maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kuolleesta talosta 2016 (Maria Sairanen)


Maria Sairanen (keskellä) seuraamassa harjoituksia
Anni Elna Kaakisen (vas.) ja Chieko Okaben (oik.) kanssa.
Olen Maria Sairanen, Savonlinnan kulttuurielämän kasvatti. Valmistuin Anni Elnan, toisen bloggaajan kanssa tänä keväänä Savonlinnan Taidelukiosta ooppera-musiikkiteatterilinjalta.
Tänä kesänä tulen kirjoittamaan blogia Kuolleesta Talosta – oopperasta jossa olen myös näyttämöavustajana. On hienoa päästä tutustumaan oopperan maailmaan blogikirjoittajan kuin myös näyttämöavustajan näkökulmasta.

Ooppera ja Savonlinnan Oopperajuhlat ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Ensimmäinen oopperakokemukseni sijoittuu lapsuuteeni, kun pääsin katsomaan Jaakko Kuusiston perheoopperaa Koirien Kalevala, jota muistelen tänäkin päivänä lämmöllä.

Vaikka olen päässyt tutustumaan oopperan maailmaan laulutuntien, katsojan roolin, blogikirjoittajan ja musiikinhistorian kautta minulla on silti paljon opittavaa. Odotan innolla mitä tämä oopperakesä tuo tulleessaan.

Kävin seuraamassa maanantaiaamuna 20.6. Kuolleesta talosta -oopperan ensimmäisiä harjoituksia. Kyseinen ooppera on Oopperajuhlien tuotannossa ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja sen ensi-ilta on 23.7.

Olin tehnyt vain vähän taustatutkimusta ennen harjoitukseen menemistä. Tiesin, että Kuolleesta talosta on tsekinkielinen ooppera ja kieli on hyvin haastavaa erilaisten konsonanttien ja niiden paljouden takia. Minusta kieli on myös korville vaativaa kuunneltavaa, koska sanoja ei pysty ollenkaan ymmärtämään kuulemalta ellei tunne kieltä.

Olin lukenut, että kyseinen ooppera on säveltäjän (Leoš Janáček) viimeinen ooppera, jonka partituuri löytyi hänen työpöydältä vasta Janáčekin kuoleman jälkeen. Tieto sai minut pohtimaan liittyykö partituurin valmistumiseen jotakin erikoislaatuista.

Jollain tavalla mieleenpainuvin tieto oopperaan liittyen on se, että teoksen 17 roolista vain kaksi on naisrooleja, joista toinen on ns. housurooli, eli naisen tekemä miesrooli, mutta ei Dostojevskin vankileirilläkään naisia varmaankaan ollut.

Harjoitus oli Savonlinnan OKL:n Aino -salissa, jossa teosta harjoitellaan ainakin 1. viikko. Miten mukavalta tuntuikaan päästä harjoituksia seuraamaan, mutta mielessäni oleva ajatus siitä, että Oopperajuhlien toiminta keskittyy vain Olavinlinnaan, kariutui kun luin harjoitusaikataulua. Oopperoita harjoitellaankin monessa paikassa, niin tietenkin.

Nuoresta ihmisestä, joka on yleensä käynyt vain katsomassa valmiita teoksia, harjoitusten seuraaminen tuntuu kutkuttavan kiinnostavalta. Ajatus siitä, miten pienistä paloista, yksittäisistä ohjeista ja eri henkilöiden - kuten kapellimestarin ja ohjaajan yhteistyöstä - jotka ovat tulleet ympäri maailmaa panoksesta, syntyy ihmeellinen kokonaisuus. Se on huikeaa nähtävää ja vielä huikeampaa on päästä olemaan mukana siinä näyttämöavustajana.

Miten Kuolleesta talosta -oopperan harjoitukset lähtivät käyntiin?

Kuolleesta talosta -oopperan ensimmäinen pala oli lähteä liikkeelle musiikkiharjoituksen muodossa teoksen alusta kera solistien, korrepetiittorin, kapellimestarin ja ohjaajan.
Musiikkiharjoituksessa solistit istuivat penkeillä kahdessa rivissä, kapellimestari heidän edessään, korrepetiittori hänen toisella puolellaan. Kapellimestarilla oli tarkka, mutta lempeä ote ohjauksessa ja hän keskeytti aina kun oli tarve. Kuten jo aikasemmin mainitsin tsekin kielen haasteellisuudesta, se tuli aina välillä vastaan myös harjoituksissa, mutta käsittämättömän nopeasti sen aiheuttamat ongelmat korjaantuivat.

Jo harjoituksissa, ensimmäisellä kuuntelukerralla pystyi tuntemaan musiikin tyylin vaihtelun piinavista tunnelmista melodisiin pätkiin. Huomio kiinnittyi siihen, että laulu on puhelaulun tyylistä, henkilöt keskustelevat keskenään, ei ole vain yhtä tiettyä henkilöä, joka olisi melkein jatkuvasti pääroolissa.

Ensimmäinen tarkka, mutta rento harjoitus loppui toiseksi viimeisen osan käymiseen. Niin alkoi teoksen matka kohti ensi-iltaa.


Keskiviikko, 22.6.2016 Savonlinnan OKL Aino -sali

Aino -saliin on ilmestynyt oopperan rekvisiitat, tuolit ovat kadonneet, solisteilla ei ole enää nuotteja, lattialla olevassa matossa on kaikenlaisia kuvioita jotka kertovat miten Olavinlinnan lavaa tulla käyttämään, mitä on missäkin, miten kaikki asettuu. Harjoitus alkaa erään oopperan esityksen taltioinnin katselulla. Päivän harjoitus tulee koostumaan 1. osan harjoituksesta.

Harjoitusta on mielenkiintoista seurata, miten jokainen produktiossa mukana oleva tekee oman osuutensa, varsinkin ohjaaja. Ohjaajan työ on suuressa osassa produktion tekemisessä. Jos esiintyjät saavat tarvitsemansa ohjeet mahdollisimman alussa, on roolin työstäminen paljon helpompaa ja esityksestä voi tulla monipuolisempi. Katsoja saattaa nähdä lavalla enemmän, hän pystyy kiinnittämään huomiota monenlaisiin hahmoihin ja niiden välisiin suhteisiin.

Minusta, nuoresta ihmisestä, joka ei ole vielä täysin syvällä oopperan maailmassa, on ihmeellistä nähdä se miten musiikki, laulaminen, kapellimestarin työ ja näytteleminen yhdistyvät. Korrepetiittorin, myöhemmin orkesterin soittama musiikki luo tunnetilat, mikä kuvaa miljöötä ja tapahtumia, kuten alkusoitossa oleva pätkä, joka kuvaa aamun sarastusta. Musiikkiin liitetty näytteleminen avaa teosta enemmän, se tuo tapahtumat ja roolihahmot konkreettisiksi. Lopuksi on laulaminen, joka on henkilöiden replikointia. Ei pidä kuitenkaan poissulkea lavastusta, rekvisiittaa ja valotekniikkaa, jotka tekevät loppusilauksen teokseen.

Keskiviikon harjoitus sai pyörät pyörimään kunnolla eteenpäin, ohjaaja antoi laulajille tietyt ohjeet heidän paikoistaan ja kulkureiteistään, ja kehotti laulajia jo ajattelemaan roolihahmojaan. Tiettyjä alun kohtauksia harjoiteltiin monta kertaa kunnes ne toimivat hyvin. Oopperan tarinasta vain vähän tietävänä keskityin seuraamaan ohjaajan työtä ja solistien tekemistä, myös harjoituskapellimestarin ja korrepetiittorin ihailtavaa työtä. Tuntuu siltä, että teoksesta tulee jotain pysäyttävää ja mielenkiintoista, tarinan kuten myös hahmojen osalta.

Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti