Tähän on tultu! Olen päättänyt ryhtyä kirjoittamaan blogeja. Ai miksi? En ole kovin hyvä (lue surkea) jakamaan edes päivän tapahtumia fb:ssa, saati sitten kirjoittamaan kuolevaisia ajatuksiani kaikkien luettavaksi.
Filosofi Torsti Lehtinen kertoi kerran lumoavalla tavallaan oppi-isänsä Sören Kierkegaardin ajattelun tuloksista. Se meni suunnilleen näin: Sinä päivänä kun tunnen suurta tarvetta kertoa maailmalle suurista ajatuksistani…silloin on viimeinen hetki vaieta.
Jos ostaa tuon ajatuksen, nousee kynnys blogaamisesta yhä korkeammalle. Mutta, nyt olen päättänyt hypätä sen riman yli, vaikkei suuria ajatuksia tarjolla olisikaan. Ei, syynä ja kimmokkeena ei ole suuret ajatukset vaan hentoinen Aino. Aino Ackté!
Kun Aino perusti Savonlinnan Oopperajuhlat pian sata vuotta sitten, ei hän varmaan osannut kuvitella miten valtava joukko ihmisiä tulee nauttimaan uskomattoman hienosta musiikista ja upeista esityksistä Olavinlinnassa seuraavan sadan vuoden aikana. Ainakin nykyisen johtajan, siis minun, on vaikea nähdä niin pitkälle, vaikka Juhlavuoden sloganimme onkin
”Savonlinnan Oopperajuhlat 1912-2012. Sata vuotta. Tulevaisuuteen”
Tämän Juhlavuoden valmistelua ja etenemistä tulen nyt siis seurailemaan ja sen mieleen nostamia ajatuksia kanssanne jakamaan.
Sitä paitsi ei tämä kirjoittaminen ainakaan näin junamatkalla hullumpaa ole. Opin myös junassa sen miksi niin monet nuoret istuvat kuulokkeet korvilla koko matkan. Niin, kuuntelevat musiikkia tietysti, mutta miksi? Koska vaihtoehtona on kuunnella Minnan, Veikon, Sepon, Liisan, äidin, Siirin, naapurin ja kaikkien muiden kuulumiset kännyköihin jaarittelevien kanssamatkustajien kainostelemattomina tarinoina.
Laitoinpa siis minäkin napit korviin ja etusormet näppäimille. Ja tässä se nyt on, se ensimmäinen blogini. Jatkoa seuraa, koettakaa kestää!
p.s. Sibeliuksen viulukonsertto saa junan mukavasti leijailemaan Helsinkiin. Kokeile!
Pannankohan näihin nimi alle..?
Jan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti