maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kullervon tarina ja teemat – valitettavan totta tänäkin päivänä (Olli Tuunanen)

Aulis Sallisen Kullervo-oopperaansa varten kirjoittama libretto on synkkä ja ahdistava; tarina, jossa kosto ja väkivalta ovat läsnä ensimmäisestä kohtauksesta viimeiseen. Taitavan näyttämömusiikintekijän vaistolla ja ammattitaidolla Sallinen rakentaa myös teoksen äänimaiseman tarinaa vastaavaksi. Musiikki on usein todella rajua ja äänekästä, hiljaisemmat ja pehmeämmät sävyt ovat surun täyttämiä kyynelvirtoja. Vähäiset humoristiset jaksot ovat nekin rujoja, groteskeja ja väkivaltaisia.
Kosto ja väkivalta saavat huipennuksensa Kullervo-oopperan toisessa näytöksessä.
Moni on todennut Kullervon tarinan kertovan jotain olennaista suomalaisuudesta, meidän synkkyydestämme ja sulkeutuneisuudestamme ja harmitellut sitä, millaisen kuvan se meistä antaa ulkomaalaiselle. Tosiasiassa Kullervo ei kuitenkaan kerro pelkästään suomalaisuudesta; se kertoo jotain olennaista ihmisestä, kansallisuudesta tai rodusta riippumatta ja se on kiusallisen ajankohtainen tänäkin päivänä.

Kullervo-oopperan tapahtumia eletään tosi elämässä tälläkin hetkellä ympäri maailmaa. Vasta viime viikolla uutisoitiin suomalaisessa mediassa kotimaahansa palautetun, Suomesta turvapaikkaa hakeneen afganistanilaisnuorukaisen tarinaa, jossa oli hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä Kullervon tarinan kanssa. Hän on orpo, ja hänen ainoat lähisukulaisensa ovat velipuolet, jotka myivät hänet paimeneksi. Nuoren miehen mukaan velipuolet etsivät tilaisuutta vahingoittaa häntä maakiistan vuoksi. Nämä haluavat saada hänen isältään perimänsä maat haltuunsa. Tapahtumasta uutisoineen toimittajan mukaan maakiistat ovat yleisiä Afganistanissa, eikä ole epätavallista, että ne päättyvät verisesti.

Voiko siis olla ajankohtaisempaa oopperalibrettoa kuin Sallisen Kullervo? Tämä väkivallan ja pakolaisaaltojen maailma näyttää olevan täynnä erirotuisia ja –kulttuuritaustaisia kullervoita. Näitä maailman viskomia nuoria miehiä ja naisia, joista tulee murhaajia olosuhteiden pakosta. Sallisen librettoteksti on täynnä lauseita, jotka hämmästyttävän tarkasti avaavat äärimmäisiin tekoihin ajautuvien ihmisten taustaa ja valintoja.

Ensimmäisten laulamisensa repliikkiensä myötä Kullervo kertoo ”vihaavansa tätä elämää niin paljon, että jonkun on siitä maksettava.” 

Äidin kommentti ensimmäisen näytöksen lopussa on myös niin paljon puhuva: ”Kuinka sinusta olisi voinut tulla hyvä pahassa maailmassa.” 

Tämän päivän näkökulmasta ehkä hyytävimmät sanat ovat ne ihan viimeiset: ”Väsyttää. Murhamiestä väsyttää. Tuli ottaa minut, se on viileä, se on lempeä. Pelkäänkö minä kuolla? Ei se voi olla elämää pahempi. Sellainen oli maailma minulle.” Voiko olla selkeämpää itsemurhapommittajan testamenttia kuin tämä…?
Ville Rusanen tekee riipaisevan roolityön Kullervona.
Kullervo on teos, joka jokaisen nykyihmisen pitäisi kuulla, nähdä ja kokea. Erityisen palkitsevaa tämä on Olavinlinnassa, sen ainutlaatuisessa akustiikassa, Kari Heiskasen johtaman tuotantoryhmän ilmaisurikas produktio vastaanottaen. Kullervo on eittämättä lunastanut paikkansa Savonlinnan Oopperajuhlien historian "kaikkien aikojen" -tuotantojen joukossa. Jo ensimmäisenä kesänään, kolme vuotta sitten kyseessä oli huippuproduktio, mutta uusi harjoitusprosessi uusien solistien kera on vain jatkojalostanut ja syventänyt tuotantoryhmän tulkintaa. Lopputuloksena on vatsanpohjaa kouraiseva, riipaiseva reilu kolmituntinen matka ihmismielen synkimpiin sopukoihin. Ei helppo kokemus, mutta silti ehdottomasti kokemisen arvoinen!


Aulis Sallisen Kullervo-ooppera enää kaksi kertaa Olavinlinnan lavalla tänä kesänä: ke 12.7. ja ma 17.7.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti