Making of Kullervo (Taidelukiolaiset Maria ja Jenna)

Heippa!
Olemme Maria ja Jenna Savonlinnan Taidelukiosta, Ooppera- ja Musiikkiteatterilinjalta ja näiden muutaman viikon aikana seuraamme Savonlinnan Oopperajuhlien Kullervo-oopperan harjoituksia. 

Bloggaajat: Savonlinnan taidelukion
Ooppera- ja Musiikkiteatterilinjan
1.vuoden opiskelijat Jenna
Juusola ja Maria Sairanen.

Kullervon tarina on meille tuttu peruskouluajoilta, tietysti kansalliseepoksestamme Kalevalasta. Kullervon seuraaminen tuo uudenlaisen näkökulman oopperan kehityksestä, sillä olemme aiemmin nähneet vain valmiita teoksia. Tämän vuoksi olikin yllättävää ja mielenkiintoista nähdä kuinka oopperat Olavinlinnassa loppujen lopuksi valmistuvat, kun kävimme ensimmäistä kertaa seuraamassa harjoitusta.

Katsomoon mahtuu 2260 henkilöä. Tämä oli kummallekin täysin uutta tietoa, sillä määrää ei todellakaan osaa silmin arvioida. Tekniikasta vastaa ties kuinka moni osaava tekijä ja sen huomaa Kullervon vaihtuvasta tunnelmasta. Kuoroa emme vielä nähneet, mutta tulossa on yli satapäinen joukko laulajia. Lavalla liikkuu kymmenen solistin lisäksi myös paljon avustajia, joista monet ovat paikkakuntalaisia opiskelijoita ja hyvin tärkeässä roolissa jokainen.

Orkesterisyvennyksessä työskentelee noin 70 muusikkoa kapellimestarin lisäksi. Puvustuksesta vastaa ammattilaisten lisäksi pukijat. Harvoin ehkä niin käy, että laulaja unohtaisi laulettavat tai puhuttavat sanansa, mutta sen takia jokaisessa näytöksessä sekä harjoituksissa on kuiskaaja, joka seuraa partituuria skarppina.
  

Apulaiskapellimestari Harri Karri.

Odottelemme harjoituksen alkua. Meidät on esitelty tuotantotiimille ja päätähdille ja ihmiset vaikuttavat erittäin mukavilta ja ammattitaitoisilta. Meistä tuntui heti, että olemme osa Oopperajuhlien toteuttavaa joukkoa. Katsoessamme ympärillemme huomaamme, että penkit ovat päällystetty pressuilla ja vain muutama niistä on näkyvillä niillä istuvia ihmisiä varten. Ihmismäärä ei todellakaan ole suuri katsomon puolella, eikä lavalla, ainakaan vielä. Istumme muutaman rivin päähän tekniikkapöydistä, aivan reunaan.

Lavastusta on jo aloitettu tekemään ja lavalla on neljä taloa, vaikka jokseenkin keskeneräiseltä näyttävää sellaista. Kolmessa niistä on sängyt. Talojen takana on aita, johon on tehty ovet, joista lavalla olijat pystyvät kulkemaan. Lavastus on yksinkertaisen hyvä ja näyttävä. Rakennusten valaiseminen on jo osittain hoidettu. 

Kullervon ohjaaja Kari Heiskanen.

Joku kuuluttaa ”Harjoitus alkaa, kohtauksesta kuusi (viimeinen kohtaus), lavalle olkaa hyvät.”. Katsomo pimenee ja ohjaaja Kari Heiskanen siirtyy keskustelemaan laulajien kanssa lavalle ja ohjeistaa heidän liikkumistaan. Laulajat laulavat pianon säestyksellä, orkesteri saapuu myöhemmillä viikoilla. Kapellimestari on jo paikalla. Kuiskaaja on valmiina huutelemaan laulajille heidän sanojaan, jotta laulajat oppisivat ne ulkoa. Hän ei koko aikaa äänessä kuitenkaan ole, sanat ovat jo hyvin painuneet mieleen.

Ohjaaja ja apulaisohjaaja lähtevät pois lavalta ja meidät yllättää mahtava bassoääni. Suuntaamme katseemme lavan takaosassa olevien portaiden ylätasanteelle, jossa näemme Tieran osassa olevan Koit Soaseppin. Emme kuvitelleet kenenkään laulajista vielä laulavan lavalla, mutta huomaamme olleemme väärässä. Bassoäänen jälkeen tulee lisää laulajia lavalle, myös itse Kullervo toisin sanoen Tommi Hakala. ”Minä olen pieni ja hento, mutta minulla on vikkelät jalat” sanoo tasanteelle kavunnut Metsästäjä ja tanssii ripaskaa. Seuraavalla kerralla hän pomppii korkealle. Tämä kohta sai hymyn huulille. Laulajilla on tarvittava rekvisiitta mukana ja parilla laulajalla on osa roolivaatteista yllään. Ohjaaja keskeyttää harjoituksen useampaan otteeseen mikrofoniin puhumalla ja antaa laulajillehyvin yksityis- ja henkilökohtaista ohjausta lavalla liikkumisesta ja tietynlaisesta koreografiasta. Näemme ja kuulemme Kullervon veljen Kimmon ensimmäistä kertaa juuri ennen taukoa. Hän on toisella puolella lavaa portaiden ylätasanteella. Kimmo kertoo Kullervolle perheenjäseniensä kuolleen ja laulaa osansa hyvin dramaattisesti. Kohtauksen osa toistetaan moneen kertaan taukoon asti.  

Laulaja Petri Lindroos harjoitusvaatteissaan.

Lähdemme jaloittelemaan tauon ajaksi, sillä linnan viileys saa meidät haluamaan takaisin melko lämpimään ulkoilmaan. Käymme kuitenkin ensin katselemassa pukuhuoneita ja linnan kapeita portaikkoja lavan takana. Tuotantotoimistossa keitämme vettä teetä varten ja lämmikkeeksi katsomoon. 

Laulaja Reetta Haavisto harjoituksissa.

Tauon jälkeen avustajat pyydetään lavalle. Heitäkin ohjaaja ohjeistaa tarkkaan, sekä tietysti solistejamme. Neljä avustajapoikaa toimii ryöväreinä ja kolme tyttöavustajaa on naisia, jotka ryövärit murhaavat. Ryövärit seisovat lavalla kohotetuin miekoin ja ryhdikkäästi lähestyvät talossa olevia naisia ja ohimennen murhaavat heidät. Naiset kaatuvat maahan, kuin olisivat oikeasti kuolleet. Avustajien sisäistäminen on hyvin nopeaa ja kohtauksen osa käydään kokonaisuudessaan vain pari kertaa läpi, nauhalta tulevan orkesterin ja kuoron säestyksellä. Solistit jatkavat kohtausta eteenpäin ja kolme heistä asettuu yhteen taloon seisomaan. Ohjaaja pitää pienen neuvottelutuokion tekniikkavastaavan kanssa. Talo laitetaan pyörimään kahden miehen voimin. Kohtaus on erittäin tunnelmallinen valaistuksensakin ansiosta. Kello tulee yhdeksän ja ohjaaja kiittää kaikkia onnistuneesta harjoituksesta. Poistumme vakuuttuneina paikalta.

Näin jälkipuintina, Kullervo vaikuttaa lupaavalta ja seuraamme mielellämme tulevia harjoituksia. Mitä tulee olemaan, kun kuoro ja orkesteri saapuvat paikalle? Tässä vaiheessa pystyy jo näkemään tietynlaisen dramaattisuuden laulajien ja ohjaajan tekemisessä, sellaisen, joka sopii tähän oopperaan ja suomalaiseen mieleen. Laulajat alkavat eläytyä rooleihinsa päivä päivältä enemmän ja odotamme innolla, mitä tulevat harjoituskerrat tuovat tullessaan sekä kuinka ooppera kehittyy sellaiseksi mitä olemme tottuneet näkemään.