Savonlinnan Oopperajuhlien uutta tuotantoa, Nicola Raabin johtaman tuotantoryhmän rakentamaa versiota Musorgskin Boris Godunovista, on nyt työstetty kolmatta päivää. Maanantai-iltana aloitettiin apulaiskapellimestari Ralf Kircherin vetämällä musiikillisella läpimenolla solistien ja pianisti Hans-Otto Ehrströmin kera. Paikalla oli lisäksi koko tuotantoryhmä ja muita Boriksen taustavaikuttajia, totta kai myös taiteellinen johtajamme Jorma Silvasti.
Koko uuden oopperaproduktion tekijäjoukon, mutta erityisesti laulajien toistensa ensikohtaaminen on aina mielenkiintoinen ja hiukan jännittäväkin hetki. Parhaimmillaan tuon ensimmäisen musiikillisen kolmituntisen aikana syntyy heti tiivis yhdessä tekemisen halu ja intensiteetti. Jorma Silvastille kyseinen hetki lienee ollut myös hieman kihelmöivä. Selvisihän tuolloin konkreettisesti se, miten hyvin kukin hänen tekemänsä solistivalinta istuu rooliin laulullisesti ja millainen ”äänikemia” ryhmän kesken muodostuu. Ainakin minun mielestäni Boris-produktio liikahti liikkeelle erinomaisesti. Hyväksyvästi nyökytteleviä päitä, hymyileviä suita ja rentoutuneita olemuksia oli Savonlinnan OKL:n Aino-sali pullollaan.
Myhäilevät bassot Matti Salminen ja Jyrki Korhonen
Tiistaiaamusta tapahtumien painopiste on ollut Oopperajuhlien varsinaisessa kotipesässä, Olavinlinnan suurella linnanpihalla ja sen esiintymislavalla. Aluksi Nicola, puvustaja Julia Müer ja lavastaja George Souglides esittelivät muille perusajatuksiaan lavastuspienoismallin ääressä. Maskiosaston esimiehen Kaarina Kokkosen johdolla sovitettiin muutamia peruukkeja, mutta pian siirryttiin sitten näyttämölle ja Nicola aloitti assistenttinsa Kim Amberlan ja muutamien solistien kanssa määrätietoisen työskentelyn. Valaistussuunnittelija Linus Fellbom seurasi harjoituksia kuljeskellen ympäri katsomoa, katse tiiviisti näyttämöllä, välillä korkealle linnanmuurille siirtyen. Valaistussuunnitelma täydellistyy konkreetiksi hetki hetkeltä.
Nicola Raab ja oopperan pienoismalli
Christian Juslin peruukkisovituksessa. Tarvittavaa konnakarismaa löytyy!
molemmat Pimenit, bassot Jyrki Korhonen ja Taras Shtonda sekä Vale-Dimitrin roolia laulava tenori Mika Pohjonen. Henkilökohtaisesti ilahduttaa kovasti Jyrkin paluu Olavinlinnan lavalle monen vuoden poissaolon jälkeen; hänen lämmintä, pehmeästi murahtevaa bassoaan kuuntelee aina nautinnokseen.
Kun samaa roolia laulaa kaksi taiteilijaa, harjoitusten seuraajalla on mielenkiintoinen tilaisuus vertailla kahta erityylistä persoonaa ja äänimateriaalia, laulajat kun usein harjoittelevat samat kohtaukset peräperää, ilman taukoja. Selvästi erityyppisiä ovat Jyrkin ja Tarasin munkkitulkinnat ainakin tässä vaiheessa, kuten oletettavaa onkin. Saapa nähdä pyrkiikö ohjaaja-Nicola tasapäistämään bassojen roolitöitä... Todennäköisesti ei, vaan antaa molempien tehdä rauhassa omannäköisensä Pimenin.
Kansallisoopperan luottotenori, Töölönlahden näyttämöllä isoja ja merkittäviä rooleja jo vuosia laulanut Mika Pohjonen tekee tämän produktion myötä Olavinlinna-debyyttinsä. Hyvällä syyllä voi todeta, että kyllä on jo korkea aikakin! Mikan tiivis ja iskukykyinen tenoriääni kajahtelee isolla linnanpihalla nautittavasti uudestaan ja uudestaan. Spontaanisti mieleen nousee jälleen kerran ajatus siitä, kuinka linnanpihan hieno akustiikka tuntuu antavan ääneen kuin ääneen sen ”lopullisen” loiston. Tänä kesänä on Mika Pohjosen vuoro kokea tuo magiikka ensimmäisen kerran.
Myös Mika Pohjoselle sovitetaan liuhulettiä
Boris Godunov on oopperana osa Savonlinnan historian muistorikkaimpia teoksia, miltei Taikahuilun veroinen, vaikka todellisuudessa sitä ei kovin montaa kertaa Olavinlinnan lavalla olekaan esitetty: vuosina 1974–76 ja -78 yhteensä kaksikymmentä kertaa ja Bolshoi-teatterin vierailun yhteydessä kolmesti kesällä 2007. Martti Talvelan unohtumattoman nimiroolisuorituksen myötä tuo ensin mainittu, Jack Witikan ja Anneli Qveflanderin näyttämöllepano on kuitenkin jäänyt elämään sen kokeneiden oopperanystävien muistoissa liki myyttisenä tuotantona. Nyt on uuden tulkinnan vuoro ja tuota uutuutta synnytetään Olavinlinnassa juuri nyt, tunti tunnilta, päivä päivältä. Kuukauden kuluttua pääsemme kaikki nauttimaan siitä täysin siemauksin, niin korvan kuin silmän täydeltä. Tämän uskallan luvata jo nyt!
Tällä joukolla se tehdään, Savonlinnan uusi Boris!
Kiitos Olli, hyvä juttu, ihan kuin olisi siellä. Kyllä se akustiikka on ihmeellinen, ei kukaan uskalla kertoa totuutta linnan ja Helsingin salien välillä, terkut Heikki L.
VastaaPoista