torstai 30. kesäkuuta 2016

Hurmaavat harkat


Kylmää ja pimeää? Sitäkin välillä, mutta eniten hauskaa.

Oopperan alokas täällä hei. Ensimmäinen harjoitusviikkoni on nyt seikkailtu lävitse.
Täytyy sanoa – se käy kyllä työstä, että suhaa itselle uudessa kaupungissa ja arjessa, nitisevällä lainapolkupyörällä, kelissä kuin kelissä, iltaharkoista aamuharkkoihin. Erityisen uutta minulle on mennä illaksi töihin ja saapua majapaikalle takaisin vasta yöllä. Kesäyö on onneksi pikkukaupungissa hyvin armollinen. Suorastaan ihana.

Kirjoitan tätä tekstiä yhdentoista jälkeen yöllä, iltatoimieni jälkeen. Kehossa on vielä paljon endorfiineja. Niitä kyllä virtaa kun antaa kaikkensa (vaihtelevalla lopputuloksella, sillä esim. tänään mokasin ja meinasin ratkoa mekon päältäni).
Parasta lavalla ovat juurikin dramaattiset ja hyvin fyysiset kohtaukset. Don Giovannissa meillä supereilla, extroilla eli näyttämöavustajilla on niukasti vilahduksia, mutta sitäkin kohtalokkaampia esiintuloja. Oopperafanit varmasti tuntevat termistöä, mutta selvennyksen vuoksi – näyttämöavustaja on se tyyppi, joka ei laula (kuoro on sitä varten), mutta tukee muuten draamakokonaisuutta.

Näyttelijänä katson harkoissa ennenkaikkea kanssaesiintyjien näyttelijäntyötä. Itse toinen pääjehuista, Don Waltteri Torikka on moisessa todella ansioitunut. Pakko todeta tässä samalla, että haluaisin nähdä hänet esimerkiksi melodramaattisessa musikaalissa. Waltteri handlaa kroppansa hyvin eli onnistuu tuomaan hahmon ajatuskulun ja tarinan kaaren esille fyysisessä, vahvassa ilmaisussaan. Herkkäaistisuus on synnynnäinen lahja ja siunaus esiintyjälle.

Tässä otoksessa tekemisen ilo näkyy hyvin. Ooppera ei ole vakava asia.

Belgialainen ohjaajamme Paul-Emile Fourny luo ihanan ilmapiirin harjoituksiin. Hän kohtaa jokaisen meistä yksilönä, silmiin katsoen ja vankan ammattitaidon lämmöllä. Plus kera kieroutuneen belgialaisen huumorin, joka pilkahtaa aina välillä pintaan. Ohjaaja on myös mainion pikkutarkka ja korjaa pieniäkin liikeratoja. Niillä on yllättävän paljon merkitystä kun lavarakennelmat ovat melko yksinkertaisia itsessään. Hyvä ohjaaja luottaa tekijään, mutta on kuitenkin mainiota saada yksityiskohtaisia vinkkejä, kehysehdotuksia, joiden tietää ohjaajan hyväksymänä näyttävän hyviltä katsomoon ja joiden päälle on turvallista rakentaa omaa ilmaisua.

Ohjaaja työssään

Ooppera musiikin lajina on minulle vielä etäinen. Ehkä intohimo oopperamusiikkiin ei ole kohdallani vielä syttynyt kunnolla. Huomaan kyllä päässäni hahmottelevani joitain Mozartin sulkakynän sävelkulkuja. Oopperassa on jotain absurdia, koska se on niin spesifi ja ylitsevuotavan dramaattinen taiteenmuoto. Usein satoja vuosia vanhoja tarinoita ja toteutustapoja, eräänlaisia sisäänkirjoitettuja maneereja. Myönnän, oopperaa enemmän pidän yleisesti tuotantohulinasta ja tekemisestä. Väline vaihtuu, vaan intohimo tekemiseen pysyy.
Oopperajuhlat tuntuvat entisestään vahvistavan sitä ajatusta, että suurin rakkauteni on jopa masokistisia ulottuvuuksia saava tarve ja intohimo kehittyä näyttelijänä ja ylipäänsä esiintyjänä. En ole näytellyt katsomolle yli 10 vuoteen, joten pohdin kyllä, että teenkö kaiken riittävän isosti. Elävässä kuvassa riittää välillä vain ajatus päässä ja silmissä.

Harjoitukset aloitettiin koulun salista. Nuottitelineet markkeeravat lavasteita.

Kuten elokuva-alalla, ooppera on esiintyjille useasti odottelua ja sitten nopeita pinkaisuja lavalle. Olosuhteet ovat usein molemmissa haastavia. Toisaalta niistä saa kiksejä. Tuotantotapa on todella vapaanoloinen oopperassa, elokuvien puolella kaikki vaikuttaa paljon hektisemmältä ja tiukemmalta... Oopperan tuotannollinen kepeys on tietenkin illuusiota, koska olen tullut mukaan hulinoihin vasta loppuvaiheessa. En näe kuin murto-osan juhlien tuotantoväestä ja tiedän kyllä, että kuinka kova järkkääminen ja aikataulutus taustalla on.

Kyllä tämä edelleenkin tuntuu seikkailulta. Linna on huikea työpaikka ja yhdessä on hienoa toteuttaa itseään. Rennosti. Pönötystä tai tiukkaa protogollaa ei kyllä löydä mistään, vain kasan innostuneita ihmisiä neulepaidoissaan, tennareissaan ja huppareissaan.

Suvi-Pilvi
https://www.instagram.com/supicharlize/


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti