Usein sanotaan, että tulisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Ihmismieli on kuitenkin sellainen, ettei se uteliaisuudessaan malta olla suunnittelematta asioita etukäteen. Huomaan toistuvasti jo suunittelevani ensi kesää, vaikka itselläni on vielä monen monta produktiota ja lukuisia matkoja ennen ensi kesän Savonlinnan koitoksia. Lentokoneessa tai junassa on vain yksinkertaisesti paljon sopivan rauhallista aikaa työstää tulevia rooleja.
Ensi kesän ohjelmistossa minulla on ylipappi Ramphis Verdin oopperassa Aida sekä ylipappi Sarastron rooli Mozartin oopperassa Taikahuilu. Ensin mainitun roolin olen jo tehnytkin Olavinlinnan lavalla ja siitä päällimmäisenä mielikuvana on se, miten Ramphis useissa kohtauksissa laulaa olkapäitä polttelevassa asennossa, joka muistuttaa Jeesusta ristillä. Muistan myös kokeneeni Ramphiksen pitkän puvun ongelmallisena kivutessani portaita ylöspäin. Tosin minulle ei käynyt yhtä huonosti helmani kanssa, kuin eräälle avustajanuorukaiselle, joka onnistui tai paremminkin epäonnistui Aidan juhlakohtauksessa helman päälle astumisella esittämään todellisen "full monty" soolon.
Aidan ohella Taikahuilu on oopperajuhlille tehdyistä ohjauksista kohonnut todellisten ikivihreiden joukkoon. Sarastron oranssin kaavun olen nähnyt todella monen suomalaisen basson yllä. Sarastron rooli on minulle tuttu sekä saksan- että englanninkielisenä versiona, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun tulen esittämään sen suomeksi. Sen verran olen kuitenkin saanut esimakua tästä Olavinlinnan ohjauksesta, että olen saanut pitää ylläni tuota Sarastron oranssia kaapua yhden illan ajan. Tämä tapahtui Savonlinnassa järjestetyssä oopperakaraokesssa, jonka suojelijana toimin kesällä 2008. Tuon kisan voitti muuten upealla tulkinnallaan Jorma Falck, joka näytti nuoremmilleen kirjaimellisesti kaapin paikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti