perjantai 27. kesäkuuta 2014

On se hurja joukko! (Olli Tuunanen)

Savonlinnan Oopperajuhlakuoro, SOJK ja pikku-Kullervo (Ilja Banasik)
Savonlinnan Oopperajuhlakuoron saapuminen oopperajuhlakaupunkiin aloittamaan kesäkauden työskentelyä näkyy ja kuuluu paitsi Olavinlinnassa myös katukuvassa. Vajaan sadan hyvin aktiivisen kuorolaisen lisäyksellä on ilmeisesti tässä vaiheessa kesää yllättävänkin iso merkitys paikallisille palveluntarjoajille, koska vuosittain alkukesästä minulta kysytään milloin missäkin: ”Milloin ne kuorolaiset taas tulevatkaan?”

Oopperaharjoituksissa kuoron mukaantulo on joko suuri nautinto tai pelote, ohjaajasta ja hänen ohjaussuunnitelmastaan riippuen. Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on liki kaksi kertaa suurempi joukko, mihin oopperaohjaajat ovat useimmiten tottuneet ”normaaleja” oopperakuoroja ohjatessaan ”normaaleilla” oopperanäyttämöillä. Olavinlinnan suuri sali ja samaa kaliiberia oleva näyttämö vaativat kuitenkin massaa, jotta joukkokohtausten teho olisi toivottu, niin äänellisesti kuin näyttämöllisestikin.

Meilläkin on vieraillut ohjaajia, joille näin suuri kuoro on heidän näyttämöilmaisulleen rasite ja välttämätön pakko, joka tuodaan lavalle, koska tuotava on, mutta parempihan tuo olisi, jos sen kokoonpanon saisi pienennettyä pariinkymmeneen, jotta kohtaus olisi tarinan kannalta uskottavampi. "Eihän missään juhlassa voi olla sataa vierasta…" Siksi joskus olemme nähneetkin ratkaisuja, joissa suurin osa kuorosta laulaa kulissien takaa ja lavalla heistä on vain murto-osa.

Kullervokuorolaisten vahvaa eläytymistä
Onneksi (henkilökohtainen mielipide) on niitäkin ohjaajia, jotka kokevat kuoron suurena lisämahdollisuutena ja energiapiikkinä. Heitä, jotka eivät mielellään päästäisi kuorolaisia näyttämöltä lainkaan ja haluavat käyttää heitä osana näyttämötapahtumia silloinkin, kun varsinaista laulettavaa ei ole.

Kari Heiskanen kuuluu tähän jälkimmäiseen ohjaajatyyppiin. Kuoron mukaantulo Kullervoon tapahtui minun mielestäni juuri oikealla hetkellä. Solistit olivat tehneet pari viikkoa erinomaista ja tiivistä työtä ja heidän osuutensa alkoi olla siinä kunnossa, että jotain lisää näyttämölle pitikin saada. Kaikki kunnia Kari Heiskasen työskentelylle, mutta pari viimeistä harjoitusta ennen kuoron mukaantuloa meinasivat mennä jo nyhräämiseksi ja ”ohjaamiseksi ohjaamisen vuoksi”.

Naiskuoro ja Kullervon äiti (Tuija Knihtilä)
Kun kuoro sitten saapui paikalle, ohjaaja Heiskanen oli taas elementissään. Hän on todellinen suurten tehojen mies, joka selvästi nauttii joukkojen liikuttelusta ja ison ihmismassan luomasta energiasta näyttämöllä. Eittämättä tunne kuorolaisten ja ohjaajan välillä on molemminpuolinen: ammattimiestä, hänen näkemystään ja huolellista etukäteisvalmistautumistaan arvostetaan ja laulajat ovat valmiit toteuttamaan ohjaajan ideat viimeistä piirtoa myöten.

Ja kylläpä Kari Heiskanen taas kuorolaista tehoja irti ottaakin! Ymmärtääkseni Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on ohjaajalle ihanteellinen ryhmä, monella tapaa varmaankin jopa poikkeuksellinen ohjattava. Mitä enemmän ja monipuolisemmin ohjaaja kuoroa lavalla hyödyntää paitsi liikunnallisesti, myös yksilöllisen henkilöohjauksen ja kaiken ”ylimääräisen” lava-aktiviteetin osalta, sitä intensiivisemmin tämä ryhmä työskentelee. Tässä on oopperakuoro, joka ei halua seisoskella, vaan toimia. Mitä isommin, sen parempaa!

Kullervo (Tommi Hakala) on myyty orjaksi
 Luulisi, että äärimmäisen aktiivinen lavaliikunta, jota vaikkapa Kullervo-oopperan ”verilöyly”-kohtauksessa ohjaaja kuorolta edellyttää, söisi merkittävästi kuoron laulullisesta suorituksesta, mutta eipäs kuitenkaan. Ilman muuta on selvää, että jos kuorolaiset saisivat olla lavalla ”konserttikuoromuodossa” musiikillinen lopputulos voisi olla hieman yhtenäisempi ja kokonaissointi piirun verran täyteläisempi. Lopullisen oopperaelämyksen kannalta lavalla nyt nähtävä versio, jossa murhamiesten kynsiin joutuvat kuorolaiset kierivät näyttämöllä samalla kun laulavat koko oopperan voimakkainta kuoronumeroa, on kuitenkin niin paljon intensiivisempi kokemus, että tämä musiikillinen ”uhraus” kannattaa tehdä. Näinkin kuoron laulullinen suoritus on sitä paitsi hyytävän hieno, joka varmasti jää yleisön mieliin.

Kuoronjohtaja Matti Hyökki harjoituksia seuraamassa
Jälleen kerran, myös kaikissa muissa tämän kauden oopperoissa, mutta erityisesti Kullervossa, Savonlinnan Oopperajuhlakuoro on eräs festivaalikesän tähtiesiintyjistä, jonka musiikillista ja näyttämöllistä suorituskykyä voi vain ihailla. Kuten tämän blogin otsikkokin sen julistaa: hurja joukko, ilman muuta!
 
SOJK, hurja joukko!

1 kommentti:

  1. Tulen katsomaan!
    Savonlinnan Ooperajuhlakuoron veteraanilaulaja... :)

    VastaaPoista