi ja Figaron häät, näytelminä kronologisesti siis tässä järjestyksessä, ovat joka tapauksessa mainio pari oopperakirjallisuudessa, niin paljon niillä ainakin minun mielestäni on yhteistä, paitsi roolihenkilöidensä, myös musiikkinsa takia. Tottahan toki molemmilla mestareilla on oma tunnistettava sävelkielensä, eikä Rossini varmastikaan pyrkinyt Mozartia matkimaan, vaikka hän wieniläismestarin musiikin hyvin tunsikin ja sitä arvosti. ”Hän oli nuoruuteni ihanne, kypsien vuosieni epätoivon aihe ja vanhuuteni lohtu” on Rossini suhteestaan Mozartiin tiettävästi lausahtanut. Olisi todella mielenkiintoista joskus kuulla ja nähdä nämä teokset peräkkäisinä iltoina (peräkkäin saman päivän aikana voisi olla vähän liian kova pala sekä esittäjille että kuulijoille) samalla lavalla, samoissa puvuissa ja lavastuksissa, saman ohjaajan työstäminä. Laulajia toki pitäisi hieman vaihtaa, koska esim. Almaviva on Mozartin teoksessa baritoni ja Rossinilla tenori, mutta sopivan samankokoisin solistein samalla tavalla maskeerattuina tämäkään ei olisi mikään ongelma.
Oletan, että näin lienee joskus jossain tehtykin, niin itsestään selvältä tämä ajatus tuntuu. Mutta jos ei ole, oheinen idea on vapaasti hyödynnettävissä. Pitääkin keskustella asiasta tulevan taiteellisen johtajamme Ville Matvejeffin kanssa… Noh, ehkäpä tämä teospari ei kuitenkaan ole sellaista Olavinlinnan perusohjelmistoa, että ne molemmat saman festivaalikauden aikana meillä esillä tulevat olemaan, eivät ainakaan omina tuotantoina.
Figaron häät on ollut Oopperajuhlien ohjelmistossa vierailutuotantona parikin kertaa, mutta tuleva kesä on se ensimmäinen, jolloin Sevillan parturipuoti pystytetään Olavinlinnan lavalle, lavastaja Antti Mattilan piirustusten mukaisesti. Sevillan parturin myötä myös Savonlinnan Oopperajuhlien ohjelmistohistorian säveltäjäluettelo saa uuden nimen, yhtään Rossini-oopperaa ei Oopperajuhlilla ole aiemmin kuultu eikä nähty. Ohjelmistossamme on kaiken kaikkiaan hyvin harvoin ollut tarjolla koomista oopperaa, omana tuotantona Olavinlinnassa ei oikeastaan koskaan aiemmin. Siksikin Il barbiere di Siviglian ensi-iltaan kohdistuu erityisen suurta odotusta ja mielenkiintoa. Ohjaaja Kari Heiskanen on luvannut meille aidon farssin kaikkine siihen liittyvine tykötarpeineen. Mitä tämä lupaus sitten käytännössä tarkoittaneekaan, sen näemme ja kuulemme heinäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti