Kullervokuulumisia (Olli Tuunanen)

Musiikkituottaja Olli Tuunanen

Savonlinnan Oopperajuhlien musiikkituottaja Olli Tuunanen seurasi ensimmäisen kerran oopperaharjoituksia Olavinlinnassa jo vuonna 1967, kun Oopperajuhlien uuden tulemisen ensimmäistä tuotantoa, Peter Kleinin ohjaamaa tulkintaa Beethovenin Fideliosta valmisteltiin. Kuorossa tuolloin laulaneiden vanhempien mukana harjoitusten kautta tulivat tutuiksi myös seuraavien kesien Trubaduuri ja Juha. Hämäriä muistikuvia on myös Salomesta.

Puolalaiskesästä 1972 Ollilla ei ole mitään henkilökohtaisia muistoja, mutta seuraavan vuoden Taikahuilusta lähtien hän on tavalla tai toisella kokenut jokaisen Savonlinnan Oopperajuhlien Olavinlinnaproduktion, niin omat kuin vierailijoiden tuomat, aina tähän päivään asti. Erityisen sykähdyttävästi vuosien varrelta ovat vaikuttaneet kesän 1975 Ratsumies, 1978 Boris Godunov (ensimmäinen kesä kuorolaisena), 1993 Macbeth (ensimmäisen kerran pienessä solistiroolissa) ja 1999 Faust. Vierailijoiden Olavinlinaan tuomista lukuisista huippuproduktioista on muistissa varsinkin Lontoon kuninkaallisen oopperan versio Peter Grimesista vuonna 1998.

Tämän vuoden uutuusproduktiota, Aulis Sallisen Kullervoa Olli Tuunanen seuraa katsomosta käsin ja kirjoittaa omia tuntemuksiaan tälle palstalle.

 

Kullervon harjoituksissa lauantaina 7.6.

Savonlinnan Oopperajuhlien kesän uutuusproduktiota, Aulis Sallisen Kullervoa on nyt harjoiteltu Olavinlinnassa vajaa viikko. Ohjaaja Kari Heiskasen johdolla on tehty tehokasta työtä, koska tänään harjoituksissa käytiin läpi jo pitkiä, viimeisteltyjä ja hyvin valmiin oloisia kohtauksia. Apulaiskapellimestari Harri Karri ja harjoituspianisti Hans-Otto Ehrström, solistit ja koko tuotantotiimi ovat kaikki selvästi inspiroituneita työstään, sen aistii mainiosti aina katsomon viimeiselle penkkiriville, jossa näitä rivejä kirjoittelen.

Harjoituspianisti Hans-Otto Ehrström Kullervon harjoituksissa.

Ja miltä se sitten näyttää ja kuulostaa tämä produktio, johon kohdistuu erityisen suuria odotuksia? Näin kokeneen konkarinkin on pakko tunnustaa, että nämä pari tämänviikkoista visiittiä Olavinlinnassa ovat antaneet poikkeuksellisen vahvoja tuntemuksia. Antti Mattilan lavastus istuu Olavinlinnan lavalle luontevasti; näennäisestä yksinkertaisuudesta paljastuu toimivia yksityiskohtia uudelleen ja uudelleen, joiden mahdollisuuksia Kari Heiskasen oivaltava ohjaus taitavasti hyödyntää.

Ja sitten nämä laulajat, Jorma Silvastin taiteellisen johtajakauden ensimmäiset valinnat: aivan mahdottoman hienoa, vokaalisesti suorastaan loisteliasta tulkintaa kuullaan lavalta uudelleen ja uudelleen. Eihän tämän tietysti pitäisi minua mitenkään yllättää, ovathan näyttämöllä mm. Tommi Hakala ja Tuija Knihtilä, omissa äänityypeissään merkittävintä kansainvälistä uraa tekevät suomalaislaulajat. Hienonta on kuitenkin se, että nämä kaksi eivät mitenkään nouse muun miehityksen yläpuolelle. Juha Kotilainen, Petri Lindroos, Vuokko Kekäläinen ja Reetta Haavisto ovat rooleissaan aivan erinomaisia, niin laulullisesti kuin näyttämöllisesti. 

Tuija Knihtilä harjoituksissa.

Petri Lindroos ja Tommi Hakala harjoitustunnelmissa.

Ja sitten on tietenkin vielä Ville Rusanen! "Vasta" nyt Savonlinna-debyyttinsä tekevä ja heti Silvastin Vuoden taitelijaksi valitsema korkea baritoni sykähdyttää Kimmon roolissa. Tässä ei ole enää mikään tulevaisuuden lupaus, vaan valmis kansainvälisen tason laatulaulaja, jonka äänen soinnin loistokkuutta, rytmien käsittelyn iskevyyttä ja artikuloinnin huolellisuutta ei voi muuta kuin ihailla.

Ehdottomasti on väärin sanoa, että "vanhat hyvät ajat" olisivat palanneet Olavinlinnaan, eihän tässä mitään huonoja aikoja olla eletty viime vuosinakaan. Savonlinnan Oopperajuhlien uutuusproduktiot ovat olleet erityisesti musiikillisesti hienoja elämyksiä vuosi vuoden jälkeen.

Mutta kuitenkin: näin suomalaisena on pakko todeta, että kun Olavinlinnan isolla linnanpihalla kaikuvat suomalaisen oopperasäveltaiteen suuren mestarin sävelet suomalaisten, rooleihinsa loistavasti sopivien huippulaulajien suomeksi laulamina, silloin ollaan jossakin, josta tämä festivaali on syntymästään asti ponnistanut ja joka omalta osaltaan tekee siitä ainutlaatuisen.

Hyvä suomalainen, ethän jätä tätä kulttuurikokemusta väliin! Synkkäsävyisestä perustarinasta huolimatta oopperan teemat ja sen musiikki tuntuu kumpuavan suoraan geeniperimästämme ja siksi se tuntuu niin kokonaisvaltaisesti koko kehossa. Kun ensimmäisen kohtauksen päätteeksi pikkupoika-Kullervo kirjoittaa talon seinään pikkupojan hieman haparoivin kirjaimin "MINÄ KOSTAN", on se hetki, joka todella vaikuttaa. Hieno Kari Heiskasen oivallus, johon kiteytyy merkittävä osa koko oopperan perussanomaa. 

Kari Heiskanen ja Antti Mattila työssään Kullervon harjoituksissa.

Hyvä suomalainen, tänä kesänä Savonlinnassa ollaan syvällä suomalaisuuden ja suomalaisen oopperataiteen ytimessä. Muista, että Kullervo on Oopperajuhlien ohjelmistossa vain tämän yhden kesän ja kesän aikana vain viisi esitystä. Vain viisi mahdollisuutta kokea, mitä joskus vuosikymmeniä sitten nimetty "suomalainen oopperaihme" käytännössä on.