"Kaikki tiet vievät Roomaan..." (Olli Tuunanen & Hannu Luostarinen)

Erilaisten ohjaajatyyppien ja –persoonallisuuksien työskentelyyn tutustuminen ja niiden vertailu on ainakin itselleni eräs mielenkiintoisimmista yksityiskohdista joita kesäkuinen Olavinlinna siellä työtä tekevälle tarjoaa. Nyt, kun kaikki kolme omaa produktiotamme ovat harjoitusten osalta jo hyvässä vauhdissa, on tämä teema noussut mieleeni jälleen kerran. Kullervon ohjaaja Kari Heiskanen ja Rigoleton David McVicar ovat molemmat fyysisiä ja aktiivisesti lavalla mukana olevia, äänekkäästi toimintaa johtavia energiapakkauksia, joiden harjoituksissa on usein todella kiihkeä draivi ja intensiteetti.

Katariina Lahden tapa viestiä ajatuksensa on toisenlainen. Kolme viikkoa edenneissä Ryöstö seraljista –oopperan harjoituksissa on ollut useimmiten hyvin rauhallinen tunnelma ja etenemisen tempo. Yksityiskohtia hiotaan pikkutarkasti, puhuttujen dialogien rytmiä ja painotuksia kehitellään ja muokataan projektin edetessä; tekstimuutoksiakin on tehty, sekä poistojen että lisäysten muodossa. Hyvin usein ohjaaja ja laulajat käyvät toimintaa läpi pitkiä aikoja lavalla keskustellen. Vaikka katsomosta seuraten tekemisen tempo saattaa vaikuttaakin jopa epäilyttävän hitaalta, pala palalta huolellisesti rakennetuista kohtauksista ja yksittäisistä numeroista rakentuu kuitenkin loogisesti etenevä kokonaisuus, jossa ohjaajan oma tulkinta ja painotukset librettotekstiin alkavat nousta yhä selkeämmin esille.

Katariina Lahti ja koreografi Lotta Kuusisto ohjeistavat kuoroa.

Ryöstö seraljista on perusjuoneltaan selkeä pelastustarina, jossa kaksi rakastavaa paria; Konstanze ja Belmonte sekä Blonde ja Pedrillo yrittää päästä pakenemaan pašša Selimin palatsista, sen haaremia, seraljia vartioivan Osminin silmien ohitse. Katariina Lahden tulkinta tuo tähän perusteemaan uusia ulottuvuuksia. Molemmat naiset kamppailevat ristiriitaisten tunteiden myrskyssä: Konstanzella on vahvoja tunteita myös Selimiä kohtaan, eikä Blodekaan suhtaudu Osminiin täysin vastentahtoisesti. Tenorisulhaset Belmonte ja Pedrillo eivät tällä kertaa olekaan yksiselitteisiä sankarihahmoja. Todella mielenkiintoista on nähdä, mihin tämä lopulta johtaa…

Rakastava pari 1, Belmonte ja Konstanze (Tuomas Katajala ja Mirella Bunoaica)

Rakastava pari 2, Pedrillo ja Blonde (Cosmin Ifrim ja Lucrezia Drei)

Blonde taitaa tykätä Selimistä, vai noinko vain esittää...? (Lucrezia Drei ja Sebastian Wirnitzer)

"Ja täällä vartioin minä!" Osmin (Jyrki Korhonen)

Yksi asia on joka tapauksessa selvä jo tässä vaiheessa. Visuaalisesti Ryöstö seraljista -tuotanto tulee olemaan herkkua silmille. Erika Turusen puvut, Mark Väisäsen lavastus sekä Jussi Kamusen valaistus yhdistettynä Jenni Valorinnan videosuunnitteluun takaavat Olavinlinnan lavalle ennennäkemättömän visuaalisen elämyksen. Kaksi suurta videotykkiä luovat linnan harmaakivimuuriin huojuvan palmumetsän, jossa villieläinten silhuetit kulkevat. Lavastusten ylle kohoava beduiiniteltta hehkuu milloin intohimoisen punaisena, milloin orkideankukin koristeltuna. Todellista silmäruokaa tarjolla koko illan ajan!

Hehkuva kuu palmumetsän yllä.

Ja näillä ne tykitetään!

Kapellimestari Christoph Altstaedtin työtarmoa ei edelleenkään voi kuin ihailla. Kahdesti päivässä (10-14 ja 18-21) pidettävien näyttämöharjoitusten välissä hän on usein pitänyt ylimääräisiä musiikkiharjoituksia solisteille ja koonnut pari kertaa koko joukon yhteen hiomaan saksankielisiä dialogeja mahdollisimman oikeapainotteisiksi. Viimemainituissa palavereissa taustatukea on myös antanut pašša Selimin puheroolia tulkitseva saksalainen näyttelijä Sebastian Wirnitzer.

Christoph "in the mood".

Kun lavaharjoituksissa on tauko, on sopiva hetki tarkistaa musiikillisia yksityiskohtia. (Christoph, Tuomas ja Jyrki)

Ei suinkaan lukkarin koulussa, vaan koko solistikaartin yhteisissä lukuharjoituksissa Linnantuvassa.

Kuoron osuus on tässä(kin) Mozartin oopperassa melko vaatimaton; kaksi lyhyttä, tunnelmaltaan aika samankaltaista, pääosin fortessa etenevää ylistysveisua ja siinä kaikki. Katariina Lahti, monien edeltäjiensä tapaan, hyödyntää Savonlinnan Oopperajuhlakuoron ilmaisuvoimaisia laulajia myös muissa tehtävissä. Alkusoiton ratsumiehet ja myöhemmin esillä olevat haareminaiset ovat kuorolaisia, vaikka eivät noissa tehtävissä pääse juurikaan ääntään käyttämään.

Alkusoiton ratsumiesosasto valmiina toimintaan!

Janitsaarikuoro iltaharjoituksessa ilman roolipukuja...

...ja seuraavana aamuna janitsaaripukujen ja burkhien kera. Ja kyllä, siellä taustalla on kultainen kirahvi.

Vaikka Ryöstö-harjoitukset ovat edenneet yllättävän rauhallisessa tempossa, epäilyttävänkin hitaasti, kuten tuli jo aiemmin todettua, ei taiteellinen johtaja Jorma Silvasti ole ollut huolestunut harjoituksia seuratessaan. Kun on pitkällä solistiurallaan omakohtaisesti kokenut kymmeniä ja taas kymmeniä uusia produktioita eripuolilla maailmaa, erityyppisten ohjaajien kanssa yhteistyötä tehden, on varmuus siitä, että keinoista ja työskentelytavoista riippumatta ”kaikki tiet vievät Roomaan”, kuten Jorma itse totesi. Ensi-ilta tulee varmasti ja ensi-iltaan mennessä produktio on valmis!

Taiteellisen johtajan mieli on luottavainen ja valoisa, eikä ihme...! (Lucrezia Drei ja Jorma Silvasti)

Juhannusviikonloppu takana, omien tuotantojen loppusuora aukeamassa. Ryöstö seraljista –oopperan ensi-iltaan 11 vuorokautta.