Ensin olin pieni Papagena… (Henna Karjalainen)

Tulevan kesän klassikkoteoksissa eli Aidassa, Lentävässä Hollantilaisessa ja Taikahuilussa on yhteensä noin 170 avustajaa. Avustajan työ Oopperajuhlilla on ollut monen paikkakuntalaisen nuoren ensimmäinen oikea kesätyöpaikka, minä mukaan lukien.

Vuosi oli 1986 ja teos W.A. Mozartin Taikahuilu. Ikää Karjalaisen neidillä oli siinä vaiheessa hurjat 5 vuotta. Muistan silti elävästi teoksen alkuperäisen ohjaajan August Everdingin harjoituksissa markkeeramassa kapellimestaria lavan reunalla valtava irvistys naamallaan: ”Hymyilkää tänne! Koko naamalla!”.

Muistan miten hienoa oli istua maskeeraamon tuolissa meikattavana. Hiuksiin laitettiin piipparilla kiharoita, jotka sidottiin vihreillä silkkinauhoilla saparoiksi. Muistan miten liian isoja vihreitä sukkahousuja piti koko ajan nostella, varoa sotkemasta rooliasua ja miten me muiden avustajien kanssa kerättiin solisteilta nimikirjoituksia juhlakirjaan. Muistan miten pelottava lohikäärme minusta oli ja miten minua jännitti odottaa Yön Kuningattaren portaiden alla lavalle menoa isän tai äidin sylissä. Oli upeaa olla lavalla, kaikkien niiden ihmisten edessä ja hymyillä sinne kapellimestarille kuten oli opetettu. Ja ai mahoton sitä fiilistä kiitoksissa, kun syliin tuotiin joka esityksen päätteeksi kimppu kukkia – kiitos isä & äiti ;)

Avustajan rooli on usein pieni mutta tärkeä. Kuvitelkaa Aidan juhlakohtaus ilman sotilaiden marssia, Lentävän Hollantilaisen laiva ei ilman luurankoja liikkuisi ja Taikahuilu ei olisi Taikahuilu ilman eläimiä ja pikku-Papoja.

Joskus avustajia tarvitaan myös yllättävissä tilanteissa, kuten Puccinin Turandotissa pari vuotta sitten. Turandotin ”hiusneula”, jolla Liu itseltään hengen Savonlinnan ohjauksessa riistää, oli unohtunut maskin pöydälle. Tilanteen pelasti avustaja, yksi Turandotin palvelijoista, joka viime hetkellä vei teräaseen lavalle, jotta Turandot pystyi sen saman tien ojentamaan Liulle. Ilman tätä avustajaa Liun kuolonkohtaus olisi saanut vaihtoehtoisen, ei niin uskottavan lopun!

Varsinkin lapsiavustajan työ vaatii paljon myös vanhemmilta, Olavinlinnassa kun on lapsilla oltava aina huoltaja mukana. Vaikka vanhemmat tätä ”ilmaista työtä” joutuvat paljon ilman isompaa kiitosta tekemään, uskallan väittää, että lapsen avustajan työ jättää myös vanhempiin vahvan muistijäljen.
Todiste? 11 vuotta myöhemmin, kun siskoni juoksi lavalle siinä samassa turkoosissa papa-mekossa, olimme äidin kanssa häntä A-katsomon takaosassa katsomassa. Pa-pa-pa- musiikin alkaessa äidin käsi eksyi olkapäälleni tahtia taputtamaan ja kun ensimmäisen pikku-Papan oli aika juosta verhojen takaa lavalle, tunsin sen saman tutun puristuksen, ”sinun vuorosi”.

Väsynyt mutta onnellinen pikku-Papa kotona esityksen jälkeen