Kuolleesta talosta kenraaliharjoitus (Maria Sairanen)

Kuolleesta talosta -oopperan torstaiaamun kenraaliharjoitus oli mullistava kokemus. Olin liikutuksissani oopperan jälkeen ainakin pari tuntia. Esitykseen oli tullut niin paljon lisää viimeisen harjoitusviikon aikana, mahtavaa. Kenraalissa pääsin näkemään oopperan kokonaiskuvan ja keskittymään enemmän juoneen ja esiintyjien eläytymiseen.
  
Odotin miten orkesterin mukaan tuleminen muuttaisi teosta. Oli aivan huikeaa kuulla alkusoiton aamun sarastus jousien soittamana. Muutenkin orkesterin soitto kapellimestari Tomáš Hanuksen johtamana oli keskittynyttä ja lumoavaa. Orkesterin soittamat tahtilajit vaihtuvat moneen kertaan, soittajat soittavat haastavia kuvioita ja lyömäsoittimet tulevat esille jykevällä soitollaan ja kahleet sekä alasin tuovat lisämaustetta musiikkiin.

Oopperan aikana saa kokea monenlaista tunteiden kirjoa, kuten iloa, surua, hieman sääliä ja haikeutta. Teoksen tarina itsessään on jo puhutteleva, mutta sen toteutus saa aikaan lisää kylmiä väreitä. Erityisesti mieleeni jäi kohta, kun iäkäs vanki toteaa loppupuolella, että ”äiti hänetkin on synnyttänyt”, tarkoittaen Lukaa, vankia, joka on kuollut. Myös kuoron laulamat sivusta kuuluvat ”aa-a..” pätkät kuvastavat kaipuuta ja jäävät päähän soimaan.

Gorjancikov (Ville Rusanen) suorastaan heitetään vankileirille ilman mitään suurempaa syytä. Hän joutuu kokemaan vankilan arjen, raipaniskut ja sen miten ihmiset syystä tai toisesta ovat joutuneet vankileirille. Esityksessä Gorjancikov tutustuu nuoreen Aljejaan ja heistä tulee ystäviä. Heidän ystävyytensä tuoma lämpö lämmittää muuten hyvin mustaa ja synkkää teosta.

Gorjancikov (Ville Rusanen) ja Aljeja (Hanna Rantala).

Katsoessani oopperaa minun teki mieli laittaa esitys hetkeksi tauolle, vetää henkeä ja rauhoittua, koska vankien arki ja elämä tuntui kauhealta. Miten heidän mielenterveytensä onkaan järkkynyt ja he voivat vaan haaveilla vapaudesta.Onneksi pääsiäiskohtauksessa olevat vankien näytelmät naurattavat ja keventävät tunnelmaa.

Kaikki lavalla oleva on hyvin harmaata, roolivaatteet ovat yksinkertaisia, risaisia ja hyvin likaisia. Maskeeraus korostaa vankien ”kuollutta” ulkomuotoa, kaikki ovat väsyneen ja surkean näköisiä. Kontrastia tuo pääsiäiskohtaukseen tulevat paikalliskomendantin kutsumat arvohenkilöt, jotka ovat pukeutuneet hienoihin, juhlallisiin vaatteisiin.

Kuolleesta talosta -oopperan lavastus on tiivis.

Oopperan lopetus on synkkä, mutta siinä on kuitenkin pieni valonvälähdys. Komendantti ilmoittaa humalassa, että Gorjancikov päästetään vapaaksi. On kulunut melkein kaksi vuotta hänen vangitsemisestaan. Vangit riemuitsevat Gorjancikovin vapautuksesta ja samaan aikaan vapautetaan kotka. Vangit laulavat vapaudesta, Gorjancikov lähtee vankilasta, mutta kaikki palaakin samaan vanhaan - vangit jatkavat kävelyään, staattisesti, samassa rytmissä, pienessä valaistuksessa.

Suosittelen Kuolleesta talosta -oopperan katsomista sen sanoman, musiikin ja roolisuoritusten takia.