Kuolleesta talosta (Maria Sairanen)

Kävin maanantaina 27.6. seuraamassa aamupäivän harjoitusta Olavinlinnassa.
Odotin paljon Olavinlinnassa olevaa harjoitusta, koska siellä olevat harjoitukset tuntuvat erilaiselta. Hämärämpi tunnelma, paljon enemmän ihmisiä. Ei pelkästään Oopperajuhlien työntekijöitä vaan turisteja ja itse Olavinlinnan työntekijöitä.

Luonnonläheinen Olavinlinna vaatii vieraaltaan
olosuhteiden mukaisen pukeutumisen.

Harjoitusta seuratessani kiinnitin huomiota Olavinlinnaan Oopperajuhlien tapahtumapaikkana. Olen oppinut pukeutumaan Olavinlinnan olosuhteiden mukaisesti, mutta en ole sen suuremmin ajatellut, että katsomo ja lava ovat oikeasti rakennettu Linnanpihalle, jonka päälle on asetettu katos suojaamaan lavaa ja katsomoa, sekä tekemään uniikin esittämispaikan. 
Laulun, soiton ja ohjeiden annon läpi pystyi välillä kuulemaan lintujen ääntelyn, kaupungista kantautuvat äänet, kuten laivojen merkkiäänet. Pidän siitä, että Olavinlinnassa ollessaan tuntee olevansa ikään kuin luonnon armoilla. Huomasinpa muurin kolossa olevan pulun joka lenteli välillä lavan yllä. Se oli myös saanut ystävän, pienen varpusen, joka taas liiteli katsomon yllä etsien ulospääsyä.

Kuolleesta talosta -oopperan oikean lavastuksen näkeminen teki vaikutuksen. Aino -salissa olevan maton piirustukset, jotka kuvaavat lavastusta ovat olleet hieman hankalaa luettavaa, mutta oopperan oikea lavastus on haasteellinen sen monien tasojen ja kapeiden tilojen takia kaikille lavalla oleville. Siispä harjoituksessa käytiin tarkasti läpi mihin kuorolaiset asettuvat ja mitkä ovat avustajien ja solistien kulkureitit.

Yksityiskohtia hiotaan Kuolleesta talosta -oopperan harjoituksissa.

Harjoituksessa hiottiin myös kuoron osuuksia, kohtia, joissa vartioita esittävät näyttämöavustajat ovat ja harjoiteltiin 1. näytöstä tarkalla otteella, jotta se tulisi varmaksi kaikille tekijöille. Oli mahtavaa päästä kuulemaan, miten kuoron kohdat täyttivät koko linnan ja lava täyttyi kun kuorolaiset olivat mukana.


Keskiviikko ja perjantai, 29.6. ja 31.6.

Keskiviikon ja perjantain harjoituksissa olin mukana näyttämöavustajana. Oli mukavaa vaihtelua päästä itse näyttelemään. Keskiviikon harjoituksessa harjoiteltiin 2. näytöstä ja siihen sisältyviä siirtymiä, perjantaina laitettiin palasia kohdalleen muiden näyttämöavustajien ja solistien kanssa. Molemmat harjoitukset alkoivat yhden oopperan esityksen videotaltioinnin katsomisella, josta saatiin mallia siitä, miten 2. näytös etenee.

Baritoni Joonas Asikainen valmistautuu rooliinsa nuorena vankina.

2. näytöksessä oleva pääsiäiseen liittyvä kohtaus on oopperan valopilkku, silloin vangit keksivät pieniä esityksiä ja voivat huvitella vapaasti, unohtaa vankilan ankean arjen. Musiikki on paljon leikkisempää, tunnelma on aivan toisenlainen kuin aikaisemmin. Vangit eivät ole myöskään yksin, paikalliskomendantti tuo mukanaan arvostettuja henkilöitä, kuten tohtorin ja tohtorin vaimon, sekä prostituoidun ja pari ilotyttöä piristämään vankeja. Huvittelu ei kuitenkaan kestä ikuisesti ja vankilan arkeen palaaminen tapahtuu nopeasti.

Oopperan ensi-iltaa odottaessa.