Hippoo täyvvellistä! (Olli Tuunanen)

Aulis Sallisen Kullervo-ooppera Olavinlinnassa.

Savonlinnan Oopperajuhlien tämän kesän uutuus, ohjaaja Kari Heiskasen johtaman tuotantoryhmän tulkinta Aulis Sallisen Kullervosta on valmistunut valmistumistaan viimeisen viikon aikana. Pala palalta ovat mukaan tulleet Riitta Anttonen-Palon suunnittelema puvustus, Ilkka Paloniemen valomaailma ja Kaarina Kokkosen ideoima maskeeraus, jokainen äärimmäisen tärkeä osatekijä teoksen kokonaiselämyksen kannalta. Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterin luoma monipuolinen ja värikäs sointimaailma oli se viimeinen puuttuva rengas, joka antoi Olavinlinnan odottaa itseään pisimpään. Taas kerran täytyy heti todeta: hyvää kannattaa kyllä odottaa!

 

Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri Olavinlinnan orkesterimontussa.

Ensimmäisessä orkesteriharjoituksessa on kaikkien oopperantekijöitten pääkopassa ja kropassa aina jonkin verran ylimääräistä ”hyrinää”, kuullaanhan silloin ensi kertaa se lopullinen äänimaailma, jollaisena esitys tullaan tarjoamaan yleisölle. Kullervon harjoituspianistina toiminut Hans-Otto Ehrström on eittämättä ammattikuntansa valioita maassamme, mutta hänenkin huikea osaamisensa pianon koskettimien ääressä antaa vain kalpean häivähdyksen siitä, mitä kuullaan silloin, kun Olavinlinnan orkesterimontun täyttää Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterin kaltainen huippusoittajisto. Aulis Sallisen luoma orkesteripaletti on liki ällistyttävän upea ja tämä orkesteri Hannu Linnun johdolla toteuttaa sen täydellisesti.

Tuon mainitsemani ylimääräisen hyrinän taustalla on myös se tosiasia, että orkesteri on laulajille, niin solisteille kuin kuorollekin harjoituspianistiin verrattuna myös rytmisesti jonkin verran erilainen elementti. Vaikka kaikki soittajat ovat ehdottomasti huippuammattilaisia, seitsemänkymmenen soittajan ja hyvin erityyppisten soittimien yhdessä muodostama kokonaisuus ihan ymmärrettävästi ”syttyy” alukkeiltaan hieman hitaammin, tai ainakin eri tavalla kuin piano. Kun lisäksi useat oman suorituksen kannalta olennaiset sävelkulut kuulostavatkin lopullisessa versiossaan erilaisilta (esim. patarumpalin soittama ns. lähtösävel hahmottuu laulajalle kovin eri tavalla kuin sama pianosta soitettuna) harjoitusviikkojen aikana totuttuun verrattuna, koetaan ensimmäisessä orkesteriharjoituksessa usein yllättäviä hetkiä.

Viimeistään kolmannessa orkesteriharjoituksessa kaikki on sitten jo tuttua ja lopullinen sointikuva vahvana kaikkien tekijöiden mielessä. Ja niin tietysti pitää ollakin, koska tosiasiassa kovin paljoa enempää aikaa tilanteeseen sopeutumiseen ei olekaan. Uusi produktio Savonlinnassa, kuten oletettavasti kaikilla vastaavilla festivaaleilla, valmistuu viimeistelyvaiheessaan aika hengästyttävää tahtia: kolme orkesteriharjoitusta ja kenraaliharjoitus, joka on esim. Kullervon tapauksessa ensimmäinen teoksen läpimeno koko koneistolla ja sitten onkin esitysten vuoro! Selvää on se, että tämän kaltainen työskentelyrytmi onnistuu ainoastaan silloin, kun tekijät ovat kaikki oman alansa huippuosaajia.  

Pikku-Kullervo ja kuoro.

Oman lisämausteensa ja positiivisessa mielessä lisäjännitteensä tämän tuotannon toteutukselle tuo tietysti se tosiseikka, että säveltäjä itse on ollut mukana tässä teoksen viimeistelyvaiheessa. Vaikka Aulis Sallinen, tapojensa mukaan, on pysyttäytynyt koko ajan taka-alalla harjoituksia seuratessaan, eikä ole juurikaan kommentoinut sen paremmin kokonaisuutta kuin yksityiskohtia, on selvää, että kaikki oopperantekijät aistivat säveltäjän, suomalaisen säveltaiteen suuren mestarin läsnäolon vahvasti.

Säveltäjä Aulis Sallinen ja Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jorma Silvasti.

Sallinen saapui Savonlinnaan maanantaina ja oli mukana heti saman illan harjoituksissa. Hyvin nopeasti säveltäjän läsnäolo oli noteerattu kaikissa työntekijäryhmissä ja kyseisessä harjoituksessa oli selvästi havaittavissa aika paljon ekstralatausta: kaikki halusivat näyttää säveltäjälle olevansa tehtäviensä tasalla ja enemmänkin. Tuolloin tuo lisäintensiteetti ilmeni myös pienenä yliyrittämisenäkin, mutta olihan se ihan ymmärrettävää. Kukaan ei halunnut tuottaa säveltäjälle pettymystä hänen ensi kertaa tähän produktioon tutustuessaan.

Jorma Silvasti, Aulis Sallinen ja kapellimestari Hannu Lintu.

Itse uskon, myös Sallisen omaa olemusta ja ns. ruumiinkieltä viime päivinä seurattuani, että säveltäjä on tyytyväinen lopputulokseen. Vaikea on kuvitella suurta tyytymättömyyttä löytyvän muiltakaan tahoilta.

 

Sen kummemmin asialla rehvastelematta voin todeta, että jälleen kerran Savonlinnan Oopperajuhlien organisaatio on ollut tehtäviensä tasalla, korkealla oleva tavoitteellinen rima on pystytty ylittämään ja lopputuloksena on upea produktio. Ihan suoraan totean, että tuskinpa Aulis Sallisen Kullervoa pystytään tämän komeammin toteuttamaan. Tämä tuotanto, näillä solisteilla, tällä kuorolla ja orkesterilla, tämän kapellimestarin johdolla mahdollistavat sen, että blogin otsikoksi valitsemani perisavolainen lausahdus pitää todellakin paikkansa paremmin kuin hyvin!

Huippuosaajia Olavinlinnan lavalla: Ville Rusanen (Kimmo) ja Tommi Hakala (Kullervo).

Hyvä suomalainen. Savonlinnan Oopperajuhlien Kullervo-produktio on nyt valmis nautittavaksi. Kuten ihan ensimmäisessä, Kullervokuulumisia-blogissani kirjoitin, tätä oopperakokemusta ei kannata jättää kokematta! En kirjoita tätä Savonlinnan Oopperajuhlien työntekijänä, lipunmyyntiä lisätäkseni, vaan pitkän linjan oopperaihmisen (jollaiseksi ilman muuta itseni tällä elämänkokemuksella koen) ihan puhtaasta innostuksesta tämän teoksen ja produktion puolesta.

Sokea laulaja (Maria Ylipää) on Olavinlinnassa harlekiinimainen hahmo.

Kullervon tarina ei ole ”helppo ja viihdyttävä”, jolloin ei oopperan musiikkikaan sitä voi olla, kulkevathan nämä kaksi parhaimmillaan aina käsi kädessä. Tämän ei kannata kuitenkaan antaa olla mikään pelote tai este. Se, joka tulee Olavinlinnaan Kullervon kokemaan, saa maksamalleen lipulle vastineeksi elämyksen. Tällä kertaa tuo elämys on ehkä ”normaalia” oopperailtaa vielä puhuttelevampi ja syvempi. Sokean laulajan (Olavinlinnassa roolin esittää aivan mahdottoman taitava Maria Ylipää) sanoin: ”Ei laatinut laulaja tarinaa lain, sen on kertonut elämä itse.”

 

Tuo elämän kertoma tarina on koskettava ja puhutteleva, valitettavasti tänäänkin niin kiusallisen ajankohtainen. Olavinlinnassa se kerrotaan tänä kesänä erityisen väkevästi. Tervetuloa mukaan kokemaan se paikan päälle!