tiistai 1. heinäkuuta 2014

Viittä vaille valmis Kullervo (Jenna ja Maria)


Savonlinnan taidelukion
Ooppera- ja Musiikkiteatterilinjan
1.vuoden opiskelijat Jenna
Juusola ja Maria Sairanen.
Menimme perjantai-iltana seuraamaan Kullervon läpimenoa linnaan. Maria oli sen kerran kokonaisuudessaan jo nähnyt, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta. Kirjoitamme tästä läpimenosta silti yhdessä.

Lavalla oli pystyssä jälleen tutut lavasteet ja mikään ei näyttänyt muuttuneen. Harjoituksen alkuun on vielä 10 minuuttia, joten ehdimme asettautua mukavasti penkkeihimme. Läpimeno alkaa aivan oopperan alusta kuten läpimenoihin yleensä kuuluukin. Alkumusiikki on pitkä, ennen kuin lavalla tapahtuu mitään. Ensimmäisenä lavalle astuu kuoro. On hienoa nähdä kuinka kohtaus on kehittynyt lopulliseen muotoonsa pelkästä koreografiasta. Silti täytyy muistaa, että pieniä korjailuja voi silti tehdä ennen kenraaliharjoitusta ja ensi-iltaa. Alun kummastelun jälkeen saamme kiinni kohdasta, jossa Kullervo myydään sepälle orjaksi. Ensimmäinen näytös loppuu jännityksen ympäröimään tunnelmaan, ja jos koko ooppera loppuisi siihen, vaatisimme jatko-osaa.


Vuokko Kekäläinen (Unton vaimo) ja Unto (Juha Kotilainen).
 
Jenny Carlstedt (Sepän nuori vaimo) ja Tommi Hakala (Kullervo).

Tauolla menemme kiertelemään linnan terasseille. ”Tauko 20 minuuttia” kaikuu kuulutus linnan muureissa. Luulimme sen alkaneen heti, mutta sitä ennen tehtiin korjauksia kuoron kanssa. Kymmenen minuutin jälkeen palaamme katsomoon odottelemaan toisen näytöksen alkua ja katselemme, kun lavastusmiehet muuttavat lavasteita. Näytöksen alku viivästyy hieman, mutta se ei haittaa sillä yksi lempikohdistamme on ensimmäisenä vuorossa: Kullervon uni ja siinä sokea laulaja (Ylipää). Laulun alettua, katonrajassa lentää lintu. Se ei tietenkään ole suunniteltua, vain tavallinen lintu, joka on eksynyt hieman väärään paikkaan, mutta se antaa jonkin lisävivahteen laululle. Jähmetymme paikoillemme kuuntelemaan ja havahdumme transsista laulun viimeisiin sanoihin ”Pennin arvoinen lauluni silti on kai”. Kohtauksessa on sitä jotain. 

Maria Ylipää (Sokea laulaja) ja Tommi Hakala.
Kullervo tapaa perheensä uudelleen ja lähtee heidän luotaan kostoretkelle. Hänen seuraansa siinä liittyy rosvojoukko ja metsästäjä, ja kun koston aika on, myös kuoro, jonka mahtipontinen laulu edelleen tuo kylmiä väreitä. Koreografia on kuin sotaelokuvasta, jonka kohtausta on hidastettu niin, että kaikki ilmeet ja eleet näkyvät. 

Tuija Knihtilä (Kullervon äiti).

Oopperajuhlakuorolaisia.
Aivan oopperan loppu on hämmentävä ja jollain tasolla karmaiseva. Siinäkin näkee hienoa heittäytymistä roolilleen, sekä tietynlaista muuntautumista roolissaan. Ymmärrämme kuitenkin kohtauksen pohjimmaisen tarkoituksen ja ehkä jonkinlaisen niin sanotun tarinan opetuksen, vaikka se on hieman erilainen kuin yleisesti oletetaan. Ooppera loppuu dramaattisesti, kuten useammallakin oopperalla on tapana.

Loppukohtauksen dramatiikkaa.
Olemme hämillämme läpimenon loputtua, sillä tarina on melko raskas ja koskettava. Kari Heiskasen ohjaus tuo Kullervoon myös moderneja vaikutteita, mutta pitää sen silti melko perinteisenä. Poistuessamme linnassa olemme vakuuttuneita ohjauksesta, oopperan rakentumisesta, kaikkien suuresta panostuksesta ja siitä, että Kullervosta tulee varmasti monen ihmisen suosikki tämän kesän ohjelmistossa.

Ensi-iltaa odotellessa: Maria ja Jenna 


  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti