maanantai 27. kesäkuuta 2016

Otellon harjoitukset Talvisalon koululla (Anni Elna Kaakinen)

Otellon harjoitukset on täksi viikoksi siirretty Talvisalon koulun jumppasaliin. Jännä ympäristö oopperalle. Sali oli kuitenkin muutettu toimivaksi harjoitusnäyttämöksi. Lattialle oli levitetty matto jonka oletan olevan samaa kokoa linnan lavan kanssa. Muut lavasteet, kuten lavan vasemmalla puolella sijaitseva suuren rikkoutuneen peilin palasista tehty ”tasohykermä”, oli merkitty lattiaan teipeillä. Teoksen lavasteista oli siirretty juuri kaikki tärkeä Talvisaloon. Osan lavasteista laulajat tosin joutuivat vain kuvittelemaan olevan siinä ja esittämään miimisesti. Tästä esimerkkinä taustalla oleva yksi pala suurta peiliä.
  
Perjantain harjoituksissa tehtiin Otellon läpimeno ensimmäistä kertaa uuden Desdemonan kanssa, Yana Kleyn. Minusta oli mielenkiintoista nähdä miten hän roolin suorittaa, ja miten se eroaa Ekaterinan Desdemonasta. Ainakin Yana on oikein mukava, vaihdoimme muutaman sanan ennen ja jälkeen harjoitusten.
Saavuin paikalle juuri kun Otello on saapunut satamaan ja roikuttaa vihollisen päätä käsissään. Alkaa siis hyvin! Heti ensimmäisessä kohtauksessa saa nauraa vedet silmissä. Ainakin minä nauroin. Cassio siis hoipertelee kännissä ympäri-ämpäri Jagon ja Roderigon juotettua hänet. Hoipertelu näyttää niin hupaisalta että minun pitää pidätellä itseäni etten purskahtaisi räkättämään täyteen ääneen. Kyllä muutkin hekottelivat sille, en ollut ainoa. Toinen kerta milloin meinasin revetä nauramaan oli kun 3. näytöksen lopussa näytti aivan kuin Jago olisi näyttänyt Otellolle keskaria. Eihän hän tietenkään näyttänyt, jotain Tommi Hakala kuitenkin teki kädellään joka vaikutti siltä. Se oli jotenkin niin koominen tilanne.
Ooppera on erittäin fyysistä hommaa. Otellossakin laulajat miekkailevat laulamisen keskellä, laulavat selällään, toisen käsi kurkulla tai mitä omituisimmissa asennoissa. Siihen tarvitaan hyvää kuntoa ja harjoittelemista. Sekä oikeaa laulutekniikkaa.
  
En silti voinut olla miettimättä että ärsyttikö koko tiimiä olla Talvisalossa vai olivatko kaikki jotenkin todella väsyneitä, sillä tunnetta jäi mielestäni puuttumaan monista kohtauksista. Desdemonan ja Otellon ensimmäisestä yhteisestä kohtauksesta varsinkin. Jotkut laulajista säästelivät ääniään aika kovasti, tai sitten heidän äänensä olivat muuten vain jotenkin todella tukkoisia. Toisaalta toiset sitten taas lauloivat aivan pää punaisena ja täysillä. Väillä mietin että nyt paukkuu turvallisen työympäristön desibelirajat. Miten iso ääni heistä pääsee! Oli kyllä hauska kuulla että ammattilaisillakin ääni kiksailee kuin murrosikäisellä pojalla. Myös väsynyttä hihittelyä ja levottomuutta oli ilmassa. Se toisaalta sai rentouttaa meininkiä. Ammattimaisuus harjoituksista silti taas loisti, vaikka olisikin väsyttänyt. Virheisiin ei taaskaan jääty vellomaan, vaan etiäpäin mentiin kuin mummot lumessa.
  
Tauolla ollessamme kuulin ohjaajan Duffautin ja kapellimestari Zhangin juttelevan hieman huolestuneeseen sävyyn aikataulusta ja harjoitusten puutteesta. Varsinkin siitä kun kuoro ja orkesteri ovat tulossa vasta tulevilla viikoilla harjoituksiin, eikä heidän kanssaan ole paljoa yhteistä harjoitteluaikaa. Myös solistien jotka vuorottelevat yhden roolin kanssa, kuten Jagojen, erilaisuus tuo kuulemma omat vaikeutensa ohjaamiseen. Duffaut kyllä tekee työnsä hyvin, ja vaikka häntä hieman huolestuttaisikin ei hän anna sen näkyä työssään. Hän näyttelee laulajien kanssa ja kertoo tasan tarkkaan missä heidän pitäisi olla. Duffautista kuoriutuu kunnon laulajakin. Tauolla hän alkoi esittää kuoroa ja tanssahtelemaan laulaen mukana, meidän muiden naureskellessa vieressä. Kivan rento meininki taas!

Desdemonan laulaessa ensimmäiset vuorosanansa älysin että okei, Yana on aivan yhtä hyvä kuin Ekaterinakin. Pidempään seuratessani Yanaa, huomasin kuitenkin että hän on jotenkin enemmän läsnä näyttelemisessä, toisin kun Ekaterina joka oli jotenkin orjallisempi laulussa, eikä niin läsnä lavalla. Tosin voi johtua siitä että viimeeksi kun näin hänet hänellä oli toppatakki päällä ja istuin kauempana lavasta mitä nyt. Yanan aktiivinen näyttely luultavasti johtui osaksi siitä että hänen piti olla kokoajan hereillä sillä tämähän oli hänen ensimmäinen läpimenonsa Otellon harjoituksissa. Hänen piti kokoajan vahtia mihin Duffaut häntä ohjasi. Hyvin hän selviytyi. Ja hänen Ave Mariansa oli ihanaa kuunneltavaa. En uskaltanut edes hengittää tai liikahtaa etten rikkoisi sitä tunnetilaa mikä salissa oli.
  
Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin Otellon kokonaan. Pidän tästä teoksesta sillä siinä tapahtuu kokoajan, eikä jäädä junnaamaan paikalleen. Otello ei ole ollenkaan pitkäveteistä tai vaikeaa kuunneltavaa. Kaikki tapahtumat ovat kuin mehukkaita juoruja joista haluaa vain kuulla lisää. Draamaa! Sellaista mitä katsoo mielenkiinnolla, odottaen jokaista seuraavaa kohtausta. On se Jago kyllä aikamoisen draamasopan keittänyt!
Minusta oli ihanaa katsoa läpimenon jälkeen miten Duffaut meni heti pitämään Yanaa ja Kristiania kädestä ja kiittämään heitä. Ennen lähtöä jälkeen käytiin vielä läpi että mitä parannettavaa on jotta osataan seuraavalla kerralla tehdä oikein.
Olen aika varma että kaikilla työryhmäläisillä pyörii koko Otello päässä aina joka ilta ennen nukkumaanmenoa.

Anni Elna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti