Kuolleesta talosta (Maria Sairanen)

Oopperan ensi-iltaan on vain vähän yli viikko.  Harjoitukset ovat siirtyneet pysyvästi Olavinlinnaan ja paljon on tapahtunut. Ennen harjoituksen alkua Linnassa on kova kuhina, solistit ja muut esiintyjät kuljeskelevat roolivaatteet päällä valmistautuen tulevaan harjoitukseen. Linnassa olleessaan tajuaa, miten nopeasti harjoitusaika on kulunut ja tämän Oopperajuhlien oman tuotannon viimeisen teoksen on aika loistaa.

Lavalla ja lavasteissa on tilaa rajallisesti.

Torstain 14.7. harjoitus

Torstain harjoitus alkaa 1. näytöksen alusta. Oopperan on tullut paljon uutta väriä, Siperian vankileirin tunnelma on käsinkosketeltavaa. Roolivaatteet antavat uuden säväyksen sekä ketjut, jotka ovat melkein kaikilla vangeilla. Ketjuista lähtevä ääni on selkäpiitä karmiva, musiikin läpi kuuluva yksityiskohta, joka muistuttaa katsojaa vankileirin karusta todellisuudesta.

Lavalla on tilaa rajallisesti ja ihmisiä suhteellisen paljon, joka tekee haasteen siihen, että kaikki pysyy kasassa. Siksi harjoituksessa tarkastellaan paljon lavalla olijoiden paikkoja, miten kuoro kulkee ja miten musiikki ja muu tekeminen kulkevat yhdessä. Ohjaajat Caroline Clegg ja David Poutney tekevät tarkkaa työtä siirtymien ja kohtausten kanssa, joissa on paljon ihmisiä.

Kuorolaisten sisääntulot ja jotkin työntekokohtaukset ovat hienosti suunniteltuja, liikkeet ovat sopivan staattisia ja niitä on hienoa katsella. Tässäkin teoksessa kuorokohtausten kuunteleminen on uskomatonta. Miten kuoron laulamat kohdat antavatkaan lisäpotkua ja täytettä teokseen. Torstain harjoitus päättyy 2. näytöksen loppuun.

Perjantain harjoitus  15.7. harjoitus

Maskit, puvut ja valot ovat jo mukana harjoituksissa.

Perjantain harjoitus koostui 2. ja 3. näytöksen läpikäymisestä. Tässä harjoituksessa maskit, puvut ja valot olivat mukana. Valaistuksella on tärkeä osa teoksessa, koska esiintyjillä ei ole paljon tilaa lavasteissa, valaistus auttaa katsojaa näkemään tärkeät tapahtumat.

En ollut aikaisemmin nähnyt 3. näytökseen liittyvää harjoitusta, enkä muutenkaan tutustunut siihen. 3. näytös koostuu kahdesta kohtauksesta. 1. kohtaus tapahtuu vankien sairastuvassa illansuussa. Kohtaus on hyvin rauhoitettu, vangit käyvät keskustelua, jokainen tavallaan. Toisessa kohtauksessa Gorjancikov vapautetaan. Kohtauksessa vapautetaan myös toinen vapauden symboli, kotka, vallan mainiolla tavalla.

Oopperan juoni perustuu vankien kertomuksille siitä, miksi he ovat joutuneet vankileirille sekä vankileirin arjessa elämiseen. Tarinat ovat hyvin koskettavia, varsinkin Šiškovin ja Skuratovin kertomat tarinat. Musiikki tukee hienosti näitä tarinoita ja vahvistaa vankien kokemia tunnetiloja. Liikuttavaa on myös se, miten tarinat tulevat liittymään toisiinsa ja yhdistävät menneen ja nykyhetken oopperan lopussa.

Roolisuoritukset ovat hyvin uskottavia. Oli hienoa nähdä tapahtunut kehitys ja se kuinka todellisia roolihenkilöt ovat. Jään odottamaan mitä viimeisellä viikolla ennen lauantaita tulee tapahtumaan.