|
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro, SOJK ja pikku-Kullervo (Ilja Banasik) |
Savonlinnan Oopperajuhlakuoron saapuminen oopperajuhlakaupunkiin
aloittamaan kesäkauden työskentelyä näkyy ja kuuluu paitsi Olavinlinnassa myös
katukuvassa. Vajaan sadan hyvin aktiivisen kuorolaisen lisäyksellä on
ilmeisesti tässä vaiheessa kesää yllättävänkin iso merkitys paikallisille
palveluntarjoajille, koska vuosittain alkukesästä minulta kysytään milloin
missäkin: ”Milloin ne kuorolaiset taas tulevatkaan?”
Oopperaharjoituksissa kuoron mukaantulo on joko suuri
nautinto tai pelote, ohjaajasta ja hänen ohjaussuunnitelmastaan riippuen.
Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on liki kaksi kertaa suurempi joukko, mihin
oopperaohjaajat ovat useimmiten tottuneet ”normaaleja” oopperakuoroja
ohjatessaan ”normaaleilla” oopperanäyttämöillä. Olavinlinnan suuri sali ja
samaa kaliiberia oleva näyttämö vaativat kuitenkin massaa, jotta joukkokohtausten teho
olisi toivottu, niin äänellisesti kuin näyttämöllisestikin.
Meilläkin on vieraillut ohjaajia, joille näin suuri kuoro
on heidän näyttämöilmaisulleen rasite ja välttämätön pakko, joka tuodaan
lavalle, koska tuotava on, mutta parempihan tuo olisi, jos sen kokoonpanon saisi
pienennettyä pariinkymmeneen, jotta kohtaus olisi tarinan kannalta
uskottavampi. "Eihän missään juhlassa voi olla sataa vierasta…" Siksi joskus
olemme nähneetkin ratkaisuja, joissa suurin osa kuorosta laulaa kulissien takaa
ja lavalla heistä on vain murto-osa.
|
Kullervokuorolaisten vahvaa eläytymistä |
Onneksi (henkilökohtainen mielipide) on niitäkin ohjaajia, jotka kokevat kuoron suurena
lisämahdollisuutena ja energiapiikkinä. Heitä, jotka eivät mielellään päästäisi
kuorolaisia näyttämöltä lainkaan ja haluavat käyttää heitä osana
näyttämötapahtumia silloinkin, kun varsinaista laulettavaa ei ole.
Kari Heiskanen kuuluu tähän jälkimmäiseen
ohjaajatyyppiin. Kuoron mukaantulo Kullervoon tapahtui minun mielestäni juuri
oikealla hetkellä. Solistit olivat tehneet pari viikkoa erinomaista ja tiivistä
työtä ja heidän osuutensa alkoi olla siinä kunnossa, että jotain lisää
näyttämölle pitikin saada. Kaikki kunnia Kari Heiskasen työskentelylle, mutta
pari viimeistä harjoitusta ennen kuoron mukaantuloa meinasivat mennä jo nyhräämiseksi ja ”ohjaamiseksi ohjaamisen vuoksi”.
|
Naiskuoro ja Kullervon äiti (Tuija Knihtilä) |
Kun kuoro sitten saapui paikalle, ohjaaja Heiskanen oli
taas elementissään. Hän on todellinen suurten tehojen mies, joka selvästi
nauttii joukkojen liikuttelusta ja ison ihmismassan luomasta energiasta
näyttämöllä. Eittämättä tunne kuorolaisten ja ohjaajan välillä on
molemminpuolinen: ammattimiestä, hänen näkemystään ja huolellista etukäteisvalmistautumistaan
arvostetaan ja laulajat ovat valmiit toteuttamaan ohjaajan ideat viimeistä
piirtoa myöten.
Ja kylläpä Kari Heiskanen taas kuorolaista tehoja irti
ottaakin! Ymmärtääkseni Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on ohjaajalle ihanteellinen
ryhmä, monella tapaa varmaankin jopa poikkeuksellinen ohjattava. Mitä enemmän ja
monipuolisemmin ohjaaja kuoroa lavalla hyödyntää paitsi liikunnallisesti, myös yksilöllisen
henkilöohjauksen ja kaiken ”ylimääräisen” lava-aktiviteetin osalta, sitä
intensiivisemmin tämä ryhmä työskentelee. Tässä on oopperakuoro, joka ei halua
seisoskella, vaan toimia. Mitä isommin, sen parempaa!
|
Kullervo (Tommi Hakala) on myyty orjaksi |
Luulisi, että äärimmäisen aktiivinen lavaliikunta, jota
vaikkapa Kullervo-oopperan ”verilöyly”-kohtauksessa ohjaaja kuorolta
edellyttää, söisi merkittävästi kuoron laulullisesta suorituksesta, mutta eipäs
kuitenkaan. Ilman muuta on selvää, että jos kuorolaiset saisivat olla lavalla ”konserttikuoromuodossa”
musiikillinen lopputulos voisi olla hieman yhtenäisempi ja kokonaissointi piirun
verran täyteläisempi. Lopullisen oopperaelämyksen kannalta lavalla nyt nähtävä
versio, jossa murhamiesten kynsiin joutuvat kuorolaiset kierivät näyttämöllä
samalla kun laulavat koko oopperan voimakkainta kuoronumeroa, on kuitenkin niin
paljon intensiivisempi kokemus, että tämä musiikillinen ”uhraus” kannattaa
tehdä. Näinkin kuoron laulullinen suoritus on sitä paitsi hyytävän hieno, joka
varmasti jää yleisön mieliin.
|
Kuoronjohtaja Matti Hyökki harjoituksia seuraamassa |
Jälleen kerran, myös kaikissa muissa tämän kauden
oopperoissa, mutta erityisesti Kullervossa, Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on
eräs festivaalikesän tähtiesiintyjistä, jonka musiikillista ja näyttämöllistä
suorituskykyä voi vain ihailla. Kuten tämän blogin otsikkokin sen julistaa:
hurja joukko, ilman muuta!
|
SOJK, hurja joukko! |
Tulen katsomaan!
VastaaPoistaSavonlinnan Ooperajuhlakuoron veteraanilaulaja... :)