tiistai 14. kesäkuuta 2016

Bloggarin moikat ja Otellon ensimmäiset harjoitukset (Anni Elna Kaakinen)

Moikka!

Minä olen Anni Elna Kaakinen, juuri Savonlinnan taidelukiosta toisen bloggaajan, Marian, kanssa valmistunut nuori laulajan alku. Olen syntynyt Rovaniemellä, muuttanut sieltä Helsinkiin ja taas eteenpäin Imatralle, ja lopulta lukion perässä Savonlinnaan. Olen harrastanut musiikkia ja varsinkin laulua aivan pienestä pitäen ja ollut monenlaisissa musaprojekteissa mukana. Laulu ja musiikki ovat erittäin tärkeitä minulle ja olen iloinen että pääsen kesän ajan seuraamaan ja oppimaan musiikin ja laulun ammattilaisten tekemisistä läheltä.

Kirjoitan blogia Oopperajuhlien uutuusteoksesta Otellosta. Olen todella utelias tietämään oopperamaailmasta lisää, enkä malta odottaa miten paljon tulen oppimaan oopperan maailmasta tänä kesänä. Minulla ei ole lähes ollenkaan kokemusta blogin kirjoittamisesta, ja tämä onkin täysin uusi ja mielenkiintoinen aluevaltaus! En ole suurin oopperan ystävä enkä tiedä oopperasta paljoa. Ensimmäinen kunnollinen kosketukseni oopperaan tuli, kun pääsin opiskelemaan ooppera-musiikkiteatteri-linjalle Taikkariin.

Olen kesätöissä Savonlinnassa Cafe Nestor nimisessä kahvila-autossa jonka voi löytää Aleksin aukiolta, sekä Mustan Virran Panimobaarissa joka löytyy Riihisaaresta, aivan Olavinlinnan vierestä. Saa tullaa moikkaamaan ja antamaan palautetta teksteistä, tai tulla keskustelemaan oopperoista ja musiikista muutenkin. Lisäksi keikkailen kesällä jonkin verran yksin ja bändin kanssa.

Otello

Maanantaina 6.6.2016 lähdin intoa ja uteliaisuutta puhkuen katsomaan  Savonlinnan Oopperajuhlien uutusteoksen, Otellon, ensimmäisiä harjoituksia. En ole ikinä ollut sellaisessa tilanteessa. Menimme Marian (toisen bloggarin) ja Chiekon (meidän kahden ihanan lauluopettajan) kanssa linnaan jossa heti kättelyssä näimme kuinka vanhat ja uudet tuttavat tervehtivä toisiaan lämpimästi, ja kuinka meidätkin, kaksi nuorta bloggaria, toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi joukkoon ja linnaan (Kättelin muun muassa Tommi Hakalaa, Fangirling!!). Vaikka Olavinlinnassa oli koleaa ja seinät hohkasivat kylmää ilmaa, oli tunnelma lämmin ja innostunut. Aluksi oli lyhyt teosesittely jossa ohjaaja Nadine Duffaut kertoi muulle tiimille teoksesta hänen silmin. Tästä jatkettiin ensimmäisiin yhteisiin musiikkiharjoituksiin.

Anna Elna Kaakinen, Maria, Chieko Okabe Otellon harjoituksissa.
Otellon kapellimestari, kiinalainen Xian Zhang, teki heti vaikutuksen. Ei minulla ollut mitään hajuakaan kuka hän on – ei ainakaan ennen tätä. En tosin ole ikinä tutustunutkaan kapellimestareihin, että ei ihmekään etten tiennyt häntä. Nyt hän kuitenkin on painunut mieleeni ikuisiksi ajoiksi.

Menimme kuuntelemaan musiikkiharjoituksia, ja Xian antoi heti laulajille neuvoja tulkintaan ja ääntämiseen. Sitä oli nuorena laulajan raakileena niin opettavaista seurata vierestä. Eikä hän pelkästään keskeyttänyt ja pyytänyt laulajilta lisää, vaan hän myös aidon vilpittömästi kehui laulajia. Tätä on myös ihanaa nähdä. Jollain tasolla ärsyttävän uppiniskaisena suomalaisena en ole täysin tottunut siihen että kehuja voi saada niin monistakin asioista, ja se yllätti minut. Positiivisesti tietenkin! Kehut ovat tärkeitä, eihän muuten voi tietää että tekee jotain oikein ja hyvin.

Lisäksi näistä harjoituksista jäi mieleen Desdemonaa esittävä solisti Ekaterina Goncharova. Hänen äänensä ja tulkintansa oli näissä ensimmäisissä harjoituksissa jo uskomaton. Sain kylmiä väreitä Ave Mariasta. Se on ainoa pätkä jonka olin aikaisemmin kuullut Otellosta ja jota olin vielä kaiken lisäksi itsekin laulanut laulutunneilla. Kaikki pienimmätkin sävyt hänen äänessään herättivät tunteita. Se intonaatio millä hän lauloi oli ihanaa kuunneltavaa. Ja miten puhdasta... Olisin voinut painaa silmäni kiinni ja kuunnella hänen lauluaan loppuun saakka. Kesätyöt kuitenkin painoivat päälle ja piti lähteä suorittamaan muita velvollisuuksia. Näiden harjoitusten seuraaminen oli erittäin hyvä alkupuraisu Otellon harjoituksiin.

Perjantaina 10.6.2016 kävin katsomassa Otellon aamuharjoituksia Chiekon kanssa. Minua vähän mietitytti ensin että mitä ihmettä minä, kevyen musiikin suurkuluttaja, oopperoista lähes mitään tietävä ”moukka” muka saan niistä irti. Ja mitä ihmettä minä vielä osaisin niistä kirjoittaa? ”Älä ota paineita”, näin olin kuullut ihmisten sanovan minulle monta kertaa. Paineita kuitenkin oli. Mitä muuta voi olettaa kun menet amatöörinä arvostelemaan ammattilaisten harjoituksia? Noh, päätin kuitenkin olla oma itseni ja kiinnittää huomiota niihin asioihin jotka automaattisesti ja luonnollisesti kiinnittävät huomioni, ne ovat varmasti hyvin yksinkertaisia ja itsestäänselvyyksiä joillekin, mutta toisaalta saattavat olla niitä asioita mihin muut eivät olisi kiinnittäneet huomiota.

Linnassa harjoiteltiin Otellon 4. ja viimeistä osaa. Ensimmäinen asia mihin kiinnitin huomion oli se miten hupaisilta laulajat näyttivät lavalla toppatakeissa ja paksuissa kaulahuiveissa. Niin arkisilta ja kylmissään olevilta näyttävät ihmiset lavalla ovat niitä suuria oopperatähtiä, joista  koulun musiikinhistorian tunneilla puhuttiin. Tämä palautti minut heti maan pinnalle. Ihmisiä hekin vain ovat. Tosin viisaita sellaisia, sillä parempi vain että olivat pukeutuneet lämpimästi. Linnassa oli taas jäätävän kylmä, maksimissaan 7 astetta.

En oikein tiennyt mitä odottaa oopperaharjoituksilta. Yllätyin siitä miten ”tavalliset” harjoitukset ne olivat. Ohjaaja seurasi kokoajan tarkasti ja läheltä laulajien jokaista liikettä ja elettä. Varmasti luo paineita suoriutua hyvin, ja vaaran ylisuorittaa tässä vaiheessa harjoituksia. Laulajat selvästikin säästelivät ääniään tulevaa varten. Kellokin oli vasta 11 eikä ääni tietenkään ole parhaimmillaan tähän aikaan. Silti voi vain ihailla sitä menoa ja ammattitaitoa mikä harjoituksissa oli. Ohjaaja laittoi harjoituksen monesti poikki ja tämä olisi voinut turhauttaa useimpia ihmisiä, mutta ohjattavat ymmärsivät syyn ja koittivat tehdä kaikkensa että harjoituksissa päästiin eteenpäin eikä junnattaisi paikallaan. Ammattilaisten harjoittelua on ilo katsoa. Laulut kajahtelivat linnassa vakuuttavasti. Otellossa on perinteiseen malliin useita miesrooleja ja vain kaksi naisroolia, mutta nämä kaksi naissolistia, joita sain kuunnella ovat upeita. Girl Power!

Otellon solistin Kristian Benediktin äänestä saattoi kuulla kaikki pienimmätkin tunteet. Vaikken ymmärtänyt laulusta muita sanoja kuin Sí ja Morta, saatoin silti aistia mistä hän lauloi hänen tulkintansa ansiosta. Kesken dramaattisen loppukohtauksen ilmestyy jostain vahingossa varpunen lentelemään Otellon ja Desdemonan ympärille, kuin innokkaasti antamaan aplodeja ja huutamaan bravo, bravo! Kesän ensimmäinen oopperavieras.

Pianisti myös herätti huomioni. Uskomatonta että joku pystyy säestämään kokonaisen oopperan luultavasti suurimmalta osalta prima vistana, eli ensinäkemältä. Hän vain ihan luontevasti soitti mitä nuotissa luki ja käänsi vielä itse sivuakin. Ja vaikka pianisti pystyy soittamaan vain tärkeimpiä melodiakulkuja siten miten käsiä ja sormia riittää, sai soitosta jo käsityksen siitä miten kaunista musiikkia Verdi on säveltänyt ja mitä tulevan pitää kun koko orkesteri saapuu paikalle. Luultavasti tulen saamaan kylmiä väreitä useamman kerran kunhan pääsen katsomaan oopperan varsinaiseen esitykseen.

Innolla odotan!

 Anni Elna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti