Ryöstö seraljista - lopultakin Olavinlinnassa (Olli Tuunanen & Hannu Luostarinen)

Wolfgang Amadeus Mozartin oopperaa Die Entführung aus dem Serail, Ryöstö seraljista, on suunniteltu esitettäväksi Olavinlinnan lavalla vuosikymmenien ajan. Jo silloin, kun kesän 1973 ensi-iltateosta mietittiin, ja joksi valikoitui lopulta Taikahuilu (hyvä niin, näin kai voi todeta), tätä Mozartin ”ensimmäistä mestariteosta” harkittiin yhtenä vaihtoehtona. Noiden Martti Talvelan johtajavuosien jälkeenkin Ryöstö on noussut esille milloin kenenkin taiteellisen johtajamme puheissa, mutta koskaan aiemmin ei asiaa ole viety eteenpäin tosimielellä. Useimmiten teosvalinnan esteeksi on todettu keskeisten roolien miehittämisen haastavuus, ovathan oikeastaan kaikki lauluroolit todellista virtuositeettia vaativia suuria haasteita. ”Ryöstö on vaikeinta Mozartin säveltämää oopperamusiikkia”, on joku laulaja joskus todennut. Lisäksi aiemmin on aprikoitu teoksen sopivuutta Olavinlinnan jättilavalle, onhan kyseessä jotenkin ”pieni” ooppera: vain 5 lauluroolia ja paria lyhyttä kuoronumeroa lukuun ottamatta ei suuria joukkokohtauksia.


Uusi Ryöstö-produktio lähtee liikkeelle aina tästä!

Nykyinen taiteellinen johtajamme Jorma Silvasti on kuitenkin se uskalikko, joka on päättänyt kumota kaikkien edeltäjiensä epäluulot ja rakentaa Olavinlinnaan toimivan ja yleisön odotukset täyttävän produktion; sellaisen, joka viimeistään nyt on mahdollista toteuttaa onnistuneesti.

Jorma: "Ai että Ryöstö on muka vaikea miehittää... Höpö-höpö!"

Haastavan näyttämöllepanon Jorma on antanut ohjaaja Katariina Lahden johtaman työryhmän käsiin ja tahtipuikon varteen on kiinnitetty alan todellinen spesialisti Saksasta, teoksen juurta jaksaen tunteva Christoph Altstaedt. Jälkimmäisen huolellinen projektiin paneutuminen tuli selväksi viimeistään viime syksynä, kun hän halusi orkesterin kaikki stemmat lähetettäväksi Saksaan. Viisi kuukautta myöhemmin materiaali palasi Savonlinnaan ja jokainen stemma oli saanut sadoittain Altstaedtin käsin kirjoittamia tempo-, fraseeraus-, korukuviointi-, jousitus- ym. ohjeita. Tämä mies tietää todellakin, mitä haluaa!

Katariina Lahti, taustalla assistenttinsa Anna Rosendahl.

Christoph Altstaedt

Uuden produktion ensimmäinen harjoitus Savonlinnassa, kuten varmaan kaikkialla muuallakin, missä oopperaesityksiä tehdään ihan tyhjästä synnyttäen, on aina monella tapaa kutkuttava hetki. Taiteilijat, niin ohjaajan johtama tuotantoryhmä, kapellimestari ja korrepetiittori kuin solistitkin tapaavat usein toisensa ensimmäistä kertaa. Ainakin näissä Savonlinnan Oopperajuhlien tuotannoissa on usein niin, että joukossa on monikymmenvuotisen uran tehneitä rutinoituneita huippuammattilaisia, mutta myös uransa alkutaipalella olevia untuvikkoja, jotka tekevät rooliaan ensimmäistä kertaa näyttämöllä. Jotkut ovat kokeneita Olavinlinnan konkareita, toiset taas Savonlinnassa tai jopa Suomessa ensi kertaa elämässään.

Hauska tavata! Tenori Jussi Myllys, valosuunnittelija Jussi Kamunen ja äänisuunnittelija Johanna Storm.

Maanantaiaamuna Savonniemeen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun juhlasaliin kokoontunut joukko oli juuri tuollainen edellä kuvattu: sekoitus kaikkea mahdollista, mitä vain ooppera voi yhteen koota. Vaikka harjoitusten aikana korvaan tarttui puhekielenä suomen lisäksi ainakin saksaa, englantia ja italiaa, tai näiden sujuvaa sekoittamista, kaikki tulivat koko ajan ymmärretyiksi ja produktio lähti liikkeelle, kuten tapana, ja oikeastaan ainoana mahdollisuutena on, ripeästi ja empimättä. Kapellimestari Altstaedt otti ohjat ensiksi ja laulatti Blonden ja Osminin (Lucrezia Drei ja Jyrki Korhonen) yhteistä kohtausta pari kertaa läpi. Muutama musiikillinen täsmennys tehtiin ja sitten oli ohjaajan vuoro.

Christoph harjoituttaa, Katariina seuraa ja miettii.

Osmin ja Blonde. Bassolla on laulettavana muutama korkeampikin sävel...

Katariina Lahti vei solistit Mark Väisäsen rakentaman lavastepienoismallin ääreen ja kävi läpi äsken läpilauletun kohtauksen näyttämötapahtumat. Pienoismalli antaa suuria odotuksia. Olavinlinnan lavalle tulee näyttävä ja värikäs, eri tyylejä ja aikakausia kekseliäästi yhdistelevä lavastuskokonaisuus. Tuohon kun mukaan vielä Erika Turusen suunnittelema upea ja runsas puvustus… Ai jai, tuskin malttaa odottaa!

Ohjaaja käy läpi kohta harjoiteltavaa kohtausta. Katariina Lahti, Jyrki Korhonen ja Lucrezia Drei. Taustalla Anna Rosendahl, tarpeistonhoitaja Maria Kaihlanen ja lavastaja Mark Väisänen.

"Se on kirahvi!" Vai onko?

Kun koordinaatit tulivat laulajille selviksi, siirryttiin ”lavalle”, siis XAMK:n Savonlinnan kampuksen juhlasalin lattialle, jossa muutamat tuolit tekivät lavasteiden virkaa. Todellinen lavastus palmuineen ja kirahveineen tulee sitten eteen Olavinlinnassa, kun sinne päästään. Lucrezian ja Jyrkin lisäksi näyttämöllä työskentelivät Osminin roolia myös laulava Petri Lindroos ja toinen Belmonteista, Jussi Myllys.

Kaksi Osminia. Petri Lindroos tekee roolidebyytin, Jyrki Korhonen viidettä Ryöstö-produktiotaan.

Belmonte, Jussi Myllys.

Kun harjoitussalin lavastus on todellakin hyvin viitteellinen, joutuvat sekä laulajien että harjoituksen seuraajien mielikuvitukset koetukselle useamman kerran. ”Siinä edessäsi on palmu, kiipeät siihen laulaessasi”, ohjeistaa Katariina Lahti Petri Lindroosia ja jälkimmäinen tekee työtä käskettyä, tai ainakin on näin tekevinään, kuten vain parhaiten osaa.

Petri palmussa.

Molemmat Pedrillot, Cosmin Ifrim ja Jonathan Winell ovat myös paikalla, mutta joutuvat aluksi vain odottelemaan vuoroaan. Molemmat nuoret tenorit sopeutuvat tilanteeseen hyvin, sivullisen silmin jopa oikeinkin hyvin.

Lopulta tenorikin ymmärsi vitsin... Lucrezia Drei, Jonathan Winell ja Cosmin Ifrim.

Kapellimestari-korrepetiittori –kaksikolle tämä harjoituksen aloitus on ehkä hieman kärsivällisyyttä koetteleva työvaihe, koska tapahtumat etenevät kuitenkin pääosin ohjaajan ehdoilla, vain muutama partituurisivu kerrallaan ja niitä useaan kertaan toistaen. Christoph Altstaedt ja Eliisa Suni eivät suinkaan ole ensimmäistä kertaa oopperaproduktiota aloittamassa ja he tietävät, että heidän aikansa tulee vielä… Ja sitä paitsi: näin tulevat ainakin tempovaihtelut, lyöntikuviot ym. käytännön seikat selviksi juurta jaksaen.

Christoph: "Ja tämä tempovaihdos menee sitten kahteen."

Välillä joutuu hieman odottelemaan, mutta ei se mitään. Korrepetiittori, siis harjoituspianisti Eliisa Suni.

Niin ensimmäinen harjoituspäivä etenee. Jopa yllättävänkin nopeasti ne ajatukset, jotka tähän asti ovat olleet vain ohjaajan ja hänen tuotantoryhmänsä suunnitelmissa, päissä, paperilla ja tietokoneiden muistissa, alkavat konkretisoitua Mozartin mestarillisesta musiikista ponnistavaksi aktiiviseksi toiminnaksi. Laulajat omaksuvat ja hyväksyvät tyytyväisinä nyökytellen ohjaajan näkemyksen, ilmassa on todellinen tekemisen tuntu. Jossain vaiheessa lähdetään sitten ihan alusta, alkusoitosta. Tämäpä onkin mielenkiintoista: alkusoiton aikana näyttämölle tulee ainakin videoprojisointia. Suuri purjelaiva näyttää lähestyvän. Sieltä saapuu urhea Belmonte pašša Selimin seraljiin etsimään ryöstettyä morsiantaan, Konstanzea. Ja alkusoiton viime tahtien aikana alkaa lavallakin tapahtua. Ensimmäisenä esille ilmestyy näköjään… matkalaukku.

Tästä lähtee näyttämötoiminta liikkeelle!

Savonlinnan Oopperajuhlien uutuustuotannon, Mozartin Die Entführung aus dem Serailin ensimmäinen harjoituspäivä on takana. Ensi-iltaan aikaa 32 vuorokautta.